

Lääkekehitys on siirtymässä tulevaisuudessa yhä enemmän kohti niin sanottua tarkkuuslääketiedettä. Hoitoja siis suunnitellaan tietylle potilasryhmälle, eikä koko väestölle.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri Vesa Mustalammi kertoo, että tästä seuraa se, että diagnoosin yhteydessä tehdään entistä enemmän geenitestejä ja niin sanottuja biomarkkeritutkimuksia.
Kaikki eivät siis saa samaa lääkettä samaan sairauteen. Osa lääkkeistä nimittäin toimii erittäin hyvin pienelle ryhmälle, mutta ei kaikille.
On hyvä muistaa, että vaikka uudet lääketyypit yleistyvät, ne eivät korvaa niin sanottuja peruslääkkeitä. Perinteiset lääkkeet, kuten nieltävät tabletit, pysyvät Mustalammin mukaan edelleen useiden tautien hoidon selkärankana.
Uudet lääkkeet koskevat usein harvinaisia tai vaikeita sairauksia. Hoidot voivat olla kertaluonteisia, mutta siitä huolimatta hyvinkin kalliita. Käytännössä uudet lääkkeet siis näkyvät kansalaisen arjessa lähinnä silloin, jos hän käyttää erikoissairaanhoidon palveluita, ei niinkään perusterveydenhuollossa.

Tulevaisuudessa lääkkeet myös luultavasti kallistuvat ja hintaerot eri maiden välillä kasvavat. Kansalainen voi nähdä tämän niin, että, jos käytössä on harvinaisia lääkkeitä, niistä pitää maksaa melko paljon. Lääkkeen hintaan vaikuttaa myös se, saako siitä esimerkiksi Kela-korvausta.
Yksilöllisyyden lisäksi myös lääkehoidon valikoivuus lisääntyy. Kyse on siitä, että kaikkia ei hoideta niin sanotusti varmuuden vuoksi ja joskus hoito jätetään antamatta, jos merkittävää hyötyä ei ole pystytty osoittamaan.
Mutta miksi kehitys sitten on menossa siihen, että jatkossa kehitetään nimenomaan täsmälääkkeitä, eikä niin sanottuja massalääkkeitä?
”Käsitys yksittäisestä sairaudesta tarkentuu.”
Mustalammi huomauttaa, että tilanne kuvaa lääketieteen ja siihen liittyvän tekniikan kehitystä. Menneinä vuosikymmeninä pyrittiin keksimään hoitokeinoja niin sanottuihin kansansairauksiin.
Viime aikoina on alettu ymmärtää, että yksi sairaus voikin olla monta eri sairautta ja ne voivat ilmetä eri potilasryhmillä eri tavalla.
”Käsitys yksittäisestä sairaudesta tarkentuu.”
Kun ymmärrys sairaudesta paranee, aletaan kehittää tiettyyn elimistön kohtaan ja tiettyyn potilasryhmään vaikuttavia lääkkeitä.
Mustalammi muistuttaa, että kehityksestä huolimatta ihmiskunta ei sinällään muutu, eli meillä on yksilöllisten sairauksien lisäksi olemassa myös vakavia kansansairauksia.
Lääketeollisuutta ohjaa luonnollisesti myös raha. Mustalammi muistuttaa, että lääketeollisuuden kiinnostukseen vaikuttaa myös se, millaisia lääkkeitä kilpailevat yritykset kehittävät.