

Pähkinät ovat varsinaisia terveyspommeja, mikä näkyy myös nykyisissä ravitsemussuosituksissa. Aikuisille suositellaan syötäväksi päivittäin pieni kourallinen eli noin 20–30 grammaa erilaisia pähkinöitä ja siemeniä.
Pähkinät, joihin tavallisesti luetaan myös mantelit, sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä rasvoja, kuitua ja flavonoideja. Lisäksi niistä saa monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita. Kaikissa pähkinöissä on yhtä tai useampaa B-vitamiinia sekä tärkeitä kivennäisaineita, kuten rautaa, magnesiumia ja sinkkiä.
Suolaamattomat pähkinät ovat terveyden kannalta paras vaihtoehto, ja ne taipuvat paitsi sellaisenaan napsittavaksi sekä jugurtin, puuron ja salaatin päälle, myös monenlaiseen käyttöön ruuanlaitossa.
Pähkinöitä voi upottaa kokonaisina ja rouheina monenlaisiin lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin, kastikkeisiin, pataruokiin tai vaikka pastan tai kalafileen päälle. Makeisiin leipomuksiin saa puolestaan mukavasti purutuntumaa ja uudenlaista makua pähkinöillä.
Lähestulkoon kaikki Suomessa myytävät pähkinät ovat tuontitavaraa. Maailman suurimmat pähkinäntuottajamaat ovat Kiina, Vietnam ja Yhdysvallat.
Pähkinöitä on tavallisenkin marketin hyllyssä moneen lähtöön, ja eri pähkinöillä on hieman erilaiset ravintoarvot. Macadamia- ja pekaanipähkinöissä pehmeän rasvan osuus on korkea, noin 60 grammaa per 100 grammaa pähkinää.
Hasselpähkinöissä on puolestaan noin 18 grammaa kuitua sadassa grammassa pähkinää, ja yli 10 gramman kuitulukemiin yltävät myös pistaasipähkinät ja mantelit. Maapähkinöissä, manteleissa sekä pistaasi- ja cashewpähkinöissä on puolestaan vähintään 20 grammaa proteiinia sadassa grammassa pähkinää.
Niin herkullisia ja terveellisiä kuin pähkinät pähkinänystävien mielestä ovatkin, kaikki eivät niitä kerta kaikkiaan voi syödä. Pähkinäallergiaa on kahdenlaista, eli varsinaista pähkinäallergiaa ja koivun ristiallergiaa.
Koivun siitepölyssä ja monissa pähkinöissä on samankaltaisia proteiineja, minkä vuoksi koivuallergisista valtaosa on herkistynyt hasselpähkinälle, mantelille tai maapähkinälle. Varsinaista pähkinäallergiaa aiheuttavien pähkinöiden viiden kärjessä ovat pistaasi-, cashew-, saksan-, macadamia- ja parapähkinä.
Lähestulkoon kaikki Suomessa myytävät pähkinät ovat tuontitavaraa. Maailman suurimmat pähkinäntuottajamaat ovat Kiina, Vietnam ja Yhdysvallat.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etteivätkö pähkinät kasvaisi näillä leveyspiireillä. Moni saattaa jopa tietämättään kasvattaa kotimaisia pähkinöitä puutarhassaan, sillä euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylys Avellana) kuuluu Suomen luonnonvaraisiin kasveihin.
Pähkinäpensaan pähkinöitä myydään kaupoissa hasselpähkinän nimellä. Valtaosa Suomessa, ja maailmalla, myytävistä hasselpähkinöistä tulee kuitenkin Turkista.
Suomen olosuhteissa on saatu todistetusti viihtymään monta muutakin pähkinälajia, kuten mantšurian-, japanin- ja amerikanjalopähkinä ja jopa samaan sukuun kuuluva saksanpähkinä.
Suomessa pioneerityötä pähkinänviljelyn eteen ovat tehneet muun muassa Vakka-Taimiston Vesa Muurinen ja Suomen pähkinäseuran puheenjohtaja Joel Rosenberg. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa ( 22.11.2025 ) Muurinen kertoo, että pähkinänviljelyn suurin pullonkaula Suomessa on pähkinöiden sadonkorjuun työvoimavaltaisuus, sillä työvoima on Suomessa kallista.

Kaupan hyllyillä arkikieli ja tieteen kieli ovat välillä törmäyskurssilla, eikä pähkinähylly tee tässä poikkeusta. Kaikki pähkinän nimellä myytävät, pienet rouskuvat syötävät eivät kasvitieteellisesti ole pähkinöitä.
Kasvitieteessä pähkinällä tarkoitetaan yksisiemenistä, avautumatonta hedelmää. Esimerkiksi juuri pähkinäpensas tuottaa tällaisia pähkinöitä.
Kuluttajien silmissä ja arkikielessä pähkinöitä ovat esimerkiksi monet luumarjojen kiviosat tai siemenet. Maailman myydyin pähkinä, maapähkinä, kuuluu itse asiassa hernekasveihin, mikä on helppo huomata, jos joskus näkee maapähkinän palon.
Lähteet: Sydänliitto, Pähkinähanke, Terveyskylä, LiveScience 26.12.2020