Nadja Nikko on tehnyt Turun corgikerholle corgimagneetteja. Oma corgi Kettu on vanhemmilla hoidossa, kun Nikko on ulkomailla. Kuva: Sanne Katainen
Nadja Nikon käsissä syntyy fantasiaelokuvissa tarvittavia esineitä – hän opetteli kädentaidot nollasta: ”En osannut käyttää edes poraa”
Nadja Nikko tekee rekvisiittaa elokuviin ja mainoksiin. Työ vie häntä maailman ääriin mutta jos saisi vapaasti valita, hän asuisi alle 7 000 asukkaan pikkukaupungissa.TilaajalleTurku
”Heittäydyn asioihin. Jos haluan tehdä jotain, teen sen täysillä”, kertoo Nadja Nikko. Kuva: Sanne KatainenOn helppo ajatella, että elokuvien maailmat syntyvät nykyään tietokoneella. Silti monessa kohtauksessa näyttelijä koskettaa käsin jotakin, jonka joku on veistänyt, muotittanut, valanut ja maalannut.
Yksi rekvisiitan valmistajista on Nadja Nikko, 32.
Hän on viime vuosina tehnyt tarpeistoa elokuviin ja mainoskuvauksiin ympäri maailmaa, karjalanpiirakoista kauriisiin.
Nikko ei nuorena ajatellut, että tekisi luovaa työtä.
Hän kävi 18-vuotiaana Thaimaassa baarimikkokurssin ja työskenteli kotikaupunkinsa Turun baareissa, yökerhoissa sekä australialaisessa gastropub Woolshedissä neljä vuotta.
”En osannut käyttää edes poraa, kun hakeuduin alalle.”
Ajatus vaihtaa ravintolapäällikön arki luovaan työhön syntyi kaukana Suomesta.
Nikko matkusti lomallaan Uuteen-Seelantiin. ”Olen aina ollut iso Taru sormusten herrasta -fani. Pääsin käymään elokuvien kuvauspaikoilla.”
Nikko kävi matkallaan myös erikoistehosteyhtiö Wētā Workshopissa. Yhtiö valmisti Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiaa varten esimerkiksi yli 48 000 asetta, 19 000 pukua ja 1 800 hobittijalkaa.
”Tajusin, että joku oikeasti tekee tällaisia työkseen. Mietin, miksen minäkin voisi.”
”En osannut käyttää edes poraa, kun hakeuduin alalle. Kädentaidot eivät olleet millään tavalla osa elämääni.”
Kun ajatus mallinrakennuksen opiskelusta Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa syntyi, Nikko irtisanoutui ravintolapäällikön töistä.
”Kuukausi myöhemmin olin Ikaalisissa. Ikata on mahtava koulu ja tosi uniikki paikka.”
Hän opiskeli muun muassa muottien tekemistä, pienoismallien rakentamista, 3D-tulostusta sekä muovien, silikonin ja metallien käsittelyä.
Vapaa-ajalla hän leipoi kolmiulotteisia fantasiakakkuja ja käveli corginsa Ketun kanssa ympäri Kyrösjärveä.
”Jos pitäisi valita yksi paikka, missä saisi elää, eikä tarvitsisi miettiä, missä on töitä, Ikaalinen on se paikka. Aluksi ajattelin, että en halua asua missään Turkua pienemmässä paikassa. Ikaalinen olikin aivan ihana: järvi, luonto ja koulu.”
Nadja Nikko ajaa kesäisin vuosimallin 1962 kuplavolkkarilla. Koira on silloin apukuskin paikalla. Kuva: Sanne KatainenRavintola-alalla ja rekvisiitan valmistuksessa on Nikon mukaan yllättävää kyllä yhtäläisyyksiä.
”Molemmat ovat ihan hulluja aloja, missä on joko hirveä kiire tai sitten ei tapahdu yhtään mitään.”
Elokuviin tehdään rekvisiittaa produktiossa ja työpajoissa. Työpajat saavat tilauksia, kun tarvitaan jotain erityisosaamista vaativaa – tai tarpeistoa tarvitaan iso määrä.
Työpajat palvelevat elokuvien lisäksi myös mainosalaa ja esimerkiksi museoita.
Seuraavaksi Nikkoa kiinnostaisi oppia hitsaamaan ja puhaltamaan lasia.
Opintojen jälkeen Nikon tie vei työharjoitteluun Helsinkiin, Otus Workshopiin ja ulkomaille – missä elokuvatuotannotkin ovat.
Viime vuodet Nikko on viettänyt liikkuvaa elämää.
Hän on muuttanut töiden perässä Euroopassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Alalla pääsy vaatii oma-aloitteisuutta.
”Aina sanotaan, että pitää tuntea oikeat ihmiset. Mä en tuntenut yhtään ketään, kun aloitin alalla.”
Myös paineensietokyky on tarpeen. Joskus elokuvan teko lopetetaan kesken.
”Minulle sopii sellainen, että tehdään töitä hetki ihan hulluna.”
Nikon työkeikat ovat kestäneet parista päivästä puoleen vuoteen ja työtunteja voi olla päivässä 0–18.
”Minulle sopii sellainen, että tehdään töitä hetki ihan hulluna. Jatkan näitä juttuja, koska se on niin hauskaa.”
Parast’aikaa Nikko on Thaimaassa. Hän treenaa muay thaita eli thainyrkkeilyä.
”On mahdollisia, että projekteja on tiedossa sillä pallonpuoliskolla”, hän kertoo Turussa tammikuussa ennen lähtöään.
Harry Potter ja salaisuuksien kammio -kirjasta tutut kivikasvot, joista basiliski tulee ulos, on muotoiltu pullon päälle polymeerimassasta. Kuva: Sanne KatainenNikkoa kiinnostaa etenkin fantasiamaailmojen rakentaminen. Fantasiakirjoja hän on lukenut ja kuunnellut pienestä pitäen.
Lapsuusmuistoihin kuuluu perheen reissu Ruotsiin. Isä kävi hot rod -tapahtumissa ja maalasi autoja, äiti luki Nadjalle ja hänen kahdelle veljelleen Harry Pottereita. Ensimmäiset osat olivat juuri ilmestyneet englannin kielellä, ja äiti käänsi niitä suomeksi lukiessaan.
Fantasia meni hetkeksi tauolle 15-vuotiaana. Hän innostui fantasiajutuista toden teolla parikymppisenä. Fantasiadraamasarja Game of Thrones alkoi Suomessa vuonna 2011.
”Muistui mieleen, että lohikäärmeet ovat aika cool.”
Työ on tuonut mukanaan yllättäviä kiinnostuksen kohteita: kemia, matematiikka ja fysiikka ovat alkaneet kiinnostaa. Kuva: Sanne KatainenElokuviin tehdään nykyään sekä fyysistä että digitaalista rekvisiittaa. Fyysistä myös parannetaan digitaalisesti, kertoo Nikko.
Kädessä pidettävä esine on näyttelijälle helppo eikä se ole Nikon mukaan katoamassa, vaikka ala onkin muutoksessa.
Materiaaleista silikoni on ykkönen mutta Nikko käyttää paljon muutakin: esimerkiksi muovia, puuta ja lasikuitua.
Silikonista saa tehtyä ihomaista ja nahkamaista, pehmeää tai kovaa tarpeen mukaan.
Elokuva-alan työpajoissa suomalaisia yhdistää Nadja Nikon mukaan luotettavuus. ”Lupauksista pidetään kiinni.” Kuva: Sanne Katainen
Nadja Nikko teki tammikuun puolivälissä Turussa silikonimuottia korkokantakengästä ja sen korosta. Kuva: Sanne KatainenUsein pieni esine syntyy siten, että Nikko muotoilee sen veistämällä, tekee muotin, valaa ja sitten maalaa lopputuotteen. Isoja esineitä taas syntyy esimerkiksi styroksista ja lasikuiduttamalla.
Salassapitosopimusten takia Nikko ei voi kertoa projekteistaan paljoa.
”Olen yleisimmin ollut tekemässä projekteja, joissa valmistetaan fantasiamaailmojen rekvisiittaa.”
Hän on tehnyt myös stunttitemppuihin tarvittavaa rekvisiittaa. Elokuvissa esimerkiksi iskemiseen käytetään materiaalia, joka on pehmeää tai rikkoutuu turvallisella tavalla: vaikkapa muovia, joka hajoaa kuten posliini.
”Muistui mieleen, että lohikäärmeet ovat aika cool.”
Seuraavaksi Nikkoa kiinnostaisi oppia hitsaamaan ja puhaltamaan lasia.
Lisäksi hän haluaisi syventyä näyttelijöiden ihoon kiinnitettäviin silikoniproteeseihin.
”Ihan kaikkea voi tarvita. On tosi hyvä osata monipuolisesti kaikkea.”
Maailmalla kulkee Nikon mukana veistotarvikesetti, johon on kertynyt työvälineitä ympäri maailmaa. ”Hammaslääkärin tarvikkeet ovat parhaita. Ne ovat pieniä ja teräviä.” Kuva: Sanne KatainenNikko postaa sosiaaliseen mediaan rekvisiitan tekemisestä. Tulevaisuudessa hän aikoo tehdä somea vielä aktiivisemmin.
”Some on kasvanut aika hurjasti. Neljän kuukauden sisällä on tullut 100 000 seuraajaa lisää.”
”Kiinnostaisi tuoda ihmisille enemmän tietoa siitä, mitä kaikkea voi tehdä käsin, ei pelkästään rekvisiittajuttuja. Luulen, että ihmiset eivät edes tiedä, mitä kaikkea voi tehdä.”
Nikko suunnittelee tekevänsä verkkokursseja erilaisista aiheista. Muottien tekemisestä ja valamisesta hän on tehnyt aloittelijakurssin.
Kitaran kielestä tehdyllä silmukalla voi tasoittaa vahapintaa. Kuva: Sanne Katainen
Nadja Nikko käyttää pintakäsittelyssä tulta. Pieni keittiöliekitin tasoittaa öljypohjaisen vahan pinnan nopeasti. Kuva: Sanne KatainenKädentaitoja oppii opettelemalla, Nikko muistuttaa.
”Usein mielletään, että olet joko luova tai vaikka urheilullinen. En usko tällaisiin bokseihin. Uskon, että ihan kuka vaan voi tehdä ihan mitä vaan.”
Nadja Nikko
32-vuotias rekvisiitan valmistaja.
Syntyi Turussa, asuu Helsingissä.
Vanhemmat ja pikkuveli asuvat Turussa.
Opiskeli Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa mallinrakennusartesaaniksi.
Harrastaa thainyrkkeilyä, lukee fantasiakirjoja, ulkoilee koiransa Kettu-corgin kanssa.
Ottaisi mieluiten mukaan maailmalle turkulaisen Kosken leipomon piispanmunkkeja.
Instagram ja TikTok @nadjanikko
Nikko ei pysty enää katsomaan elokuvia samalla lailla kuin ennen alalle hakeutumista. ”Illuusio on hävinnyt täysin. Katson koko ajan, että mitenhän mikäkin on tehty: mikä on oikeasti fyysistä ja mikä digitaalista.” Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
