Kätilö sai entisaikaan maaseudulla palkaksi klapeja

Suomessa havahduttiin 1700-luvulla siihen, että väestö ei kasva runsaasta syntyvyydestä huolimatta. Syynä oli pikkulasten ja imeväisikäisten korkea kuolleisuus.

Tuohon aikaan kätilökoulutusta piti hakea Tukholmasta asti. Kätilöitä oli vain Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Suomen oma kätilölaitos alkoi muodostua, kun Suomi vuonna 1809 erotettiin Haminan rauhassa Ruotsin yhteydestä.

Marraskuun 1. päivänä 1816 avattiin Suomen ensimmäinen ruotsinkielisten kätilöiden oppilaitokseksi tarkoitettu synnytyslaitos Turun Luostarikorttelissa Pikkujokikatu 42:ssa.

Kaupungeissa varakkaat ihmiset pystyivät maksamaan kätilöille palkkaa. Maaseudulla siihen ei usein ollut varaa.

”Kätilöt saattoivat saada palkaksi polttopuita, tai he joutuivat tekemään työtään ilmaiseksi”, kertoo Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen.

Vuonna 1858 Lääkintöhallituksen pääjohtaja Lars Erik Törnroth jätti senaatille muistion, jossa kiinnitettiin huomiota kätilöiden puutteeseen maalaiskunnissa.

Suomen hallitus havahtui maalaiskuntien passiivisuuteen kätilöiden palkkaamisessa jälleen kesällä 1896. Lähes joka kolmannesta kunnasta puuttui kätilö.

Vuonna 1920 tuli säädös, että jokaiseen kuntaan, jossa oli 5 000 asukasta, piti palkata vähintään yksi kätilö. Kätilöt haluttiin saada levittäytymään ympäri maata.

Palkka oli valtion kunnalle antama avustus 2 000 markkaa ja kunnalta vähintään 1 000 markkaa sekä kunnollinen asunto, sauna ja polttopuut.

Kotona synnyttäminen oli yleistä 1950–60-luvuille saakka. 1950-luvulla alettiin rakentaa synnytyssairaaloita, ja niihin siirtyivät myös kätilöt. 1960-luvulle tultaessa kotisynnytykset vähenivät merkittävästi.

Vuonna 1975 Suomessa oli 62 synnytyksiä hoitavaa sairaalaa. Nyt niitä on enää 21.

Kymmenessä sairaalassa oli vuonna 2024 alle tuhat synnytystä, mikä on lainsäädännössä vuonna 2015 asetettu raja synnytystoiminnalle. Vuosittaisesta alarajasta voi poiketa sosiaali- ja terveysministeriön luvalla, joka on yleensä voimassa muutaman vuoden kerrallaan.

Päivi Oinosen mukaan tuhannen synnytyksen raja ei perustu tutkimusnäyttöön. ”Suomessa sekä pienet, keskisuuret että suuret sairaalat ovat todella turvallisia.”

”Vähintään noin tuhannen synnytyksen raja perustuu siihen, että synnytyksiä tulee olla tietty volyymi, jotta resurssit ovat tehokkaassa käytössä ja toiminta on potilasturvallista. Tällöin sairaalalla on osaamista ja rutiinia hoitaa kaikkia synnytyksiä mukaan lukien riskisynnytykset ja komplikaatiot”, sanoo hallitusneuvos Merituuli Mähkä sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Mähkän mukaan synnytyksiä koskevaan sääntelyyn ei ole valmisteilla muutoksia ministeriössä.

Lähteenä myös Paula Aaltosen pro gradu -tutkimus: Hämeenlinnan lääkäripiirin koulutetut kätilöt vallan rakenteissa 1879–1920