Saara Savolainen viettää parhaillaan välivuotta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Hänellä on enemmän aikaa käydä Pyhän Ursulan katolisessa seurakunnassa Kouvolassa. Kuva: Marja Seppälä
Saara kääntyi katolilaiseksi 12-vuotiaana – nyt hän tunnustaa syntinsä rippituolissa kerran kuussa
19-vuotiaan Saara Savolaisen lapsuudenperhe edusti konservatiivista luterilaisuutta. Katolilaisuudesta hän löysi kuitenkin jotain syvempää.Tilaajalle
Saara Savolainen haaveilee katolisesta puolisosta ja suurperheestä. Hän on kasvanut yhdeksänlapsisessa perheessä. Kuva: Marja Seppälä19-vuotias valkealainen Saara Savolainen kääntyi katolilaiseksi lähes kuusi vuotta sitten.
Asiasta kertominen vanhemmille pelotti tuolloin 12-vuotiasta tyttöä. Hänen vanhempansa olivat herätyskristittyjä ja käyneet esimerkiksi lestadiolaisten seuroissa ja kuuluivat Lähetyshiippakuntaan. Jälkimmäinen on oma luterilainen kirkkonsa Suomessa, arvoiltaan konservatiivinen.
”Monelle suomalaiselle katolisuus on outo eteläeurooppalainen uskonhaara. Minunkin vanhemmillani oli ennakkoluuloja sitä kohtaan”, Savolainen kertoo.
Savolaiselle katolilaisuus ei ollut vierasta, sillä hänen veljensä oli kääntynyt jo aiemmin katoliseksi. Veljen vaimolta lahjaksi saatu pyhän Lisieux’n Teresan omaelämäkerta oli tehnyt vaikutuksen Savolaiseen. Kirjassa kuvatut pienet ja jatkuvat lähimmäisen rakkauden teot koskettivat häntä.
”Suorat vastaukset ja selkeys puhuttelevat minua katolisuudessa. Ei ole epäselvyyttä vaikkapa siihen, milloin ihmiselämä alkaa.”
Perhe kuitenkin hyväksyi Savolaisen kääntymyksen. Nykyisin puolet perheestä on liittynyt katoliseen kirkkoon.
Lähtemättömän vaikutuksen katolilaisuus teki Savolaiseen viimeistään kirkon johdantokurssilla.
”Tajusin, että Jumala voi oikeasti tehdä minusta sisältä kauniin ihmisen – voisin tulla puhtaaksi ja hyväksi. Puhkesin itkuun.”
Savolaisen mukaan puhtaaksi tullaan lopullisesti vasta taivaassa. Tärkeää katolilaisuudessa on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Se syntyy kasteessa, uudistuu ripissä ja vahvistuu ehtoollisessa eli eukaristiassa.
”Joka hetkessä mietitään, mikä on Jumalan tahto ja valitaan sen toteuttaminen. Jotenkin minulle aukesi se, että huone ei voi olla samaan aikaan valoisa ja pimeä.”
”Tajusin, että Jumala voi oikeasti tehdä musta sisältä kauniin ihmisen.”
Papin siunaamaa pyhää vettä, jota käytetään esimerkiksi kasteessa, tietyissä messuissa ja sairaan voitelussa. Kuva: Marja SeppäläSuomen katolisen kirkon jäsenmäärä jatkoi kasvuaan vuonna 2025, vaikka lopulliset jäsentilastot eivät ole vielä valmistuneet. Asiaa selittää etenkin maahanmuuttajataustaisten liittyminen kirkkoon mutta myös kastetut ja käännynnäiset.
”Kuulin juuri, että yhdellä johdantokurssilla oli niin paljon väkeä, ettei porukka mahtunut istumaan”, kertoo Gregorius-yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Heimari.
Gregorius-yhdistys on Helsingin hiippakunnassa toimiva maallikkojärjestö.
Jäseniä Suomen katolisessa kirkossa oli vuonna 2024 yli 17 000. Voimakkaimmin jäsenmäärä kasvoi vuonna 2024 Kuopiossa, jossa kasvu oli miltei 7 prosenttia, kun se oli yhteensä koko Suomessa 3 prosenttia.
Suomessa katoliset ovat vähemmistö, mutta maailmalla katolisuus on suurin kristinuskon haara.
Katolisille on omia kansainvälisiä deittisovelluksia. Saara Savolainen haluaa löytää tulevan puolisonsa ihan ”oikeasta maailmasta”. Kuva: Marja SeppäläSaara Savolaisen kotiseurakunta löytyy aivan läheltä kotia, vain 10 kilometrin päästä. Kouvolassa on nimittäin katolisen kirkon seurakunta.
”Katolisilla nuorilla on myös oma järjestönsä Juventus Catolica, joka kuulostaa vähän jalkapallojoukkueelta. Nuorten tapahtumat, leirit ja rukoilemiseen keskittyvät retriitit kuuluvat järjestön toimintaan.”
Hän käy myös kerran kuussa jumalanpalveluksessa Helsingissä Pyhän Marian katedraalissa. Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina latinankieliseen vanhaan, vuoden 1962 kaavan messuun suuntaa maaseudulta nuoria yhteiskyydeillä.
”Jotkut tulevat sinne jopa Oulusta asti, muut esimerkiksi Turusta ja Lappeenrannasta.”
Pitkä matka kyseiseen jumalanpalvelukseen ei haittaa Savolaista.
”Minusta tuntuu että maalla pitää matkustaa joka tapauksessa, jos vaikka lähtee kauppaan”, hän sanoo hymyillen.
Kuvassa rippihuone Pyhän Ursulan seurakunnassa. Kuva: Marja SeppäläRippi eli parannuksen sakramentti on yksi katolisten tärkeimpiä rituaaleja. Savolainen ripittäytyy vähintään kerran kuussa.
”Aina kun on tehnyt kuolemansyntiä, pitää käydä ripillä, koska se aiheuttaa hengellisen kuoleman. Jos kuolee siinä tilassa, joutuu helvettiin.”
Rippi alkaa omantunnon tutkiskelulla, ja siihen kuuluu myös rukoilua. Rippiin kuuluu myös katumusta ja papin antama synninpäästö. Katumus olla esimerkiksi Raamatun lukemista.
Lievistä synneistä olisi myös suositeltavaa käydä ripittäytymässä. Lieväksi synniksi lasketaan esimerkiksi se, jos suutuspäissään sanoo pahasti jollekin.
”Varsinkin ensimmäisellä kerralla ripittäytymisen jälkeen tuntui siltä kuin voisi leijua katon rajassa. Tunsin helpotusta ja itseni rakastetuksi. Tuli sellainen olo, että ei ole mitään hätää, koska voin luottaa siihen, että olen saanut syntini anteeksi ja pelastun taivaaseen.”
Juttua varten on haastateltu myös katolisen kirkon viestintäjohtajaa Marko Tervaporttia.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
