Veli Gabriel käy päivittäin kävelemässä ja rukoilemassa läheisessä Tervasaaressa. Aamun valon ja iltahämärän vaihtelun myötä hän kokee liittyvänsä koko luomakunnan elämän kiertokulun rytmiin. Kuva: Sanne KatainenLuopuminen vapauttaa
Hannu Salmelasta tuli veli Gabriel. Hän on elänyt lähes parikymmentä vuotta luostarielämää.TilaajallePääsiäinen on katolisille kristityille vuoden kohokohta, jota edeltää 40 päivää kestävä paastonaika. Veli Gabriel juhlii pääsiäistä dominikaanien veljeskunnan miniluostarissa Helsingin keskustassa.
”Pyhä viikko huipentuu meillä pääsiäisyön jumalanpalvelukseen. Se on Kristuksen ylösnousemuksen juhla. Pimeään kirkkoon tuodaan yöllä pääsiäiskynttilä, joka sytytetään ikuiseksi valoksi maailmaan ja samalla lauletaan pääsiäishymniä”, hän kertoo.
Dominikaaniveljet ovat tehneet yhteisen päätöksen, että Ritarikadun luostarissa noudatetaan kasvis- ja kalapohjaista ruokavaliota terveydellistä ja eettisistä syistä.
Pääsiäinen on niin suuri juhla, että veljet käyvät vielä keskustelua, voiko poikkeustapauksessa sallia lampaanlihan syömisen. Pääsiäisyön vigilian jälkeen munkit tarjoavat pashaa.
”Nautimme pääsiäisyön juhla-aterialla kerran vuodessa myös Chartreuse-likööriä.”
Dominikaaniveljet elävät lahjoitusvaroilla ilman henkilökohtaista omaisuutta. Kuva: Sanne Katainen
Veli Gabriel on alkuperäiseltä nimeltään Hannu Salmela. Suvun juuret ovat Jämijärvellä ja Ikaalisissa. Kuva: Sanne Katainen42-vuotiaan dominikaanimunkin aamurutiineihin kuuluvat verenpaineen mittaaminen ja puntarilla käynti.
Hän menee yleensä nukkumaan kello 23 iltaisin, ja herätys soi aamulla seitsemältä. Kahdeksan tunnin lepo ja päivittäinen liikunta takaavat optimaalisen verenpaineen.
”Seuraan trendikkäästi myös rasvaprosenttia, lihasmassaa ja verensokeria. Dominikaaniveljen ja papin elämä on aika kuormittavaa. Haluan pysyä henkisesti ja ruumiillisesti kunnossa pystyäkseni hoitamaan työni.”
Gabriel elää kerrostalohuoneistossa Helsingissä yhdessä kahden muun dominikaaniveljen kanssa. Samoissa tiloissa toimii dominikaanien kulttuurikeskus, jossa ylläpidetään laajaa kirjastoa sekä järjestetään messuja ja seminaareja.
Dominikaanit eli saarnaajaveljet ovat katolisen kirkon sisällä toimiva sääntökunta. Messu ja aamurukous (laudes) alkavat kello 7.30.
Kaurapuuroaamiaisen jälkeen Gabriel suuntaa kävelylle ja rukoilemaan läheiseen Tervasaareen. Hän mittaa älypuhelimesta, että aamu- ja iltakävelyiden tuloksena täyttyy 10 000 askelen vuorokausitavoite.
Katolisessa kirkossa on luostareita, joissa vetäydytään ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta se ei ole dominikaanien tyyli.
”Me olemme vuorovaikutuksessa elävien ihmisten keskellä. Nykypäivänä se tarkoittaa, että täytyy olla somessa ja tavoitettavissa puhelimella.”
Lahjaksi saatu jakamattoman varhaisen kirkon ”kultasuuna” tunnetun saarnataiturin pyhän Johannes Krysostomoksen ikoni on saarnaveljelle erityisen rakas. Hänen pääsiäissaarnansa on ikiaikainen klassikko. Kuva: Sanne KatainenGabriel Salmela
Vuonna 1982 Raumalla syntynyt dominikaaniveli.
Kasvoi lapsuutensa Tampereella. Alkuperäiseltä nimeltään Hannu Salmela.
Opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa ja teologiset jatko-opinnot Ranskassa.
Asunut Ranskassa Strasbourgissa, Lillessä ja Toulousessa sekä Norjassa Oslossa.
Asuu tällä hetkellä luostarissa Helsingissä.
Dominikaaniveljien Pohjoismaiden esimies ja Studium Catholicumin johtaja. Työnä kristittyjen ykseyden edistäminen ja yhteiskunnan arvodialogiin osallistuminen.
Harrastaa ruoanlaittoa ja oopperassa, teatterissa ja elokuvissa käymistä.
Veli Gabriel herättää huomiota Helsingin ihmisvilinässä, kun hän pukeutuu valkoiseen dominikaanikaapuun. Lähikaupassa hän asioi mieluusti arkivaatteissa. Kuva: Sanne Katainen”Seuraan trendikkäästi myös rasvaprosenttia, lihasmassaa ja verensokeria. Dominikaaniveljen ja papin elämä on aika kuormittavaa.”
Veli Gabriel on alkuperäiseltä nimeltään Hannu Salmela. Suvun juuret ovat Jämijärvellä ja Ikaalisissa.
”Isovanhemmat ovat eläneet maalaiselämää, äiti on lypsänyt lehmää käsin ja minua lehmä on vain nuolaissut. Tässä tiivistyy Suomen kaupungistuminen. Mummolat ovat tyhjentyneet ja Jämijärven Palokoskella vain lapsuuden kesämökillä on käyttöä. Käyn siellä välillä yksin, kun on tarvetta hiljaisuudelle.”
Gabrielin mukaan ihmiskunnan tulevaisuus on maaseudulla, josta tulee jokapäiväinen leipä. Metsässä ja luonnossa vietetty aika on tutkitusti hyödyksi ihmisen mielenterveydelle.
”Kulutuskulttuuri pitää katkaista rikkaissa länsimaissa. Maaseudun omavarainen elämäntapa on ihanne myös vanhassa luostariperinteessä. Eli tuotetaan lähellä se, mitä kulutetaan.”
Myös dominikaanit pyrkivät suosimaan lähiruokaa, ja veljeskunnan tiloissa kasvatetaan kotitarpeiksi erilaisia yrttejä, kuten basilikaa, minttua ja minitomaatteja. Veljet valmistavat vuorotellen yhteisen aterian.
Hannu Salmela kääntyi katoliseksi opiskellessaan teologiaa Helsingin yliopistossa erityisesti Tuomas Akvinolaisen filosofian ja teologian synteesin pääteoksen Summa Theologiaen vaikuttamana. Kuva: Sanne KatainenHannu Salmela syntyi luterilaiseen perheeseen. Lapsuudenkodissa luettiin ruoka- ja iltarukoukset, käytiin sunnuntaisin kirkossa ja äiti piti pyhäkoulua.
Salmela pelasi innokkaasti shakkia ja Commodore 64:sta. Hannusta olisi hyvin voinut tulla it-ammattilainen, sillä hän oli nuorena kiinnostunut tietotekniikasta ja ohjelmoinnista.
Myös yhteiskunnalliset asiat mietityttivät nuorukaista. Hän kävi Tampereella eri poliittisten nuorisojärjestöjen tilaisuuksissa, eritoten kokoomusnuorissa.
”Tulin lopputulokseen, että ylevintä, parasta ja hienointa on kristillisen ihanteen mukaan eläminen.”
Salmela lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Opiskeluaikana hän perehtyi katolisen kirkon historian yhden merkittävimmän teologin Tuomas Akvinolainen (1225–1274) filosofiaan.
”Havaitsin, että ajattelen samoin sitä, mikä on totta, hyvää ja kaunista. Liityin katoliseen kirkkoon ja edelleen dominikaanien sääntökuntaan.”
Veli Gabriel asuu tässä osoitteessa. Kuva: Sanne KatainenSalmela opiskeli ensin Strasbourgissa noviisina ja muualla Ranskassa neljä vuotta. Hän antoi ikuisen luostarilupauksensa köyhyydestä, kuuliaisuudesta ja naimattomuudesta 2014 Oslossa.
Dominikaaniveljeksi ryhtyminen oli hyppy tuntemattomaan. Silloin jo edesmennyt isä Martti Voutilainen oli ollut luterilaisen reformaation jälkeen ainoa suomalaissyntyinen dominikaanimunkki.
”Rankin asia oli se, että isomummo kuoli, kun olin noviisina luostarissa. En voinut mennä hautajaisiin. Koin välillä kosmista yksinäisyyttä sääntökunnan ainoana suomalaisena Ranskassa.”
Askeettinen luostarielämä sopi kuitenkin Salmelalle, koska hän piti jo lapsena mietiskelystä ja hiljaisuudesta. Toisaalta veljeskunta tarjoaa myös kosolti sosiaalisuutta.
”Katoliset seurakuntapapit ovat enemmän yksilöitä, mutta meitä kutsutaan veljiksi yhteisöelämän vuoksi. Dominikaaniveljeskunnassa on tärkeää perhemäisyys, inhimillinen yhteys ja jakaminen.”
Gabriel Salmela on asunut Suomessa nyt kymmenkunta vuotta. Kohtalo on veljeskunnan käsissä. Mutta hänen mielestään juuri täällä ja nyt on näin hyvä. Kuva: Sanne Katainen”Maaseudun omavarainen elämäntapa on ihanne myös vanhassa luostariperinteessä. Eli tuotetaan lähellä se, mitä kulutetaan.”
Dominikaanisen kulttuurikeskuksen kirjasto Helsingissä on avoinna keskiviikkona ja lauantaina ja se sisältää 30 000 nidettä. Katoliset tulevat kirjaston kappeliin myös ripittäytymään. Kuva: Sanne KatainenDominikaanit on pyhän Dominicuksen vuonna 1215 perustama kerjäläisveljestö, mutta munkit eivät enää kerjää kaduilla. Rahoitus saadaan Helsingin katoliselta hiippakunnalta, kansainväliseltä dominikaanisääntökunnalta ja lahjoitusvaroista.
”Meillä ei ole henkilökohtaista omaisuutta. Opiskeluaikana olin vähän aikaa kasinolla pelipöydän hoitajana, ehkä se oli elämäni toinen ääripää. Tavaroista luopuminen on vapauttavaa.”
Dominikaanit pitävät opiskelua korkeassa arvossa, joten myös veli Gabrielin huone on täynnä kirjoja. Televisiota hänellä ei ole ollut 20 vuoteen.
”Käyn toisinaan katsomassa elokuvia, teatteria, oopperaa ja balettia paikan päällä. Suosikkielokuvani on David Lynchin ohjaama The Straight Story, ja esitän sitä esimerkiksi koululaisryhmille arvokeskustelun virikkeeksi.”
Veli Gabriel on ollut veli 14 vuotta ja katolinen pappi kymmenen vuotta. Kuva: Sanne KatainenKun Gabriel lähtee kaupungille valkoisessa dominikaanikaavussa, hänestä tulee julkisen mielenkiinnon kohde.
Ihmiset ottavat kuvia lupaa kysymättä, katoliset turistit tulevat kysymään, missä lähin kirkko sijaitsee ja humalaiset huutelevat. Joskus Gabrielia luullaan imaamiksi, ja hän saa kritiikkiä.
”Pääosin suhtautuminen on myönteistä. Toisinaan ihmiset lähestyvät minua elämänsä kriiseissä ja kertovat esimerkiksi sairauksistaan.”
Luterilaisen kirkon jäsenmäärä on laskussa, mutta veli Gabrielilla on enemmän töitä kuin hän ehtii tehdä. Esimerkiksi nuoret miehet ovat aiempaa kiinnostuneempia kristinuskosta.
”He pohtivat kutsumusta ja kirkollisen elämän moraalikysymyksiä aika perinteisin kategorioin ehkä korostunutta selkeyttä kaivaten. Yhtenäiskulttuurin mureneminen ja Suomen maallistuminen on luonut tilan, joka näkyy moninaisena hengellisyytenä.”
Veli Gabrielia ei sureta, että hän ei saa koskaan omaa perhettä ja omia lapsia.
”Dominikaanien veljeys kattaa kaikki ihmiset ja luomakunnan. Kun vietin noviisina ensimmäisen joulun Strasbourgin luostarissa, järjestimme kodittomille ja vähävaraisille joulujuhlan. Se oli koskettava tilaisuus.”
Studium Catholicum
Vuonna 1949 perustettu dominikaaninen kulttuurikeskus, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia kristinuskoon liittyviä kysymyksiä ja syventää omaa uskonelämää katolisen perinteen avulla. Studiumiin ovat tervetulleita kaikki sen tarjonnasta kiinnostuneet, kirkko- ja uskontokunnasta riippumatta.
Studiumin yhteydessä olevassa dominikaanien pyhän Olavin mukaan nimetyssä konventissä asuu tällä hetkellä kolme veljeä, suomalaiset Gabriel ja Gregorius sekä ranskalainen Marie-Augustin. He toimivat monipuolisesti eri tehtävissä katolisen hengellisen elämän ja kulttuurin saralla Suomessa.
Kappelissa toimitetaan säännöllisesti pyhää messua ja torstaisin vietetään ekumeeninen rukoushetki. Kaikki ovat tervetulleita, vaikka kirjasto ei olekaan välttämättä auki samaan aikaan.
Studium järjestää erilaisia teologisia luentosarjoja, seminaareja, konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia. Lisäksi kustantanut muun muassa paaviuden historian sarjaa ja mestari Eckhartin joulusaarnojen käännöskokoelman.
Veli Gabrielin mielestä ihminen on pohjimmiltaan hengellinen olento. Jokainen etsii totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
