Pasi Ahola Padasjoelta viljelee mansikkaa paitsi pellolla myös kasvihuoneessa. Kuva: Elsi Ahola
Mansikanviljelijä: ”Suomalaiset nuoret eivät halua poimijoiksi vaan muihin hommiin”
Mansikanviljelijä Pasi Ahola Padasjoelta kertoo, että hänen tilalleen suomalaiset ovat hakeneet vain myyntitehtäviin.Tilaajalle
Mansikanpoiminta on urakkatyötä. Mitä enemmän jaksaa poimia, sitä paremmin tienaa. Kuva: Rami MarjamäkiKesätyöt ovat palvelualoilla nyt kiven alla, ja jokaista paikkaa hakee sata muutakin. Joko nuorisoa on alkanut kiinnostaa takavuosien suosittu kesätyö mansikanpoimijana?
Maaliskuun lopulla Duunitori.fi-sivustolla etsi vain yksi mansikkatila 15 vuotta täyttäneitä suomalaisnuoria poimijoiksi. Keskihurun tila sijaitsee Kiimingissä 20 minuutin ajomatkan päässä Oulusta. Tilan isäntä ei halunnut antaa haastattelua.
”Tässä on tapahtunut iso muutos.”
Hokan tilan viljelijä Pasi Ahola Padasjoen Vesijaon kylästä kertoo, että hänelle ei ole vuosikausiin pyrkinyt mansikanpoimijaksi yhtään suomalaista nuorta.
”Tässä on tapahtunut iso muutos. Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaisia kyselijöitä oli, mutta ei enää. Vain ensimmäinen koronakesä oli poikkeus”, Ahola sanoo.
Tilalle pestataan vuosittain 10–15 suomalaisnuorta, jotka ovat hakeneet myyjiksi ja autonkuljettajiksi.
Marjoja, perunoita ja vihanneksia myydään sekä tilan Vesijaon Tuoretori -nimisestä tilamyymälästä että lähiseudun suoramyyntipisteissä.
”Lähes kaikki myyjänuoret on jo valittu, huomenna on vielä yhden pojan työhaastattelu. Kauimmainen kesätyöntekijämme tulee tänä vuonna Hämeenlinnasta, ja hänelle meillä on tarjolla majoitus.”
Vesijakojärven rannalla sijaitsevalla tilalla on myös matkailutoimintaa.
Viljelijä Pasi Aholalla on selvä käsitys siitä, miksi poimintatyö ei kiinnosta nykynuoria.
”Se on fyysisesti raskasta urakkatyötä, ja sitä pidetään liian vaativana.”
Hokan tilan pelloilla työskentelevät kausityöntekijät ovat ukrainalaisia. He saapuvat Ukrainasta noin kolmen viikon päästä ja ovat naisia kaikki, koska miehiä ei maasta päästetä.
”Lähes kaikki heistä ovat meille ennestään tuttuja. Jos joku jää porukasta pois, muut pyytävät mukaan jonkun toisen tuttunsa. Sopu säilyy paremmin niin, koska he ovat meillä yhteismajoituksessa”, Ahola kertoo.
Kausityöntekijöiksi on tulossa myös pari Suomessa asuvaa Ukrainan sotapakolaista, hekin tilalla entuudestaan tuttuja.
Mansikoita Ahola viljelee 1,7 hehtaarin peltopinta-alalla. Marjojen lisäksi hän viljelee muun muassa perunaa, hernettä ja kasvihuonevihanneksia. Kesän suoramyyntikausi on tilalle tärkeä tulonlähde.
MTK:n asiantuntija Mika Virtanen muistuttaa, että monet mansikkatilat tarvitsevat työvoimaa jo keväällä ennen koululaisten kesälomien alkamista. Keväällä kausityöntekijät muun muassa istuttavat uusia mansikantaimia.
”Varsinainen poiminta tapahtuu sitten heinä-elokuussa. Poimijoiksi hakee kyllä myös suomalaisia nuoria, mutta innokkuus hakea vaihtelee eri paikkakunnilla ja tiloilla.”
Pitkä työmatka on yksi haaste, jos nuorella ei ole ajokorttia.
Yksi haaste nuorille on se, jos marjatilalle on pitkä pyörämatka. Kuvituskuva. Kuva: Taneli LaineUlkomailta marjatilojen kausityöntekijät saapuvat joko Migrin antaman kausityötodistuksen tai lähtömaasta haetun kausityöviisumin turvin. Jos määräaikainen pesti kestää yli kolme kuukautta, Migristä on haettava kausityöoleskelulupaa.
Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja Kristel Nybondas kertoo, että tulevana kesänä Suomen marjanviljelijät tarvitsevat yhteensä noin 14 000 kausityöntekijää.
Toistaiseksi useimmat heistä ovat Suomessa asuvia ukrainalaisia sotapakolaisia. Työntekijöitä tulee myös suoraan Ukrainasta.
”Sitten kun sota Ukrainassa toivottavasti loppuu, tarvitsemme uutta työvoimaa. Olisi hyvä, jos suomalaiset nuoret innostuisivat hakemaan töitä marjatiloilta.”
”Mansikanpoiminta vaatii hyvää fyysistä kuntoa”, Kristel Nybondas muistuttaa. Kuva: Carolina HusuNybondas muistuttaa, että hyväkuntoisille nuorille urakkapalkkaus on mahdollisuus. Mitä enemmän jaksaa poimia, sitä paremmin ansaitsee.
Hän kannustaa, että poimintatyötä kannattaa ainakin kokeilla eikä luovuttaa heti kättelyssä, vaikka se tuntuisi raskaalta. Nuori keho tottuu rasitukseen nopeasti.
”Urheilullinen nuori voi ajatella kesäpestiä mansikkapellolla kuntokuurina, josta maksetaan, vieläpä ihan hyvin.”
”Ja totta kai alan työnantajat ottaisivat poimijoiksi mieluiten lähikylien reippaita nuoria”, Nybondas lisää.
Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Heidi Wirtanen tietää, että Suomessa olevat ulkomaalaiset opiskelijat ovat hakeneet tiloille töihin aikaisempia vuosia enemmän.
Hän antaa vinkkejä suomalaisnuorelle, joka toivoo saavansa kesätyön lähiseudun marjatilalta.
Jotkin marjatilat palkkaavat myös somettajia.
”Kannattaa katsoa marjatilan nettisivuja. Sieltä yleensä löytyvät ohjeet, miten kukin tila hoitaa rekrytoinnin.”
”On hyvä varautua siihen, että poimintatyö on raskasta ja lihasten pitää saada aikaa tottua työhön. Nuoren kannattaa ymmärtää, että marjat on poimittava silloin kun ne kypsyvät. Työ ei odota. Reippaalla, avoimella mielellä pärjää parhaiten.”
Monella marjatilalla kausi on pitkä, ja marjanviljely on tehostunut ja ammattimaistunut.
”Jokainen tila määrittelee itse työntekijätarpeensa, joka vaihtelee tilan koon ja tarpeiden mukaan. Yleisesti tarjolla olevat työt ovat myyntityötä, itsepalveluopastamista, pakkaamista, mutta myös sadonkorjuutyötä”, Wirtanen luettelee.
”Jotkin tilat palkkaavat nuoria myös hoitamaan tilan some-markkinointia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
