Sotaveteraanit pärjäsivät itse – nyt suomalaisista yli puolet saa tulonsiirtoja enemmän kuin maksaa veroja

Luin aikanaan Thomas Mannin Buddenbrookit ja sain jonkinlaisen oivalluksen. Romaani kertoo kauppiassuvusta. Ensimmäinen sukupolvi paiskii töitä ja nostaa kauppahuoneen menestykseen.

Seuraava sukupolvi onnistuu säilyttämään rakentajasukupolven perinnön, mutta lastenlapset ovat väljän elämän pehmentämiä. Kauppahuoneen vauraus valuu kourista läpi. Hyvinvoinnin perusteet on opeteltava uudelleen ja aloitettava rakentaminen alusta.

Ensi maanantaina liputetaan Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Mielessäni on ikoninen valokuva. Sotilaat ovat nostaneet lipun Kolmen valtakunnan rajapyykille Kilpisjärvellä. Sotien aika oli ohi.

Kuluneena vuonna kaksi minulle läheistä veteraania kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon. Tunnuksellisia veteraaneja on vielä jäljellä rapiat 900, mutta sodan sukupolvi hupenee nopeasti.

Ajattelen näitä kahta veteraania, jotka eivät lannistuneet vastoinkäymisistä. Ensimmäinen heistä menetti isänsä kranaatinheitinonnettomuudessa 1938. Hän toimi sittemmin Kuivamaito Oy:n johtajana. Toinen oli Karjalan evakko ja eteni metsäneuvokseksi.

Veteraanisukupolven taistelu ei päättynyt Kilpisjärvelle, ei edes kunniattomiin oikeusprosesseihin sotasyyllisyydestä eikä asekätkennästä. He rakensivat suomalaisen hyvinvoinnin. Sosiaaliset tulonsiirrot olivat vähäisiä ennen 1960-lukua. Pärjättävä oli itse perheen ja lähiyhteisön tuella.

Hyvinvointivaltion ajatuksena oli turvata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. Tänä päivänä toimeentulotukea saa runsaat kuusi prosenttia, mutta yli puolet suomalaisista saa erilaisia tulonsiirtoja enemmän kuin maksaa veroja.

Yhteiskunta on kannatellut läpi elämän. Siitä on tullut hyvinvointivaltion palvelulupaus, johon on totuttu nojautumaan. Suomessa neljännes lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä, kun EU:n keskiarvo on 14 prosenttia. Samalla Suomessa jo puolet 35-vuotiaista miehistä on lapsettomia (vuosi 2022, Tilastokeskus). Onko toisesta perheen huoltajasta tullut tarpeeton?

Vuodesta 2008 hyytynyt talouskasvu ja hallitsemattomaksi päässyt velkaantuminen pakottavat rakentamaan hyvinvointia uudelleen. Yksilöiden vastuu lisääntyy samalla kun menoja leikataan 8–11 miljardia.

Valtion budjettipäällikkö Mika Niemelä vastasi HS:n kuukausiliitteen haastattelussa kysymykseen, millainen kansalainen on kestävän hyvinvointivaltion edellytys? Hyvä kansalainen kouluttautuu, hankkii jälkikasvua eli uusia veronmaksajia, pysyy työelämässä motivoituneena ja terveenä sekä pitää kunnostaan huolta.

Haastattelustahan nousi äläkkä. Tekee mieleni kysyä, millainen kansalainen sitten kannattelisi hyvinvointivaltiota, kun jaettavaksi on lähinnä velkaa?

Käytännössä palataan rakentajasukupolven arvoihin: miten voin palvella maatani, sen sijaan että sanotaan, mitä minun kuuluu saada. Jeesuskin opetti: ”Suurin on se, joka palvelee.” (Luukas 22).