”Piti valita, ostanko kengurut vai auton” – Akaan albiinokengurun poikanen sai nimen

Punaiset rubiinisilmät hehkuvat hämärässä. Ne kuuluvat noin puolitoistavuotiaalle albiinokengurulle nimeltä Välke, joka nousi pääsiäisenä valtakunnan uutisiin. Syynä julkisuudelle on omistajatkin yllättänyt teiniäitiys ja poikasen albinismi.

Nyt poikanen on saanut nimen Valo.

Kengurun omistaja Maarit Grönfors kuvailee Välkettä leikkisäksi mutta araksi. Totuttelu tilan väkeen on kesken. Toistaiseksi vain Grönfors saa mennä aitaukseen.

”Saan jo silittää tuota isää. Ehkä joku päivä saan kengurun syliini”, hän hymyilee.

Toiveissa on, että kenguruista tulee niin kesyjä, että niiden kanssa voi tehdä eläinavusteista työtä. Rockwoodin eläintilan alpakat ovat jo vuosia käyneet palvelukodeissa ilahduttamassa vanhuksia ja kehitysvammaisia.

Välkkeen poikanen on vielä niin pieni, että sitä harvoin näkee kurkkimassa pussista.  Kuva: Sanne Katainen

Valo-nimisellä poikasella ei ole vielä karvaa. Punaiset silmät paljastavat, että sekin on albiino.  Kuva: Maarit Grönfors

Välkkeen poikasesta ensimmäinen havainto saatiin maaliskuun lopussa, kun Grönfors huomasi pikkiriikkisen nenän pilkistävän pussista.

Myöhemmin punaisen silmäparin kurkistus paljasti, että laumaan saadaan toinenkin albiino. Tapaus on hyvin harvinainen, sillä punaniskakenguruista albiinoita on vain noin yksi 50 000–100 000 yksilöstä.

Iloinen perhetapahtuma on poikinut myös kansainvälistä huomiota ja ostotarjouksia. Poikanen ei kuitenkaan ole myynnissä.

Kenguruiden saamisesta haaveiltiin alpakkatilalla pitkään. Tilaisuus koitti, kun Simossa sijainnut Arkadian eläinpuisto lopetti toimintansa viime syksynä.

”Piti valita, ostanko kengurut vai auton”, Grönfors naurahtaa.

Seinällä olevasta taulusta käyvät ilmi kengurulauman jäsenten nimet ja syntymäajat. Nyt keväällä ne pääsevät ulkotarhaan.  Kuva: Sanne Katainen

Sattumalta Välkkeen emolla Viljonkalla on samaan aikaan jälkeläinen pussissaan.

Helmikuun puolivälissä havaittu Villiina-vekara on jo sen verran iso, että se välillä loikkaa ulos pussistaan rapsuttelemaan itseään ja pomppimaan suhteettoman suurilla takajaloillaan.

Vaikka Välkkeellä on jo omakin poikanen, se on yhä kiinni emossaan. Välke kurkkii emonsa pussiin kuin mustasukkaisena kilpailijasta. Välillä äiti ja tytär halailevat ja järsivät omenapuun oksaa kylki kyljessä.

Kengurut hypistelevät oksia, salaatinlehtiä ja heiniä näppärissä etukäpälissään, joiden otteet muistuttavat hyvin paljon ihmisen käsiä. Niillä on helppo napata vierustoverin herkku parempiin suihin tai pestä kasvot juomavedellä.

Riidellessä kengurut saattavat äityä nyrkkeilemään. Ne eivät juuri ääntele, mutta suuttuessaan ne saattavat murista.

Koko lauma ruokintapaikalla.  Kuva: Sanne Katainen

Jos kenguruille tulee terveysongelmia, ainoat erikoistuneet lääkärit ovat Helsingissä Korkeasaaren villieläinsairaalassa. Eläintarhassa on myös punaniskakenguruita.

Kun lauman veljekset taannoin kastroitiin, anestesialääkäri matkasi Akaaseen Helsingistä. Onneksi eläinten purukalusto ja takajalkojen kynnet pysyvät kunnossa pääasiassa itsekseen, kun ne kuluvat virikkeiden parissa.

Villiina on jo sen verran iso, että se välillä pomppaa ulos emonsa pussista tutkiskelemaan tienoota. Kengurun poikasta kutsutaan kansainvälisesti yleisnimellä ”joey”.  Kuva: Sanne Katainen