Neuvontainsinööri Timo Jokela PRKK:sta (oik.) näyttää talon rakennuttaneelle Iko Järnbergille, mihin sadevesi tulee ohjautumaan. Kuva: Rami MarjamäkiLempääläKiersimme Asuntomessujen pientalot – kaikissa on ratkaisu, joka saa kokeneen rakennusmestarin verenpaineen nousuun
Suomalainen rakentaminen esittäytyy Lempäälän Asuntomessuilla. Kiersimme omakotitalot rakennusalan kokeneen ammattilaisen kanssa ja selvitimme, kuinka viisaasti nyt rakennetaan.TilaajalleMT päätti kiertää Asuntomessujen pientalot PRKK:n neuvontainsinöörin Timo Jokelan kanssa ja selvittää, kuinka fiksusti tänä päivänä rakennetaan.
PRKK eli Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskus ry on valtakunnallinen omakotirakentajia ja remontoijia neuvova ja opastava yhdistys, joka tuottaa puolueettomia rakennusalan neuvonta- ja koulutuspalveluja.
Jokelan kokemus pitkänlinjan rakennusmestarina ja lukemattomien kohteiden valvojana on vankka.
Parinkymmenen pientalon läpikäyminen antaa pintaraapaisun mutta samalla edustaa hyvin laajempaa joukkoa. Monissa taloissa toistuvat samat ratkaisut.
Pientalo on väkisin kompromissi, kun samaan pakettiin yritetään mahduttaa järki, muoti, kauneuskäsitykset ja ilmastoasiat. Lapsuksia löytyy mutta myös hyviä ratkaisuja, joista voi ottaa mallia myös omiin hankkeisiin.
Talon julkisivussa ei saa olla ulos työntyviä listoja tai lautoja, joiden taakse sadevesi kertyy ja alkaa lahottaa rakennetta. Asuntomessujen taloissa vesipelti puuttui ikkunan yläosasta lähes aina. Kuva: Rami Marjamäki
Näin se pitäisi tehdä. Yleensä pellistä tehty vedenohjain ikkunan yläosassa estää veden pääsyn rakenteeseen. Kuvituskuva. Kuva: Jarmo HankivaaraYksi puute löytyy lähes jokaisesta messujen omakotitalosta, ja sitä voi pitää jopa rakennusvirheenä.
”Talon julkisivussa ei saa olla ulos työntyviä listoja tai lautoja, joiden taakse sadevesi kertyy ja alkaa lahottaa rakennetta”, sanoo Jokela painokkaasti ja osoittaa ikkunan yläosaa.
Sieltä puuttuu vedenohjaus, pieni vesipelti, joka estää veden imeytymisen rakenteisiin.
Vieressä kuuntelevat hiljaa Hirsi-Kastelli Saikan Tuntu -kohteen rakennuttajat Riina ja Iko Järnberg.
”Miksei sitä sitten ole tehty”, kysyy Riina Järnberg.
Hyvä kysymys, jota päätämme kysyä toisen talovalmistajan, Kannustalon rakennuspäälliköltä Mikko Pursiaiselta. Hän oli esittelemässä Kannustalon Kymppiä, josta siitäkin puuttui vedenohjaus julkisivussa ikkunoiden päältä.
”Näin on tapana tehdä”, hän toteaa.
Myös Kannustalon Kympissä pellitykset puuttuvat ikkunan yläosasta. Kuva: Rami MarjamäkiPuutteellinen vedenohjaus ikkuna- ja oviaukkojen päällä korostuu, koska viime vuosien rakentamismuoti on tehnyt räystäistä entistä kapeampia. Viistosade tuo välillä veden seinille, vaikka räystäät olisivat pitkät – saatikka sitten kapeat.
Pursiainen myöntää, että turvallisinta olisi tehdä pitkät, rakenteita sekä auringolta että sateelta suojaavat räystäät.
”Seinä on ihan eri näköinen taloissa, joissa räystäät ovat pitkät. Asiakkaat tahtovat kuitenkin lyhyitä ja nimekkäät arkkitehtitoimistot niitä suunnittelevat.”
Arkkitehti Eevamaria Timlin on suunnitellut messuille peräti neljä kohdetta. Timo Jokela aloitti rakennusmestarin työt jo 1980-luvulla. Kuva: Rami MarjamäkiPysähdytään hetkeksi noihin kapeisiin räystäisiin.
Arkkitehti Eevamaria Timlin on suunnitellut Asuntomessuille neljä kohdetta. Yhden niistä, Villa Trekoolin, rakennusasiantuntijoiden järjestö RKL valitsi jopa messujen mallitaloksi – siinäkin räystäät ovat erittäin kapeat.
Asuntomessut on ottanut yhdeksi teemaksi ”ilmastoviisauden”. Pakko siis kysyä, kuinka ilmastoviisaus ja lähes räystäättömät talot sopivat yhteen.
”En näe tässä ristiriitaa. Tarvitaan myös visuaalisesti houkuttelevaa ilmastoviisautta. On hyvä kysymys, pitääkö jokaisessa valinnassa mennä ilmastoviisaus edellä”, Timlin puolustautuu.
Tarvitaan myös visuaalisesti houkuttelevaa ilmastoviisautta.
Hän myöntää, että kapeat räystäät lisäävät ilmaston rasitusta rakenteisiin ja sitä kautta huoltotarvetta.
”En pidä tätä merkittävänä asiana. Ulkoverhoushan voidaan aina vaihtaa.”
Timlin sanoo, että myös pitkät räystäät sopivat moneen taloon visuaalisesti ja onhan hän sellaisiakin suunnitellut. Hyvänä esimerkkinä on messujen paritalo Villa Sydän.
”Toisaalta asiakas menee sellaiselle ammattilaiselle, joka suunnittelee hänen silmäänsä miellyttävän talon.”
Päivän trendi on, että ikkunat ulotetaan aivan lattiaan saakka. Seurauksena on vetoa ja hankalaa huollettavuutta. Kuva: Rami MarjamäkiUnohdetaan hetkeksi räystäät ja ikkunan vesipellit ja lähdetään tutkimaan sisätiloja.
Ensimmäisessä kohteessa, Townhouse Maunukselassa paljastuu tämän päivän toinen trendi: ikkunat ulottuvat joka huoneessa lattiasta kattoon.
”Fiksumpaa olisi jättää 15 senttiä tilaa ylhäälle ja alhaalle”, Jokela pohtii.
Ensinnäkin lattianrajaan ulottuvat ikkunat keräävät likaa, ja imurilla vedellessä niihin tulee helposti kolhuja. Listoituskin on tavallista työläämpää.
”Lisäksi pakkasella seinän ja ikkunan lämpötilaero voi olla viitisen astetta. Se aiheuttaa väistämättä vetoa lattialla.”
Lisäksi laajat ikkunapinnat ovat u-arvoltaan noin 0,5–0,8 ja verrattuna vaadittuun seinärakenteen u-arvoon 0,17 siis monin kerroin huonompia.
U-arvo kuulostaa heprealta, mutta se on keskeinen rakentamisessa. Se mittaa rakennusosan, kuten seinän, ikkunan tai katon, lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi u-arvo on, sitä parempi on eristyskyky ja sitä vähemmän energiaa kuluu lämmitykseen.
Samassa kohteessa on myös fiksu ratkaisu: makuuhuoneen vaatekaapit ovat hieman sänkyä leveämmän väliseinän takana. Samaa ratkaisua on käytetty muutamassa muussakin messukohteessa.
Vaatekaappien kätkeminen väliseinän taakse makuuhuoneessa on toimiva ratkaisu. Kuva: Rami MarjamäkiVarsin useassa omakotitalossa wc-pöntön tekniikka on piilotettu ”patin” sisälle ja pönttö näyttäisi tulevan suoraan seinästä – trendi sekin.
Tämä saa kokeneen rakennusmestarin kulmat kurttuun.
”Entäpä kun wc-tekniikkaan tulee vika tai pönttöön vuoto? Siinä joutuu helposti purkamaan koko systeemin. Luultavasti kotelo seinässä on vedeneristetty, mutta en näe poistoa, mistä mahdollinen vuotovesi tulee. Täyttyykö siis kotelo kuin amme?”
Kohteen esittelijä vakuuttaa, että ongelmatilanteessa wc-mekaniikkaan pääsee käsiksi luukun kautta, eikä koko seinän purkua tarvita ja mahdollinen vuotovesikin tulee piilotetusta tilasta hallitusti pois.
Asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä asunto-ostoksilla. Vanhemmissa taloissa asia ei välttämättä ole hoidettu näin hyvin.
Wc-pöntön mekanismin kätkeminen seinän taakse on tyylikästä, mutta entäpä, jos jotain hajoaa? Kuva: Rami MarjamäkiPysytään vielä hetki märkätiloissa. Muutamaan kohteeseen on tehty saunatilat, joissa löylytila on erotettu pesutiloista pelkällä lasiseinällä ja -ovella.
Jokela osoittaa ammottavia rakoja seinälasin ja oven välissä.
”Lämpö ja kosteus karkaavat raoista pesutilaan, joten tarvitaan normaalia suurempi kiuas.”
Ilmastoviisauden näkökulmasta ratkaisu on hullunkurinen, sillä sähköä kuluu suuremman kiukaan vuoksi.
”Lisäksi lasia saa varautua pesemään joka päivä.”
Jokela osoittaa ahdasta rakoa lauteen ja lasin välissä eikä ymmärrä, kuinka tuota voisi edes pitää puhtaana.
”Vaikka päätyisi lasiseen väliseinään, tekisin kuitenkin alaosan jostain muusta materiaalista.”
Kokonainen lasiseinä pesutilan ja löylytilan välissä on heikko ratkaisu. Löyly karkaa ja lasin puhdistus lauteen vieressä on lähes mahdotonta. Kuva: Rami Marjamäki
Lasiseinä saunassa vaatii tavallista suuremman kiukaan. Casa Onnenkivessä lauteiden materiaalina on keisaripuu, joka on hinnaltaan noin 20 prosenttia lämpöhaapaa tyyrimpää. Kuva: Rami MarjamäkiPerusteltu kysymys on sekin, pitääkö saunojen olla näin hienosti ja kalliisti tehtyjä.
Casa Onnenkivessä (kohde 11) lauteet on tehty lämpökäsitellystä keisaripuusta, jonka hinta on 14–18 e/metri.
Veli-Pekka Franssila on toteuttanut asiakkaalle saunan kokolasiseinällä. Hän kertoo, että viimeisen viiden vuoden aikana asiakkailla on ollut vahvaa kiinnostusta löylytilan erottamiseen lasilla, mutta vähemmistö tahtoo aivan kokonaisen lasiseinän.
”Ratkaisu vaatii tavallista tehokkaamman kiukaan”, hän vahvistaa.
Tässä kiukaassa on puhallin ohjaamassa lämmintä ilmaa alaspäin.
Monessa messukohteessa pesutilojen lattiakaivo on toteutettu linjakaivona seinän reunassa. Yleistyneen ratkaisun perussyy on, että osa tahtoo suihkutilaan suuren laatan ja sen mahdollistaa vain koko seinän levyinen kaato linjakaivoineen.
Tällainen linjakaivo seinän vieressä on Jokelan mukaan kalliimpi ratkaisu kuin perinteinen ja vaikeampi pitää puhtaana. Lisäksi siihen ei saa kiristysrengasta, jolla vedeneristyksen ja lattiakaivon liitos varmistetaan.
Lattiakaivo keskellä lattiaa on se perinteinen, ja Timo Jokelan mielestä paras ratkaisu. Kuva: Rami MarjamäkiSisäkatosta on tullut entistä enemmän sisustuselementti. Muutamassa kohteessa on käytetty kauniita, ääntä vaimentavia akustiikkapaneeleita. Ne ovat melko edullisia ja nopeasti asennettavia.
”Pinnoitin itse sellaisilla mökin sisäseinän. 60 x 270 sentin kokoinen levy maksaa 60–80 euroa”, Jokela sanoo.
Edullisimmillaan edustavan sisäkaton saa vaalealla paneelilla parikymppiä neliömetri, kuten Kastellin Villa Mokassa (kohde 18). Hyvältä näyttää sekin.
Toista äärilaitaa edustaa hinnassa ja asennuksen työläydessä Villa Toffeen (kohde 3) pingotettu vinyylikatto, joka näyttää Jokelan mukaan jopa ”liian hyvältä” ollakseen totta.
Akustiikkalevyt tuovat messujen ainoaan kivitaloon, Casa Onnenkiveen lämpöä ja miellyttävää akustiikkaa. Levyt ovat kohtalaisen edullisia ja nopeita asentaa. Kuva: Rami Marjamäki
Villa Toffeen katto oli työläs tehdä mutta on käytössä helppohoitoinen ja virheettömän näköinen. Se on käytännössä kuin rummun kalvo. Kuva: Rami Marjamäki
Aurora-talon katto on tehty listoitettuna lomalaudoituksena. Siinä on palanut työtunteja. Kuva: Rami MarjamäkiKohteen esittelijä tietää asennuksen olleen erittäin vaativa ja työläs jopa kokeneelle rakentajalle. Kattopinta on kuin pingotettu rummun kalvo. Se on täydellisen näköinen ja helppo pitää puhtaana, pelkkä pyyhkiminen riittää.
Kääntöpuolena on, että vitsit ovat vähissä, jos kattoon tulee jonkinlainen vaurio.
”Mahtaako 20 000 euroa riittää, jos tuon joutuu uusimaan”, Jokela pohtii.
Katto voi olla kuin pingotettu rummun kalvo, akustiikkapaneelia tai vaikka lomalaudoitusta.
Hieno ja persoonallinen sisäkatto on myös Aurora-talossa (kohde 6). Tredun oppilastyönä toteutetussa omakotitalossa katto on tehty listoittamalla lomalaudoitus.
Tredulaiset kertovat, että helppoa senkään teko ei ollut. Listojen kohdentaminen on vaikeaa ja hidasta, tarvitaan mittaamista ja kokenutta silmää.
”Ja varmasti raskas homma, koska siinä joudutaan työskentelemään ylöspäin”, lisää Jokela.
Idea on kuitenkin hyvä, ja mikäpä estää kokeilemasta ratkaisua muuallakin.
Ruohokatto on upea näky, kun kesä on kauneimmillaan. Kuva: Rami MarjamäkiKohteessa on upea autokatoksen päälle rakennettu ruohokatto, jossa käy äänekäs kimalaisten pörinä. Harmi, että katto ei näy kohteen asukkaille, sillä päärakennus on yksikerroksinen ja aumakatto viettää toiseen suuntaan.
Iko Järnberg kysyy, voisiko vesipellin korvata massalla. Kuva: Rami MarjamäkiPalataan vielä lähtöruutuun eli Hirsi-Kastelli Saikan Tuntu -kohteeseen, jossa Riina ja Iko Järnberg jäivät miettimään ikkunan vesipeltien puuttumista.
”Jos sinne yläkarmin taakse laittaisi massaa?”, ehdottaa Iko Järnberg.
Jokela tyrmää ajatuksen mutta antaa vesipeltien jälkiasennukselle kustannusarvion, jonka toteuttaminen tuskin jää ainakaan hinnasta kiinni.
”Koko taloon sellainen 500–600 euroa.”
Sitten hän kiinnittää huomiota asiaan, jonka kanssa on vain elettävä. Talon hirsipinta on jo hieman elänyt auringon puolella ja pientä rakoa puuhun jo syntynyt.
Yleisellä tasolla Jokela on sitä mieltä, että kaikkien massiivirakenteiden ulkopintaan pitäisi tehdä tuulettuva erillinen, julkisivuverhous suojaamaan runkoa sään rasituksilta.
”Esimerkiksi lamellihirsi on painumaton mutta ei elämätön. Ilman suojaavaa lautaverhousta hirsi paisuu ja halkeilee kosteudessa, ja rakoihin pääsevät vesi ja ötökät.”
Kovilla on ulkoverhouskin. Se on loppujen lopuksi eniten huoltoa vaativa rakennuksen osa ja kannattaisi siksi olla mahdollisimman hyvin suojattu säältä pitkillä räystäillä.
Huoltotarvetta lisää jälleen yksi trendi: puun kuultokäsittely. Yhä harvemmat messutalotkin on maalattu peittoon, joten niistä puuttuu puun lahoa ainakin hieman torjuva maalin kalvo.
”Ilman sitä puu rötvääntyy nopeasti”, Jokela tuumii.
Hirsiseinä vaatii erityisesti auringon puolella paljon huoltoa, mutta halkeamia ei voi siinä välttää. Kuva: Rami MarjamäkiKaikkein turvallisin ratkaisu olisi Jokelan mielestä rakentaa talo ikään kuin katoksen alle. Katoksen pitäisi olla toki valtava, mutta se voisi olla kevytrakenteinen. Silloin rakenne itsessään tarvitsisi vähemmän suojausta luonnonvoimia vastaan.
Vaan mitäpä sellaisesta ajattelisi rakennusvalvonta, saatikka tyylitietoinen asiakaskunta? Ei taitaisi onnistua.
Villa Berryhillissä on hieman ideaa talosta, joka on rakennettu katoksen sisään. Kuva: Rami MarjamäkiJokela osoittaa kohdetta numero 7 eli Villa Berryhilliä. Siinä ajatusta on jo sovellettu. Nurkissa on massiiviset pilarit, jotka ikään kuin kannattelevat katosta. Seinät jäävät syvälle katteen suojaan.
Tässä tapauksessa ei juuri haittaa, vaikka räystäät ovat kapeat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
