Syyllisyys painaa ja hikeä pukkaa, kun luen ohjeita 72 tunnin kotivarasta

Syyllisyys painaa ja hikeä pukkaa, kun luen 72 tunnin kotivarasta. Olen tiennyt nämä ohjeet vuosikausia, mutta kun en saa aikaiseksi.

Paristoilla toimiva radio. En kuuntele radiota, mutta eipä tuo olisi valtava investointi. Yksinkertaisia patteriradioita saa parilla kympillä.

Varavirtalähde puhelimeen. Sitäkään ei ole tullut hankittua. Puhelimen 112-sovellukseen tulevat viranomaisten vaaratiedotteet, kunhan sille sallii sijaintitietonsa.

Tasku- ja otsalamppuja meillä on. Paristoja, kynttilöitä ja tulitikkuja löytyy, samoin varapeitteitä ja makuupusseja. Käteistä ainakin muutama seteli.

Resepti- ja särkylääkkeitä on, joditabletteja ei. Käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä on, vessapaperia puoli paalia.

Lämpöä riittää niin kauan kuin pinossa on polttopuita, ja ruoan kypsentäminen onnistuu takassa ja leivinuunissa.

Kaapissa on kuivamuonaa ja säilykkeitä, pakastimessa riistaa ja marjoja. Pakastinta voisi pitää kylmänä aggregaatin avulla, niin olemme tehneet myrskyjen jälkeen.

Suklaa ja pähkinät eivät meikäläisen kaapissa ota säilyäkseen. Entä jos ostaisin pahoja, kovia hedelmäkarkkeja? Niistä saisi nopeaa energiaa.

Joditabletit puuttuvat ainakin meidän huushollin lääkekaapista. Kuva: Jarkko Sirkiä

Luen ohjeista, että wc-pönttöön voi asentaa sanomalehtisilpulla täytetyn roskapussin tarpeiden tekoon. Maalla huussi on kätevämpi, kunhan ei ole sellainen tilanne, että pitää suojautua sisätiloihin.

Silloin ilmanvaihtokone pitäisi sulkea ja ikkunanraot tiivistää. Löytäisinköhän miehen kätköistä sen jesarirullat, jos olisin yksin kotona?

Vesi on isoin ongelma. Suomessa vesijohtovesi on niin laadukasta, ettei pullovettä tule hankituksi ja käytetyksi.

Kaksi litraa per nuppi tarvitaan joka päivä jo juomavedeksi, ja lisää ruoanlaittoon ja hygieniaan.

Kesällä autossa saattaa olla monipakkaus vissyä, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Jos ostaisi kaappiin mielenrauhaksi edes pari viiden litran vesipulloa. Kauankohan ne säilyvät juomakelpoisina?

Puhtaalla ämpärillä tai kanisterilla voisi hakea vettä jakelupisteeltä sitten, kun vedenjakelu ehditään järjestää.

Myös jonkin verran polttoainetta on hyvä olla varastossa, kunhan sille on turvallinen säilytyspaikka. Kuva: Jarkko Sirkiä

Pelastusalan keskusjärjestön 72tuntia.fi-nettisivuston yksi alasivu on omistettu henkiselle kriisinkestävyydelle.

Tiedän, että siinä pahimmassa kriisitilanteessa minulla olisi suurin huoli kaupungissa asuvista lapsista ja lapsenlapsista. Ovatko he turvassa, miten he pärjäävät?

Miten itse pärjäisin, kun Whatsappin perheryhmä ei enää piippaa viestejä?

Itsestään selvää on, että kaikkien terveiden aikuisten pitää parhaansa mukaan huolehtia niistä, jotka tarvitsevat apua.

Omassa suvussa tai omalla kylällä ei ole enää yksin asuvia vanhuksia. Tutut varttuneet sinkkunaiset ovat sitkeää sorttia, paremminkin auttajia kuin autettavia.

Ajattelen äitiäni, joka lähti kolme kertaa evakkoon ja käveli 16-vuotiaana toiselle puolelle Suomea lehmiä paimentaen.

Ehkä minä saan aikaiseksi hankkia paristoradion.