”Kotivara on kunnossa ja autossa polttoainetta” – kun jotakin odottamatonta sattuu, pitää olla varautunut

Suomessa 1990-luvun alussa koettiin lama, joka suisti talouden syöksykierteeseen. Suomettumisen aika oli kallistanut bisnekset itää kohti. Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta oltiin saatu nauttia vuosikymmeniä, ja duunarit olivat rakentaneet omakotitaloja loppuelämänsä turvaksi.

Kun suuri murros tapahtui, oltiin myöhässä. Taloudessa ei ollut puskureita. Lainaa ei globaaleilta markkinoilta myönnetty ilman kriisilähettiläiden aneluretkiä. Tuhoisassa törmäyksessä menetettiin valtava määrä yrityksiä, joiden lainataakka muodostui kohtuuttomaksi.

Melkein kaikki olivat silti iloinneet Berliinin muurin murtumisesta. Kommunistit toki joutuivat lyhyen hämmennyksen jälkeen etsimään uutta kotia tuoreemmista kansainvälisistä ideologioista.

Kun jotakin odottamatonta sattuu, pitäisi olla varautunut. Maailmassa tapahtuu yhä nopeammin niin paljon, ettei käänteitä pysty mitenkään ennakoimaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa reuhataan siihen malliin, että koko maailmanjärjestys huojuu.

Samaan aikaan maamme velkaantuu. 30 vuotta tiedetty väestökehitys tuotti yllättävän hoitovajeen. Alhaisten korkojen aikaan hallitus toisensa perään vähätteli valtionlainan merkitystä. Eikä kukaan ennustanut koronaa tai Venäjän hyökkäyssotaa.

Herätys tuli keskellä yötä. Säikkyjä rauhoitellaan Puolustusvoimien kyvykkyydellä. Siellä puskurit ovat kunnossa.

Turvallisuustilanne yhdisti suomalaiset ja johti Nato-jäsenyyteen. Nyt sekin saaga saa epätoivottuja sävyjä.

Veronmaksajan toivelistaa tuleville hallituksille olisivat järkevä taloudenpito, kasvava uusien alojen vienti ja piristyvät sisämarkkinat, jotka mahdollistavat palveluiden toteutumisen kaikilla sektoreilla.

Hiljennetään radikalisoituvat tahot ryhdistämällä epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa. Opitaan omista ja muiden tekemistä virheistä ja seurataan Tanskan mallia. Jos ei riitä, niin Puolasta lisäoppia.

Pian juhlitaan valtavaa ylijäämää. Kadonneet vanhukset etsitään metsistä vanhainkodin lämpöön. Siinä sitä kuuluisaa resilienssiä!

Mutta se hiivatin talous! Lainamenot, korkotaso, inflaatio ja leikkaukset hallitsevat keskustelua. Kansalainen tuntee kaiken nahoissaan. Mitä olen tehnyt väärin?

Omat puskurini pidän kunnossa. Karsin menoja ja säästän vielä pahempaa aikaa varten. En hassaa rahojani kiinalaiseen krääsään.

Treenaan pitääkseni reserviläiskuntoani yllä. Kotivara on kunnossa ja autossa polttoainetta Haaparantaan saakka. Puskurina on laukullinen säästettyä käteistä.