Voisi ajatella, että kaikki liike kenkien pukemisesta keihäänheittoon lähtee lihaksista. Jos esimerkiksi kävelemme juurakkoisella metsäpolulla, lihakset tekevät työn ja korjaavat horjahtelua.
Liikkeen todellinen alkulähde sijaitsee kuitenkin meillä korvien välissä, kertoo neurologiaan erikoistunut fysioterapeutti, filosofian tohtori ja tietokirjailija Matti Vartiainen.
”Aivomme ovat tietokone, joka joka antaa koodin, miten kukin liike toteutetaan. ”
Vartiaiselta ilmestyi alkuvuonna 2025 aivojen ja liikkeen yhteyttä avaava teos Aivot kuntoon – terveyttä ja suorituskykyä (Docendo).
Aivojen kykyä koodata meihin liikettä ei kannata ottaa annettuna, Vartiainen muistuttaa. Otetaan taas vertaus tietokoneiden maailmasta: tietokonekin saattaa ylikuormittua tai jumittaa, jos konetta ei huolleta ja päivitetä asianmukaisesti. Myös ihmisaivot tarvitsevat huolenpitoa, sillä vähillä yöunilla ja huonoilla verensokereilla ne eivät jaksa tsempata.
Jos tietokoneen akun lataus alkaa olla vähissä, kone ei toimi enää täydellä teholla. Samoin henkinen kuormitus vie oman kaistansa aivojen kapasiteetista. Ihmiskeho kaipaakin palautumista sekä fyysisestä että psyykkisestä kuormituksesta, ja uni on palautumisessa avainasemassa.
”Aivan ensimmäiseksi kannattaa siis kysyä, olenko nukkunut, onko stressiä, olenko syönyt ja juonut”, Vartiainen kuvailee.
Jokainen meistä on joskus väsynyt ja nälkäinen, eikä silloin ole ihme, jos käsi hakee portaissa tukea kaiteesta.
”Jos tällainen alkaa toistua, se on aivojen antama merkki, jota ei kannata ohittaa”, Vartiainen muistuttaa.
Jokaisella meistä on ainutlaatuinen keho ja yhtä ainutlaatuiset aivot, mutta keskimäärin ihmisaivot ovat kehittyneimmillään ikävuosien 25–30 kieppeillä. Tämän jälkeen erilaiset ärsykkeiden aistimiseen liittyvät mekanismit alkavat heiketä.
Joillain ensimmäiset merkit aivokunnon hienovaraisesta alamäestä voivat alkaa jo kolmekymppisenä, mutta viimeistään itse kukin alkaa havaita niitä viidenkympin tienoilla. Tai siis alkaisi, jos tietäisi, mihin kiinnittää huomiota.
Valtaosa ihmisistä huomaa kyllä, kun fyysinen kunto alkaa heiketä. Esimerkiksi 10 kilometrin hiihto tai tunnin jumppa saattoi ennen sujua kuin itsestään, mutta jossain vaiheessa puuskutus alkaakin jo puolessavälissä.
Myös aivokunnon heikkeneminen antaa itsestään merkkejä, mutta ne voivat olla aluksi sen verran hienovaraisia, että ne tulee ohitettua olankohautuksella. Vartiaisen mukaan terveydenhuollon ammattilaisillakin on opeteltavaa näiden ensimerkkien tunnistamisessa.
”Kannattaakin aina kiinnittää huomiota, jos ajatus katkeilee, liikkuminen tuntuu epävarmalta tai kömpelöltä tai jos alkaa huimata tai horjahdella”, Vartiainen listaa.
Vaikka siis esimerkiksi 53-vuotias portaissa kaatunut henkilö voi olla sitä mieltä, että kaatuminen oli täysi yllätys, on aivokunnon heikkeneminen todennäköisesti antanut viitteitä jo aiemmin.
Aivokunto on Vartiaisen mielestä parempi termi kuin aivoterveys, sillä ”kunto” ohjaa ihmisen ajattelemaan, että hän voi itse vaikuttaa aivojensa suorituskykyyn. Vartiaisen kokemuksen mukaan usein käy nimittäin niin, että kun liikkuminen alkaa tuntua epävarmalta, ihminen alkaa vältellä liikkumista.
Tästä kehkeytyy herkästi noidankehä, sillä mitä vähemmän liikkuu, sitä hankalammaksi liikkuminen käy, koska emme saa enää ärsykkeitä. Tapaturma ei puolestaan kummoisia olosuhteita vaadi, ja usein tapaturmien keskeinen elementti on tasapaino, tai oikeastaan sen puute.
Usein tapaturmien keskeinen elementti on tasapaino, tai oikeastaan sen puute.
Vartiainen antaa esimerkin: jo pelkästään jalkakäytävältä suojatielle astuminen vaatii tasapainon säilyttämistä samalla, kun pää kääntyy puolelta toiselle. Seuraavaksi tasapainon pitäisi säilyä, kun astuu yhdellä jalalla alemmalle tasolle ilman kaidetta tai muuta ylimääräistä tukipistettä.
Horjahtaessa pitää kyetä nopeasti korjaamaan pieleen mennyt liike, ja tällaista arkielämän tasapainoilutilannetta varten voi treenata hyvin yksinkertaisilla harjoitteilla. Esimerkiksi hampaita pestessä tai kahvin tippumista odotellessa voi seisoa yhdellä jalalla ja samalla käännellä päätä.
”Jos siis haluaa lisää vuosia, pitää muistaa harjoittaa lihaskunnon lisäksi aivokuntoa”, Vartiainen tiivistää.
Mikään yksittäinen liike ei takaa hyvää tasapainoa lopuksi ikää, vaan Vartiainen kannustaa liikkumaan monipuolisesti, jotta aivot saavat harjoitusta monenlaisista ja erisuuntaisista liikkeistä. Vaikka takaperinkävely ja ristiaskelien ottaminen sivulle voi kuulostaa hassulta, sellaiset liikkeet ovat mitä mainiointa aivojumppaa.
Jos yksi aivokuntoa nostava laji pitäisi nimetä, se olisi tanssi tai mikä tahansa tanssillisia elementtejä sisältävä liikunta.
”Kun liikkuu musiikin tahtiin, aivot saavat hirmuisesti ärsykkeitä, kun pitää ajoittaa liikettä eri suuntiin, vaihtaa suuntaa ja hakea jatkuvasti tasapainoa”, Vartiainen kuvailee.
