Suomalaisilta jää vuosittain kymmenien miljoonien eurojen perinnöt valtiolle

Vuosittain yli 800 suomalaisvainajalle ei jää lainkaan perintöön oikeutettuja sukulaisia. Noin puolet ilman perillisiä kuolleista on tehnyt testamentin, mutta testamenttia tekemättömiltä jää valtionperinnöksi noin 400 vuosittaista kuolinpesää.

"Ilman perillisiä kuolleiden määrä on noussut 20 vuoden aikana ja väestön vanhetessa sen voi uskoa edelleen nousevan", kertoo Valtiokonttorin johtava juristi Marjukka Vallioniemi.

Samoin ovat nousseet valtionperintöjen arvot. Valtiokonttorin päätöksiä perintövarojen jakamisesta tehdään joka vuosi kymmenien miljoonien eurojen edestä. Vuonna 2025 päätöksiä tehtiin yhteensä 50,5 miljoonasta eurosta. Ennätysvuonna 2024 luku oli 63,3 miljoonaa euroa.

"Vuosittainen summa vaihtelee paitsi kokonaismäärän, myös yksittäisten suurempien perintöjen mukana", Vallioniemi sanoo.

Käytännössä Valtiokonttori astuu kuvaan vasta sen jälkeen, kun vainajasta tehtävä sukuselvitys paljastaa, ettei tällä ole serkkua läheisempiä perillisiä. Lakimääräinen perimysjärjestys päättyy käytännössä setiin ja täteihin; serkut eivät enää peri.

Tiedot vainajista saapuvat Valtiokonttoriin eri osoitteista.

"Ilmoituksia tulee tosi vaihtelevasti eri tahoilta, esimerkiksi edunvalvojalta, yleiseltä oikeusavustajalta tai kunnan sosiaalityöntekijältä. Jos henkilö on kuollut kotona, ilmoittajana voi olla myös poliisi. Joskus ilmoittaja on joku kaukainen sukulainen", Vallioniemi luettelee.

Myös vainajien varakkuus vaihtelee. Toisissa pesissä eivät varat riitä velkojenkaan maksuun, toisissa omaisuutta on miljoonia. Yksittäisen kuolinpesän kokonaisvarallisuus ei kuitenkaan ole julkista tietoa.

Jos ilman perillisiä kuolleelta on jäänyt testamentti, testamentinsaajan on annettava se Valtiokonttorille tiedoksi.

"Testamentti tutkitaan, että se on oikein laadittu.”

Valtionperinnöiksi päätyvät kuolinpesät annetaan kilpailutettujen sopimuspesänhoitajien hoidettavaksi. Pesänhoitaja laatii perukirjan, maksaa velkoja ja huolehtii omaisuudesta.

Tehtäviin kuuluu myös testamentin etsiminen. Jokaisesta valtionperinnöksi päätyneestä kodista testamenttia etsitään kuvainnollisesti kissojen ja koirien kanssa. Aina työtä ei ole tehty helpoksi.

"Erikoisin mieleen jäänyt löytöpaikka oli tapaus, jossa testamentti oli teipattu piiloon lipaston laatikon alapintaan", Vallioniemi kertoo.

Oman jälkisäädöksen säilyttämisestä kannattaisikin huolehtia niin, että se aikanaan päätyy oikeisiin käsiin. Varmimpia paikkoja on pankin tallelokero, jollaisia vielä jäljellä olevissa pankkikonttoreissa on. Tyypilliseen lokeroon mahtuu paksu nippu asiakirjoja.

Jos testamenttia ei etsimällä löydy, on valtion oikeus perintöön varma. Perunkirjoitus tehdään, arvokas irtain omaisuus myydään ja arvoton hävitetään. Kiinteää omaisuutta tai asunto-osakkeita ei tässä vaiheessa myydä, ellei se ole tarpeellista pesän velkojen maksamiseksi.

Päätös omaisuuden lopullisesta kohtalosta voidaan Valtiokonttorissa tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua kuolemasta.

Muiden muassa Sipoonkorven kansallispuiston laajennuksessa on käytetty vaihtomaina valtionperintönä saatuja kiinteistöjä. Kuva Sipoonkorvesta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kaikki omaisuus ei jää valtiolle. Ensin kuitenkin arvioidaan, olisiko valtiolla jollekin omaisuuserälle erityistä käyttöä. Esimerkiksi kiinteistö voidaan pitää valtion omistuksessa ja muuttaa suoraan suojelualueeksi tai käyttää vaihtomaana suojelualueita perustettaessa.

Vakiintuneen menettelyn mukaan, jos kuolinpesässä on rahavaroja yli 100 000 euroa, niistä 60 prosenttia pysytetään valtiolla.

"Valtiolla pysytetyt rahavarat menevät valtion budjettiin. Niitä ei korvamerkitä mihinkään tarkoitukseen.”

Myös vainajan läheinen voi tehdä hakemuksen varojen luovutuksesta – kokonaan tai osittain. Vallioniemen mukaan tällaisia hakemuksia tulee vuosittain useita, mutta niiden perusteet ja ratkaisut ovat tapauskohtaisia.

Kun valtiolle jäävistä varoista tai mahdollisesta valtion käyttötarpeesta on päätetty, loppuomaisuus luovutetaan tyypillisesti vainajan kotikunnalle tai mahdollisen kiinteistön sijaintikunnalle.

MT tutustui valtionperinnöksi jääneeseen taloon huhtikuussa 2026. Valtiokonttori luovutti omakotikiinteistön Hämeenlinnan kaupungille. Kuva: Taneli Laine

Kunnat ja kaupungit saavat Valtiokonttorilta ilmoituksen perinnöstä ja voivat hakea omaisuutta käyttöönsä. Hakemuksessa on ilmoitettava omaisuuden tuleva käyttötarkoitus. Perintöä voidaan käyttää hyvinvoinnin, terveyden, kasvatuksen, koulutuksen, kulttuurin tai liikunnan edistämiseen.

Omaisuuden käytön valvonta jää kunnalle tai kaupungille itselleen. Käytännössä moni valtionperintö päätyy erilaisten pienhankkeiden rahoittajaksi.

Talojen ja varojen kohtalo muistuttaa meitä kaikkia ainakin yhdestä asiasta. Jos haluaa itse päättää omaisuutensa kohtalosta, testamentti kannattaa tehdä ajoissa ja säilöä huolella.