Avioliiton solmiminen vaikuttaa merkittävästi jälkeen jäävän taloudelliseen turvaan sekä vainajan perinnönjakoon. Kuva: Aino Saarikivi
Leskeltä voi lähteä talo alta, jos yhtä asiaa ei ole otettu huomioon
Kypsän iän parisuhteessa täytyy käydä avoimet keskustelut taloudellisesta tulevaisuudesta. ”Kun yhteinen tahto on selvillä, oikeilla asiakirjoilla varmistetaan, että se toteutuu”, juristi neuvoo.Tilaajalle
Yhteiset toiveet eivät toteudu itsestään, jos kumppanille tapahtuu jotain. Tämän takia asiakirjat täytyy laittaa kuntoon. Kuva: Aino SaarikiviMitä vanhempi on, sitä lähempänä on elämän päätepysäkki tai mahdollinen vakava sairastuminen. Siksi uuden parisuhteen vakiintuessa vanhemmalla iällä tärkeät asiakirjat kannattaa laittaa heti kuntoon.
Näin vältytään ikäviltä tilanteilta, jotka eivät vastaisi parin tahtoa esimerkiksi perinnönjaossa.
Perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut juristi Maiju Rihtniemi sanoo, että ensimmäiseksi tulee päättää parisuhteen juridinen muoto.
”Pitäisi käydä avoin keskustelu siitä, kummanlaisessa parisuhteessa halutaan olla, avo- vai avioliitossa. Kumpaan tahansa päädytäänkin, sen pitäisi olla tietoinen ratkaisu”, Rihtniemi neuvoo.
”Ei saa käydä niin, että vain ajaudutaan olemaan avoliitossa asiaa sen enempää miettimättä, ja seuraukset tulevat yllätyksenä. Parempi olisi oikeasti miettiä, kumpi parisuhde on se mitä halutaan.”
Avoliittoa ei laissa juuri säännellä, vaan liitto on sellainen kuin sen sovitaan olevan.
Avioliittoon taas liittyy velvollisuuksia ja oikeuksia, jotka konkretisoituvat erityisesti liiton päättyessä. Avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan.
”Ei saa käydä niin, että vain ajaudutaan olemaan avoliitossa asiaa sen enempää miettimättä.”
Rihtniemi nostaa esiin elatusvelvollisuuden puolisolle turvaa tuovana asiana.
”Avioliittolaki säätää puolisolle elatusvelvollisuuden. Kumpikin puoliso kykyjensä ja tulojensa mukaan osallistuu toisen puolison ja perheen elatukseen. Elatusvelvollisuus avioliitossa määräytyy näin tulojen ja maksukyvyn mukaan.”
Avioeron ja pesänjaon yhteydessä ei ole merkitystä sillä, kumman rahoilla on eletty.
”Se, että suurempituloinen on maksanut enemmän elatuksesta tai esimerkiksi lainan lyhennyksistä, ei oikeuta häntä saamaan osituksessa suurempaa osuutta yhteisestä varallisuudesta. Jos tuntuu, että panokset eivät mene oikeudenmukaisella tavalla, asia pitää korjata ajoissa.”
Avoliitossa juridista elatusvelvollisuutta ei ole, vaan asia jää osapuolten sopimuksen varaan.
Avioliitossa lesken asumisoikeus on elinikäinen, eikä sitä poista muu kuin lesken omistama toinen asunto.
Avoliitossa vastaavaa oikeutta ei ole. Leskelle voi tulla lähtö kodistaan, jos sen on omistanut avopuoliso.
”Aviolesken asumista suojataan, mutta avolesken asumista ei. Jos lapset ovat aikaisemmasta liitosta, ensiksi kuolleen avopuolison perillisillä ei ole välttämättä tunnesidettä leskeen. Heille ei ehkä tee tiukkaa heittää tätä kodistaan ulos, jos asunto halutaan myydä.”
”Ei siis kannata vain luottaa toisten hyvään tahtoon vaan järjestää asiat kuten oikeudenmukaiseksi katsoo.”
Asumisoikeuden voi turvata avoliitossakin testamenttaamalla kumppanille hallintaoikeuden asuntoon.
Asumisoikeus on hyvä tiedostaa etukäteen, kun pohditaan, miten haluaisi perintönsä jättää jälkipolville. Lesken hallinnoimaa taloa eivät perilliset voi myydä.
Merkittävin avioliittoon liittyvä oikeus on avio-oikeus. Mikäli avioehdolla ei ole toisin sovittu, kuoleman tai eron koittaessa puolisoiden varat lasketaan yhteen ja velat vähennetään varallisuudesta. Jäljelle jäävä netto-omaisuus jaetaan puoliksi.
Liiton päättyessä varakkaampi maksaa toiselle niin paljon tasinkoa, että kummallakin on yhtä paljon varallisuutta.
”Usein ajatellaan, että leski perii puolet vainajan omaisuudesta, mutta se on väärä luulo. Leski saa, mikäli toisin ei ole sovittu, avio-oikeuden nojalla puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta. Vainajalle jäänyttä puolikasta leski ei peri, jos vainajalla on lapsia.”
”Jos ei ole yhteisiä lapsia, on usein selkeämpää tehdä avioehtosopimus.”
Avio-oikeus vaikuttaa perinnönjakoon, kun vainajalla on lapsia. Jos lapsia ei ole, leski perii puolison, jollei vainaja ole muuta määrännyt. Avioehdon tekemistä on on siis hyvä aina pohtia myös perinnönjaon näkökulmasta.
Asialla ei ole yhtä suurta merkitystä silloin, jos lapset ovat pariskunnan yhteisiä. Lapset perivät joka tapauksessa lesken myöhemmin tämän kuoltua.
Vanhemmalla iällä solmituissa liitoissa on kuitenkin usein omia aikuisia lapsia aikaisemmasta parisuhteesta. Mikäli avioehtoa ei ole, varakkaamman puolison varallisuutta siirtyy osituksessa leskelle ja lesken kuollessa tämän jälkeläisille.
Omaisuus saadaan ohjatuksi omille lapsille tekemällä avioehtosopimus.
”Jos ei ole yhteisiä lapsia, on usein selkeämpää tehdä avioehtosopimus, jossa sovitaan, että kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Silloin avioliiton aikana on tiedossa, että oma varallisuus periytyy omille lapsille. Puolisolla taas on omat varansa, jotka periytyvät tämän lapsille.”
”Tällöin on helppo hahmottaa, mitä minun jälkeeni perinnöksi jää ja kenelle se menee”, Rihtniemi sanoo.
Vaikka avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehto olisi tehtynä, leskeä ei tarvitse jättää puille paljaille. Taloudellista turvaa hänelle voidaan taata omistus- tai hallintaoikeustestamentilla.
Testamentissa leskelle jätettävä perintö ei voi kuitenkaan ylittää rintaperillisten lakiosaa. Lakiosa on puolet perimysjärjestyksen mukaisesta perintöosasta.
”Testamentilla voi määrätä, että perillisten puolisoilla ei ole metsätilaan avio-oikeutta.”
Testamentti tulee tehdä aina, kun tavallisesta perimisjärjestyksestä halutaan poiketa. Testamentissa säädetään myös siitä, minkälaisilla ehdoilla perilliset saavat perintönsä.
”Testamentin tekijä voi sulkea perillisten puolisojen avio-oikeuden pois. Kun vaikka metsätila siirtyy seuraavalle sukupolvelle, testamentilla voidaan määrätä, että perillisten puolisoilla ei ole siihen avio-oikeutta. Tällöin tilaa ei tarvitse alkaa jakaa perillisten mahdollisissa avioeroissa, vaan se pysyy pelkästään perillisten omistuksessa.”
Testamentilla omaisuutta voidaan jakaa tavallisesta perimysjärjestyksestä poikkeavalla tavalla. Kuva: Aino SaarikiviMikäli haluaa puolisonsa hoitamaan omia talousasioitaan silloin, kun siihen ei enää itse pysty, tulee tehdä edunvalvontavaltakirja. Parisuhteen muodolla ei ole vaikutusta tähän.
”Jos edunvalvontavaltakirja on tehty ja valtuuttajalle tapahtuu jotain, valtakirja vahvistetaan ja edunvalvontavaltuutettu alkaa hoitaa tämän asioita.”
Rihtniemi kehottaa kaikkia tekemään edunvalvontavaltakirjan.
”Jos valtakirjaa ei ole, voidaan vain nimittää edunvalvojaksi virkahenkilö. Se on raskas, kankea ja byrokraattinen järjestely vuositileineen. Paljon fiksumpaa on järjestää asia etukäteen edunvalvontavaltakirjalla.”
Kaikissa edellä käsitellyissä asioissa Rihtniemi kehottaa omaan aloitteellisuuteen. Asiat eivät välttämättä tapahdu niin kuin haluaisi, jollei haluttua lopputulosta ole varmistettu perusteellisesti mietityillä ja juridisesti pätevillä asiakirjoilla.
”Pariskunnan täytyy käydä yhdessä avoimet keskustelut siitä, mitä halutaan. Tahtotilan ollessa selvillä varmistetaan, että se toteutuu oikeilla asiakirjoilla. Tässä on hyvä pyytää apua juristilta.”
Erityisesti perinnönjako voi olla arka ja vaikea asia. Jos sitä ei itse ota puheeksi, asian eteen tuskin tehdään mitään.
Pahimmassa tapauksessa asiat menevät aivan toisin kuin vainaja olisi viimeisenä tahtonaan halunnut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
