Strandberg kertoo, että vaikka talo on kulkenut suvussa, hänelle sillä ei ole ollut tunnearvoa. Kuva: Jussi VierimaaPerinnön vankina
Sussie Strandberg on yrittänyt myydä isältä perinnöksi saamaansa taloa yli viisi vuotta. Tyhjillään seisovasta talosta on aiheutunut paljon kuluja, mutta hän ei haluaisi luopua siitä ilmaiseksi.TilaajalleSussie Strandbergin isä kuoli vuonna 2018. Perinnöksi isältä tyttärelle siirtyi 1940-luvulla rakennettu omakotitalo Kemiönsaaresta.
Asunto on kulkenut samassa suvussa koko elinkaarensa.
”Tämä on minun isovanhempieni talo, jonka isoisäni on aikanaan rakentanut. Sittemmin isäni asui siinä”, Sussie Strandberg kertoo.
Asunto on ollut tyhjillään isän kuolemasta asti, ja sen kohtalo on edelleen auki.
Strandberg kertoo perintökiinteistön taakan olevan henkisesti raskas. Kuva: Jussi VierimaaPerijä suunnitteli yhdessä vaiheessa tekevänsä kiinteistöstä kesäasunnon itselleen. Hänen isäpuolensa oli rakennusmestari ja lupasi auttaa remontoinnissa. Kuolema kuitenkin kohtasi taas perhettä, ja isäpuoli menehtyi yllättäen.
”Ei riitä mihinkään, että työpäivän päätteeksi tekee remppaa pari tuntia. ”
”Kun hän kuoli, ajattelin, etten tulisi selviämään remontista yksin”, Strandberg sanoo.
Sussie Strandberg on yrittänyt myydä isältä perinnöksi saamaansa taloa yli viisi vuotta. Kuva: Jussi VierimaaKahden tunnin ajomatka perintökiinteistölle ja kokemukset oman talon remontoinnista saivat hylkäämään ajatuksen kunnostuksesta. Kalliin remontin teettäminen muuttotappioalueella ei käynyt mielessäkään.
”Olen remontoinut omaa kotiani ja tiedän kuinka työlästä se on. Ei riitä mihinkään, että työpäivän päätteeksi tekee remppaa pari tuntia. Kun etäisyys on vielä niin pitkä, niin ei siitä olisi tullut mitään. Aika ja raha eivät riittäneet.”
Kiinteistö on ollut myynnissä nyt yli viisi vuotta tuloksetta. Alkuun taloa myytiin kiinteistönvälittäjien kautta. Hintaa on laskettu useampaan otteeseen kymmeniä tuhansia euroja, mutta se ei ole auttanut. Strandberg on ollut tyytymätön välittäjiin ja kokee, etteivät he olleet tarpeeksi kiinnostuneita kiinteistöstä.
Aika on kirjaimellisesti pysähtynyt talossa. Seinäkellon viisarit eivät ole värähtäneet pitkään aikaan. Kuva: Jussi Vierimaa”Luottamus kiinteistönvälittäjiin on mennyt. Ensimmäisen välittäjän kanssa sopimukset tehtiin, mutta asunto ei tullut koskaan nettiin myyntiin. Toinen kiinteistönvälittäjä otti lopputilin, ja asiasta ei ilmoitettu minulle. Kukaan muu ei ottanut asunnosta koppia ja asia jäi vain roikkumaan, ja siihen meni taas aikaa.”
Nyt Strandberg on myynyt kiinteistöä itse netissä 40 000 euron hintaan.
”Olen laskenut tässä talon arvottomaksi ja haluaisin saada edes tontin arvon. Kiinnostus ei vain tunnu ihmisillä riittävän. Omasta mielestäni hinta ei ole paha.”
Ostajaehdokkaita on käynyt useita, mutta kauppoja ei ole syntynyt.
”Muutama on ollut kiinnostunut, mutta he ovat sitten sanoneet, että remontoitavaa on niin paljon, ettei voimavarat riitä.”
Strandberg ei tiedä, että talossa olisi vesi- tai homevahinkoa, mutta tarvetta suurelle remontille kuitenkin on, jos siellä haluaisi asua.
”Talo ei ole parhaassa kunnossa ja kustannukset remontille ovat suuret. Lattiat olisi vaihdettava ja keittiö uusittava kokonaan. Ei siellä ole mitään, mitä nykyihminen haluaa.”
”Muutama on ollut kiinnostunut, mutta he ovat sitten sanoneet, että remontoitavaa on niin paljon, ettei voimavarat riitä.”
Lisäksi talon ulkoverhoilun elementeissä on asbestia, jonka poistaminen on haastavaa. Tilannetta ei helpota sekään, että rakennus on ollut kylmillään kaksi vuotta.
”Tiedän, että talo kärsii siitä, ja se stressaa.”
Perintötalosta on vuosien mittaan kertynyt tuhansia euroja kuluja. Taloa lämmitettiin alkuun sähköllä.
Kun sähkön hinnat lähtivät nousuun vuonna 2022, sähkösopimus irtisanottiin kokonaan.
”Minulla ei ole ollut varaa pitää lämpöpattereita päällä tyhjässä talossa”, Strandberg sanoo.
Muutaman sadan euron kiinteistövero tulee maksettavaksi joka vuosi. Alkuun Strandberg joutui maksamaan kiinteistön perimisestä perintöveroa.
”Tuntuu se tyhmältä maksaa veroa talosta, jota en tarvitse enkä halua.”
Perijä on alkanut epäillä, saako hän kuitattua kaikkia kertyneitä kuluja asunnon myynnillä tulevaisuudessa.
”Vähän epätoivoinen olen asian suhteen. Jos päästäisiin plus miinus nolla -tilanteeseen, olisin tyytyväinen siihen”
Alue on kaunista vanhaa kulttuuriseutua peltoineen ja kallioisineen maastoineen. Lähin kaupunki on Turku, jonne on noin tunnin ajomatka. Kesämökkejä alueella on paljon.
Kuivan maan tontti niemen keskellä on ongelmallinen. Lähellä olevaan järveen on 200 metriä ja mereen reilu kaksi kilometriä.
Strandbergin isän tavarat ja huonekalut ovat jääneet asuntoon. Kuva: Jussi Vierimaa”Meri ei ole ihan vieressä, ja se on vissiin se ongelma. Jos talo olisi rannalla tai saaristossa, hinta olisi aivan toisessa luokassa ja olisin saanut sen myytyä.”
Strandbergillä oli alkujaan tiedossa, että kiinteistöstä eroon pääseminen olisi haastavaa.
”Haluaisin päästä talosta vain eroon.”
”Olen seurannut alueen taloja ja ne ovat olleet todella pitkiä aikoja myynnissä, vaikka kyse olisi paljon parempikuntoisista kohteista. Kun isä oli vielä elossa, hän ehdotti, että talo olisi silloin jo laitettu myyntiin juuri tämän vuoksi”
Strandberg kertoo perintökiinteistön taakan olevan henkisesti raskas.
”Haluaisin päästä talosta vain eroon”, hän toteaa.
Pahin harmitus on kuitenkin jo takapäin.
”Alussa oli enemmän uskoa siihen, että asunnon olisi saanut myytyä nopeammin ja sitä innostui. Nyt usko on alkanut hiipua, enkä mieti asiaa niin paljoa. Talo lähinnä vain roikkuu mukana. Kiinteistöveron saaminen herättää enää miettimään asuntoa.”
Strandberg ei ole vielä valmis luopumaan talosta ilmaiseksi. Hän kertoo ryhtyvänsä toimiin keväällä ja mahdollisesti laskee vielä hintaa entisestään.
Kellot ovat pysähtyneet. Kuva: Jussi Vierimaa- Osaston luetuimmat
