Reino kuoli ilman perillisiä – näin hänen omakotitalolleen käy

Vaaleiden, pihoiltaan hyvin hoidettujen omakotitalojen rivissä yksi puutarha erottuu hoitamattomana muiden joukosta. Ollaan Hämeenlinnan Hätilässä, rauhallisella omakotialueella kaupungin laidalla.

Minerit-levyillä aikanaan vuorattu rintamamiesmallinen talo on selvästi asumaton. Pihan pitkäksi kasvanut ruoho makaa talven painamana ruskeana maassa.

Talo on joutunut tyhjänä odottamaan, sillä se on päätynyt valtionperinnöksi.

Rekkakuski Reino ehti asua vanhemmiltaan jääneessä kodissa vuosikymmeniä ennen kuolemaansa maaliskuussa 2025. Kuollessaan hän oli 83-vuotias.

MT käyttää henkilöstä vain etunimeä, koska hän ei eläessään ollut julkisuuden henkilö. Taloon tutustuttiin Valtiokonttorin luvalla, sillä valtio on kuolinpesän ainoa oikeudenomistaja.

Lapsia Reinolla ei ollut, eikä hän koskaan ollut naimisissa.

”Poikamies oli ikänsä. Ja kuulemma kielimies, koskapa hän rekkaa ajaessa pärjäsi Euroopassakin”, muistelee naapuritontilla 1990-luvulta viime vuosiin asti asunut Keijo Kosonen.

Toisinaan vielä työikäisen kuljettajan takapihalla nähtiin pienten kuljettajaporukoiden kesäisiä illanviettoja. Kosonen muistaa entisen naapurinsa ennen kaikkea mukavan rauhallisena hahmona, joka eli vaatimattomasti.

”Hän oli kulutuksestaan tarkka. Taloon tuli vain kylmä vesi ja esimerkiksi autot Reino pesi pihakaivon vedellä, vaikka kaupungin vesi tulee tontille.”

Pesänhoitajan valvonnassa talo on tyhjennetty ja mahdollinen arvokas irtaimisto myyty. Kuva: Taneli Laine

Reinon kerrotaan olleen aikanaan hyvin avulias naapuri. Kosonen vuorostaan autteli vanhentunutta rekkakuskia, kun tämä ei enää saanut nurmikkoa ja pensasaitaa leikattua.

Iän mukana tulivat kuitenkin muistiongelmat, kertovat MT:n tapaamat naapurit.

”Hän myös menetti ajokorttinsa. En tiedä, kuinka kova paikka se mahtoi olla automiehelle”, Kosonen muistelee.

Joskus naapuri leikkasi kulmahiomakoneella Reinon ulko-oven lukosta kielen, jotta avaimensa hukannut omistaja pääsi takaisin kotiinsa.

Kertoman mukaan kuljettajien ystäväpiirit hajosivat vanhemmiten joihinkin kahnauksiin. Kuolinpesästä löytyneet paperitkin kertovat jonkinlaisista riidoista, mutta nyt ne kaikki ovat historiaa.

Polttopuita on tarvittu, sillä talon tulisijat ovat olleet aktiivisessa käytössä. Kellarin puuvarasto veteleekin viimeisiään. Kuva: Taneli Laine

Loppuun saakka Reino oli keräilijäluonne. Tavaraa oli vuosien varrelta kertynyt niin vanhempien perintönä, kuin myös ajomatkoilta Euroopasta sekä kotimaasta. Kertyipä sitä konemiehelle muutenkin. Pihan matalasta peltisestä autotallista löytyi myös vanha kuplavolkkari ja Mercedes Benz -merkkinen arkiauto.

”Talon sisällä tavaraa oli aikalailla”, kertoo kuolinpesän pesänhoitaja, asianajaja Sampo Liusjärvi.

Hämeenlinnalainen Liusjärvi on Valtiokonttorin sopimuspesänhoitaja. Kun Valtiokonttoriin saapuu tieto ilman perillisiä kuolleesta henkilöstä, annetaan pesänhoito kilpailutuksella valittujen asianajajien tehtäväksi.

Valtion sopimuspesänhoitajia on koko maassa yhteensä 40, kaikki asianajajia. Kuhunkin pesään nimetyn hoitajan lisäksi työhön osallistuvat usein saman asianajotoimiston työntekijät sekä kuolinpesien tyhjennykseen erikoistuneet yrittäjät.

Asianajaja Sampo Liusjärvi on paitsi pesänhoitaja, myös SM-liigan kurinpitäjä. Kuva: Taneli Laine

Koko maan pesänhoitajille riittää töitä, sillä Valtiokonttori saa vuosittain noin 400 ilmoitusta ilman perillisiä ja ilman testamenttia kuolleesta henkilöstä.

Liusjärven mukaan Kanta-Hämeessä valtionperintöjä on noin 12 kappaletta vuodessa.

Pesänhoito maksetaan kuolinpesän varoista. Jos pesä on varaton, laskun kuittaa Valtiokonttori. Kiinteää omaisuutta tai asunto-osakkeita ei tässä vaiheessa myydä, ellei se ole vainajan ja pesän velkojen kattamiseksi välttämätöntä.

Muun irtaimiston myynti, kodin tyhjennys, perunkirjoitus ja testamentin etsiminen kuuluvat pesänhoitajan tehtäviin.

”Pelkkää testamenttia etsittiin Reinon talosta puoli päivää kahden ihmisen voimin. Muun tavaran tyhjennys kesti vielä toiset kaksi päivää, mutta silloinkaan ei testamenttia löytynyt”, Liusjärvi sanoo.

Talon tyhjennys jätti jälkeensä tyhjän, hyvin tyypillisen sotien jälkeisen suomalaisen omakotitalon. Omistaja ei kaivannut uudistuksia, vaan kiinteät kalusteet ja kodin pinnat ovat suurelta osin alkuperäisiä. Rintamamiestalon alkuperäiset sisäraput on tehty sen verran ohuesta laudasta, että painavamman kulkijan ympärillä narisee koko portaikko.

Kellariin ja ullakolle vievät portaat narisevat kulkijan alla äänekkäästi. Kuva: Taneli Laine

Kellarikerroksessa on verstaspenkin ja valottoman puuvaraston lisäksi sauna. Kylmänä hanasta tuleva pesuvesi on lämmitetty alkuperäiseen tapaan muuripadassa. Pata lämpiää puilla ja talon tulisijat ovat muutenkin olleet aktiivisessa käytössä.

Puupinon rippeet ovat vielä jäljellä, samoin ullakkokerroksen vanha kirjoituskone ja televisio. Myös vanhanmallisia hehkulamppuja on ostettu enemmän kuin loppuelämän tarpeisiin.

Kuplavolkkarille ja pari vuosikymmentä vanhalle Mercedes Benzille löytyivät Liusjärven mukaan ostajat. Suurimmalle osalle muusta kodin tavarasta tuskin on ottajaa, ellei sitten joku sukulaissielu ja keräilijäluonne.

Hätilän omakotialueella vallitsee rauhallinen tunnelma. Samanmallisia rakennuksia on aikanaan pystytetty tien molemmille puolille. Kuva: Taneli Laine

Jos vainajan varsinainen sukuselvitys ei paljasta eläviä perillisiä, eikä testamenttiakaan etsinnöistä huolimatta löydy, jää valtio ainoaksi kuolinpesän oikeudenomistajaksi.

Ei tiedetä, oliko valtionperinnön jättäminen Reinon tarkoitus, vai jäikö testamentti muuten vain tekemättä. Naapuri Keijo Kosonen ei koskaan kuullut vanhan rekkakuskin puhuneen perinnöstään.

Pari serkkua Reinolla tiedon mukaan oli, mutta lainmukaiseen perimysjärjestykseen serkut eivät kuulu.

”Lakimääräinen perimysjärjestys päättyy setiin, enoihin ja täteihin”, Liusjärvi tiivistää.

Pesänhoidossa kuluu vähintään vuosi. Vasta aikaisintaan vuoden kuluttua kuolemasta Valtiokonttori tekee päätöksen omaisuuden luovuttamisesta.

Tyypillisesti omaisuus luovutetaan vainajan kotikunnalle tai -kaupungille. Jos kuolinpesä omistaa kiinteistön toisella paikkakunnalla, kiinteistö luovutetaan sijaintikunnalle.

Yksittäisen kuolinpesän euromääräinen kokonaisvarallisuus ei ole julkista tietoa, mutta Reinolta jäänyt omaisuus koostuu kahdesta hänen perimästään hämeenlinnalaisesta kiinteistöstä sekä säästäväisesti eläneen miehen tilivaroista.

Valtiokonttori on luovuttanut Reinon omakotikiinteistön ja osan rahavaroista Hämeenlinnan kaupungille.

Talon pienehköt keittiökalusteet ovat asultaan alkuperäisiä. Hanasta tulee vain kylmä vesi. Kuva: Taneli Laine

Kaupungin sivistys- ja hyvinvointijohtaja Päivi Raukko kertoo, että kaupungille tulee Valtiokonttorin kautta muutamia perintöjä vuodessa. Kaupunki ei saa omaisuutta automaattisesti, vaan hakee luovutusta Valtiokonttorilta ja ilmoittaa jo hakuvaiheessa, mihin tarkoitukseen varat aiotaan käyttää.

”Meillä on kolme pääteemaa, joihin näitä haetaan. Yksi on lasten, nuorten ja lapsiperheiden tukeminen, erityisesti syrjäytymisen ehkäisy”, Raukko sanoo.

Kaksi muuta painopistettä ovat osallisuuden sekä yhteisöllisyyden edistäminen kulttuurin ja taiteen keinoin sekä terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan edistäminen.

”Kulttuurin edistämisessä idea ei ole esimerkiksi ostaa taideteoksia, vaan tehdä jotain, mikä lisää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä – vaikkapa elävöittää kirjastojen toimintaa.”

Kellarin verstas on tyhjennetty kaikista paitsi kiinni pultatuista tarvikkeista. Kuva: Taneli Laine

Raukon mukaan omakotitaloa kaupunki ei toimintaansa tarvitse.

”Omaisuus realisoidaan lähes poikkeuksetta rahaksi. Jos on pankkitilillä olevia varoja, ne siirtyvät käyttöön nopeammin, mutta kiinteistön myynnissä menee luonnollisesti aikaa.”

Myyntiä hidastaa myös se, että omaisuudesta pyritään saamaan mahdollisimman hyvä hinta. Samalla kuluja syntyy esimerkiksi välittäjistä.

Kun rahat lopulta ovat käytettävissä, kaupungin juristi hoitaa hallinnollisen puolen ja Raukko tekee viranhaltijapäätökset siitä, mihin perintövaroja kohdennetaan. Päätösten määrä vaihtelee sen mukaan, paljonko varoja on kulloinkin käytettävissä.

Perintövarojen käyttökohteita kootaan listaksi kaupungin verkkosivuille.

Valtaosa kohteista on kaupungin omia hankkeita ja palveluja, mutta perintövaroilla voidaan tukea myös järjestöjä, jos rahoituskohde toteuttaa aiottua tarkoitusta.

Hämeenlinnan kaupunki myy valtionperinnöksi jääneen talon. Alueella on jo tavattu kiinteistöstä kiinnostuneita. Kuva: Taneli Laine

Kaupungin ylläpitämässä listauksessa on rahoituksen saajina myös useampia Hämeenlinnan kouluja, jotka ovat perintövarojen turvin järjestäneet esimerkiksi luontoretkiä.

Tuen saajan on raportoitava kaupungille, mihin rahat käytetään.

Reinon kuolinpesän varoja Hämeenlinna haki lasten ja nuorten tueksi. Useampi koululainen voi siis päästä osalliseksi retkestä tai liikuntatapahtumasta, jota on tuettu vanhan rekkamiehen säästöillä.

Valkoisen omakotitalon lopullinen kohtalo ratkeaa vasta myynnin myötä. Naapurustossa on jo tavattu kiinnostuneita pariskuntia kysymässä, mahtaako talo olla myytävänä. Pian on.