

Suomessa 70 ikävuoden jälkeen henkilöauton ajolupa täytyy uusia vähintään viiden vuoden välein. Uusimista varten tarvitaan lääkärinlausunto henkilön ajokyvystä.
Poikkeuksellisesti ajokortin voi uusia viideksi vuodeksi ilman lääkärinlausuntoa, jos sen tekee ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä. Tästä eteenpäin lääkärinlausunto tarvitaan kuitenkin aina.
Liikenneturvan asiantuntija Mia Nyholm kertoo, että lääkärit arvioivat ajoterveyden tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti, rasti ruutuun -tarkistuslistaa ei ole käytössä. Huomiota kiinnitetään ajoterveyteen vaikuttaviin sairauksiin ja vammoihin, ja niiden aisteja, motoriikkaa sekä kognitiivisia kykyjä heikentäviin vaikutuksiin.
”Kielteiseen lääkärinlausuntoon syynä voi olla esimerkiksi edennyt muistisairaus tai Parkinsonin tauti. Silmäsairauksista syynä voi olla glaukooma, jos näkökenttäpuutokset sijaitsevat ajamisen kannalta keskeisillä alueilla”, Nyholm kertoo.
”Huonosti hoidettu diabetes voi aiheuttaa ajokykyyn vaikuttavia näköhäiriöitä tai polkimien käyttöä vaikeuttavaa tunnottomuutta jaloissa”, Nyholm jatkaa.
Heikentynyt motoriikka reuman, nivelrikon tai aivoinfarktin jälkioireena voi heikentää ajokykyä. Sairaskohtauksesta seuraa usein väliaikainen ajokielto.
Yleisimpiä tapauksia Nyholm ei osaa sanoa, sillä tilastoja ajoluvan hylkäämiseen johtaneista terveydellisistä syistä ei ole saatavilla.
Ajoluvan voimassaoloajaksi voi tulla myös lyhyempi aika kuin viisi vuotta. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun henkilöllä todettu muistisairaus on lievä.

Nyholm pitää tärkeänä, että ikäihmiset seuraavat itse omaa terveyttään ja ajokykyään.
”Pelko siitä, että kortti lähtee, kun menee tutkituttamaan itsensä on turha. Monesti on niin, että yksittäisen sairauden kanssa voi ajaa. Kun saadaan lääkitys ja hoito kohdilleen, myös ajokyky pysyy yllä ja jopa paranee.”
Esimerkiksi onnistuneen kaihileikkauksen jälkeen näkökyky paranee, ja kortin saa usein takaisin.
Omasta terveydestä huolehtiminen edesauttaa kortin säilymistä iän karttuessa. Tämä on erityisen tärkeää, jos on todettuja ajokykyyn vaikuttavia sairauksia.
”Syö terveellisesti, liikkuu tarpeeksi ja nukkuu hyvin. Ihan tällaiset perusasiat ylläpitävät ajoterveyttä”, Nyholm toteaa.
”Kummankin kannattaa olla ratissa aika ajoin, jotta ajotaito säilyy molemmilla. Jos toisen terveys heikkenee, puoliso voi ajaa.”
Autoa arjessaan tarvitseville ikääntyneille pariskunnille Nyholm antaa lisäksi yhden neuvon.
”Kummankin kannattaa olla ratissa aika ajoin, jotta ajotaito säilyy molemmilla. Jos toisen terveys heikkenee, puoliso voi ajaa.”
Monelle ikäihmiselle autolla ajaminen on niin tärkeä osa arkista pärjäämistä, että oman ajokyvyn kyseenalaistaminen voi olla haastavaa.
”Jos herää epäilykset ajokyvystä, niin asia pitäisi ottaa esille henkilön kanssa ja keskustella siitä.”
Muistisairas vanhus ei välttämättä ymmärrä olevansa vaaraksi liikenteessä. Näissä tapauksissa omaisten tulee ottaa suurempaa roolia, jotta kortti saataisiin pois.
”Jos puhuminen ei tuota enää tulosta, niin voi olla yhteydessä henkilöä hoitavaan yksikköön.”
Toinen mahdollisuus on lähettää huoli-ilmoitus netissä paikalliselle hyvinvointialueelle.
”Näin tieto menee sosiaalihuollon puolelle ja asiaan voidaan tarttua. Tärkeää olisi, että henkilö saataisiin ohjattua lääkärin vastaanotolle. Lääkäri on viime kädessä ainoa, joka arvion ajoterveydestä voi tehdä.”
Paikalliselle poliisiasemalle voi myös ilmoittaa huolensa läheisen ajokyvystä. Poliisi on yhteydessä henkilöön, ja voi vaatia lääkärinlausuntoa tai ajokokeen uusimista.
Akuutissa tilanteessa hätäkeskukseen soitto voi tulla kyseeseen. Tällöin poliisi voi pysäyttää henkilön tien päällä ja asettaa tämän saman tien ajokieltoon.