Tekonivelleikkaus on rutiinitoimenpide, mutta se voi silti mennä pieleen – pahimmassa tapauksessa jalka pitää amputoida

Tekonivelleikkauksiin liittyy riskejä, vaikka kyse on pitkälti rutiinitoimenpiteestä. Pieleen menneellä leikkauksella voi olla karuja seurauksia.

MT Liven tuoreimmassa lähetyksessä vieraillut tekonivelsairaala Coxan johtava ylilääkäri Jukka Huopio kertoi, että leikkauksen aikana voi tulla esimerkiksi verenkierto-ongelmia, jotka liittyvät kaikkiin leikkauksiin.

Erityisesti tekonivelleikkauksiin liittyvistä riskeistä keskeisimpiä ovat mahdolliset tulehdukset.

”Tekoniveltulehdus on iso juttu. Se ei ole semmoinen pieni, antibiooteilla hoidettava ongelma, vaan se vaatii aina uuden leikkauksen.”

Ongelma on siinä, että, jos bakteeri pääsee proteesiin, se ei lähde pois antibiootin avulla.

Huopio kertoo, että jos potilas joutuu infektiokierteeseen, häneltä saatetaan joutua amputoimaan jalka.

”Tekonivelinfektion riski on noin prosentin luokkaa ja amputaatio sen seurauksena on tutkimusten mukaan hyvin harvinainen.”

Lonkkakirurgiassa tekonivel voi mennä sijoiltaan. Jos näin käy, potilas joutuu sairaalahoitoon.

Huopio muistutti, että riskeistä huolimatta tekonivelleikkaus on todella turvallinen ja vaikuttava toimenpide.

”Potilaat ovat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä niveliinsä ja saa selkeää toimintakyvyn parantumista.”

Odotusten suhteen pitää silti olla realistinen.

”Se ei palaudu semmoiseksi, kun se oli vielä terve. Kyllä äidin tekemä polvi on parempi kuin tekonivelkirurgin tekemä polvi, vaikka hyvä on sekin.”

Jukka Huopio muistutti, että odotusten leikkauksen lopputuloksen suhteen pitää olla realistisia. Kuva: Jarkko Sirkiä

Tekonivelleikkauksia ja niiden uusintaleikkauksia tehtiin vuonna 2024 kaikkiaan yli 35 000 kappaletta. Yli 90 prosenttia näistä oli ensitekonivelleikkauksia. Eniten tekoniveliä laitettiin polviin ja lonkkiin.

Coxa hoitaa neljänneksen kaikesta Suomessa tehtävästä tekonivelkirurgiasta.

Noin 10 prosenttia leikkauksista tehdään yksityisellä puolella ja 90 prosenttia julkisella.

Jotta tekonivelleikkaukseen pääsee, potilaan pitää Huopion mukaan olla hyvässä kunnossa ja hänen nivelensä huonossa. Tämä johtuu siitä, että tekonivelleikkauksia tehdään suunnitellusti.

”Jotta optimoidaan leikkaustulos ja riski pienennetään mahdollisimman pieneksi, kyllähän potilaan pitää olla sillä tavalla kunnossa, että hänet on turvallista leikata.”

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perussairauksien pitää olla hyvässä tasapainossa. Erityisesti diabeteksen, sydän- ja keuhkosairauksien ja munuaissairauksien on tärkeää olla hallinnassa.

Tekonivelleikkauksia ja niiden uusintaleikkauksia tehtiin vuonna 2024 kaikkiaan yli 35 000 kappaletta. Kuva: Timo Villanen

Leikkaukseen pääsyn estävät vakava infektio ja kognitiivinen heikkous eli se, jos potilas ei ymmärrä, mitä hänelle ollaan tekemässä tai hän ei osaa noudattaa ohjeita.

Joskus voi olla myös niin, että lääkärin ja potilaan ajatus leikkauksesta eroaa. Lääkäri voi ajatella, että niveltä voitaisiin hoitaa muulla tavoin kuin leikkauksella.

”Tauti on liian lievä, niin ei kannata silloin lähteä vielä leikkaamaan.”

Leikkauksen jälkeen edessä on usein noin kuukauden sairausloma, jota tarvittaessa pidennetään. Sairausloman pituus riippuu siitä, miten fyysistä työtä potilas tekee. Mitä fyysisempää työ on, sitä pidempi sairausloma on.

Yleensä vasta noin vuoden päästä leikkauksesta pystytään arvioimaan lopputulosta kunnolla.

Huopiota haastatteli MT:n toimituspäällikkö Stina Haaso.

Uutista korjattu 22.3.2026 klo 9.22: Poistettu virheellinen teksti Käytännössä siis alle yhdessä sadasta leikkauksesta voi seurauksena olla amputaatio ja lisätty sen tilalle suora sitaatti ”Tekonivelinfektion riski on noin prosentin luokkaa ja amputaatio sen seurauksena on tutkimusten mukaan hyvin harvinainen.”