Muu perhe oli jo lähtenyt, kun nuori evakkopoika etsi tärkeää viestilappua oven karmin alta

Sunnuntaina on kulunut 80 vuotta sotien ajan päättymisestä maassamme. Sodat 1939–45 olivat jatkoa vuoden 1918 itsenäisyystaistelulle, jolloin bolševikit halusivat liittää Suomen Neuvosto-Venäjään. Se ei onnistunut silloin, eikä toisellakaan kerralla.

Osana rauhanehtoja Suomen oli karkotettava saksalaiset joukot. Lapin sota päättyi 27.4.1945 Kilpisjärvellä.

Veteraaneja on hengissä hieman yli tuhat miestä ja naista. Sodan sukupolven edustajia on kuitenkin enemmän, kuten sotilaspoikia ja pikkulottia, sotaorpoja sekä Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin lähetettyjä sotalapsia. Lisäksi sadattuhannet lähtivät kodeistaan evakkoon.

Eräässä perheessä nuori poika sai tehtäväkseen viedä perheen hevonen turvaan, kun muu perhe nousi evakkojunaan. Oli sovittu, että perhe jättäisi paperilapulla viestin uudesta kotikunnasta määräaseman oven karmin alle piiloon. Voin kuvitella, kuinka poika sydän pamppaillen kuljetti sormeaan aseman ovenkarmin alla. Löytyykö viesti? Viesti löytyi ja poika osasi hevosen kanssa uuteen kotiin.

Evakkojen muistopäivää vietettiin 20. huhtikuuta. Siitä on muodostumassa uusi liputuspäivä. Evakkojen päivänä on hyvä juoda juhlakahvit karjalanpiirakoiden kanssa.

Tammenlehvän perinneliitto ylläpitää sotien muistoa ja kansallista yhtenäisyyttä sekä jatkaa viimeisten veteraanien tukityötä. Perinneliiton juhlassa talvisodan päättymisen päivänä presidentti Niinistö kertoi olleensa nuorena poikana paikalla, kun hänen kodissaan perustettiin paikallinen sotaveteraaniyhdistys. Silloisessa ilmapiirissä se vaati suoraselkäisyyttä ja päättäväisyyttä. Veteraanityö jakoi mielipiteitä.

Veteraanien hengellisen perinnön ylläpitäminen on tärkeä osa perinnetyötä. Rintaman ja kotien välillä kulkeneet miljoonat kirjeet päättyivät usein Jumalan siunauksen toivotukseen tai rohkaisuun rukoilla ja uskoa. Uskon tuoma toivo antoi henkistä kriisinkestävyyttä.

Sotilaallisesti alivoimainen maa uskoi asiansa oikeutukseen. Ilman puolustustaistelua vapaus ja muut keskeiset arvot uhkasivat hävitä. Baltian maiden silloinen kohtalo tai Ukrainan kokemukset tänä päivänä kertovat, mitä merkitsee joutua kansainvälisestä järjestyksestä piittaamattoman, aggressiivisen hyökkääjän kohteeksi.

Sodan sukupolvi ymmärsi, ettei ole itsestään selviä asioita. Mikko Hautala toteaa kolumnissaan: ”Terveen pelon tulisi nyt ohjata vastuullisia päättäjiä. Järjestys ja turvallisuus, siinä missä demokratiakin, ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Ne ovat aina tavalla tai toisella uhattuina. – – Vakautta horjuttavien ilmiöiden määrä on pikemminkin kasvussa kuin laskussa.” (HS 15.4.).

Sunnuntaina veisataan isänmaanvirttä: ”On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on.”