Onko mieleesi jäänyt lämpimiä muistoja tai kommelluksia leivän leipomisesta? Tutkijat keräävät kokemuksia

Jokaisella paikkakunnalla on leivottu omanlaistaan leipää ja jokaisella emännällä on ollut oma tunnusomainen hapanjuurensa. Vuonna 2016 ruisleipä valittiin äänestyksellä kansallisruuaksemme.

Perinteiset leivontamenetelmät ja -ainekset ovat nousseet arvoon, kun artesaanileipomot ja kotileipurit ovat innostuneet hapanjuurileivonnasta ja kehittelevät moderneja versioita perinteisistä resepteistä.

Suomalaisen leivän historiaa ei ole järjestelmällisesti kerätty, vaan kansanperinne ja muistitieto on ripoteltuna eri arkistoihin ja kokoelmiin.

Nyt leipomiseen liittyvää muistitietoa ja nykykokemuksia kerätään ensimmäistä kertaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Oulun yliopiston toteuttamassa Limpuista levaineihin -muistitietokeruussa.

Tutkijat toivovat mahdollisimman monenlaisia tarinoita eri-ikäisiltä ihmisiltä ja eri puolilta Suomea. Tutkijat haastattelevat myös juurileipureita ja tekevät mikrobianalyysejä kodeissa.

”Monitieteinen ryhmämme pystyy tarkastelemaan leipomista niin muuttuvan ympäristön ja ruokailutottumusten kuin keittiöiden mikrobikantojen näkökulmasta”, kertoo Oulun yliopistossa asumisen luontokulttuureja tutkiva tutkijatohtori ja sosiologi Veera Kinnunen tiedotteessa.

Leivontakokemuksia keräävään tutkimusryhmään kuuluvat myös ruokahistorioitsija Ritva Kylli ja ympäristöhistorioitsija Esa Ruuskanen Oulun yliopistosta, tutkija-taiteilija Aliisa Talja ja kotien ekologiaa tutkiva biologi Tuomas Aivelo Leidenin yliopistosta.

Keruu toteutetaan yhteistyössä Oulun yliopiston monilajisia koteja tarkastelevan Homings-hankkeen ja monitieteisen Leivän juurella -ryhmän kanssa.

Keruu on avoinna 31.3.2026 saakka. Vastauslomake ja lisätietoa aiheesta löytyy Suomen kirjallisuuden seuran sivuilla.