”Mitä yksinkertaisempi tuote on, sitä tärkeämmässä roolissa ovat laadukkaat raaka-aineet ja tekemisen taito”, Elina Rantamäki kiteyttää. Kuva: Sanne KatainenVeri veti maalle ilman juuria
Helsinkiläinen Elina Rantamäki halusi puolisonsa kanssa jarruttaa perheensä elämäntahtia ja saada kaksospojat pienempään kouluun.TilaajalleRauhallinen maaseutu kutsui perhettä, mutta vielä piti löytää se oikea – idyllinen pikku kylä sopivien etäisyyksien päässä kaupungin sykkeestä.
Koska perheen kesämökki sijaitsi Kustavissa, katseet kartalla kohdistettiin Turun suuntaan.
”Yhtenä talvisena viikonloppuna päädyimme Salon Mathildedaliin. Ihastuimme pieneen, hyvin säilyneeseen kylään ja vanhoihin taloihin. Hetken mielijohteesta aloimme selvittää, olisiko myynnissä kodiksi sopivaa kohdetta”, Elina Rantamäki muistelee.
Ja olihan siellä. Kiinteistövälittäjä saatiin houkuteltua paikalle, ja kierros kohteessa tehtiin pikaisesti. Seuraavalla viikolla pariskunta teki tarjouksen ja samalla muuttopäätöksen.
”Kaunis ajatus Kustavin mökkikäyntien tihentämisestä ei tosin toteutunut. Siellä ei ole tullut käytyä kertaakaan viimeisen seitsemän vuoden aikana”, Rantamäki sanoo päätään pudistellen.
”Ihastuimme pieneen, hyvin säilyneeseen kylään ja vanhoihin taloihin.”
Vuonna 1852 rakennettu, ajan patinoima Matildankartano toimii nyttemmin sekä perheen kotina että leipomo-kahvilana aivan kylän sydämessä. Kuva: Sanne KatainenHetki oli otollinen maalle muutolle ja uudelle elämäntavalle. Tokaluokkalaiset kaksospojat solahtivat läheiseen kyläkouluun.
Vakituinen työpaikka löytyi pian Yrityssalo Oy:stä viestinnän ja markkinoinnin parissa. Aika nopeasti pariskunta huomasi haluavansa työllistyä omalla kylällä.
”Mietimme, miten Mathildedalin matkailupotentiaalia voisi hyödyntää enemmän. Sataman ja kahvilan lisäksi tarvittaisiin lisää houkutuksia ja palveluja päivämatkaajia tuomaan.”
Lopulta ratkaisu löytyi ruukkikylän historiasta, omista harrastuksista ja halusta luoda itselle unelmien työpaikka.
”Entisaikaan täällä on pantu olutta, ja pakarituvassa kylän naiset paistoivat leipää. Puoliso ryhtyi pienpanimoyrittäjäksi ja minä opettelin ammattileipuriksi”, Rantamäki summaa.
Artesaanileivän synty on hidas prosessi, Rantamäki kertoo. Kuva: Sanne KatainenEikä miksi tahansa leipuriksi – Rantamäki halusi leipoa hyvää leipää ilman teollista hiivaa. Soittokierros paljasti, ettei tuolloin edes alan oppilaitoksissa ollut tarjolla hapanjuurikursseja.
Oli käärittävä hihat, hankittava englannin- ja ruotsinkielisiä opaskirjoja ja opeteltava itse kaikki hapanjuuren valmistamisesta leivänpaistoon ja ammattilaiskaluston käyttöön.
”Paistoin ensimmäiset leivät Teijon kansallispuiston avajaispäivänä tammikuussa 2015, jolloin paikalla oli paljon porukkaa. Tilaamani kiviarinauuni oli kuitenkin saapunut niin myöhään, että en ehtinyt harjoitella sillä paistamista. Sehän on ihan erilainen kuin kodin sähköuuni, niin riskillä mentiin.”
Avajaispäivän jälkeen eräs asiakas palasi kertomaan, että vaikka tuolloin hänen ostamansa leipä olikin ”melkoinen frisbee”, kyläleipomo on hieno juttu, ja hän aikoo ostaa leipää jatkossakin.
Karpalo-kinuskipullat leivotaan hapanjuuritaikinasta, jossa on voita, täysmaitoa, siirappia ja ruokokidesokeria. Pullat vaativat pidemmän kohotusajan, ja valmistumiseen menee kaikkiaan puolitoista vuorokautta. Kuva: Sanne KatainenHapanjuuritaikinasta syntyy suositun maalaisleivän lisäksi muun muassa voissa paahdetuilla maa-artisokkapaloilla tai karpaloilla ja pähkinöillä höystettyjä vuokaleipiä.
Puodista ja kahvilasta saa välillä myös näkkileipiä, artesaanipizzaa, ruisleipää sekä juuritaikinaan tehtyjä erilaisia pullia.
Paikkakunnan hanavesi tutkittiin panimon perustusvaiheessa, ja se osoittautui hyvälaatuiseksi. Tuoreet luomujauhot tulevat Pöytyän Riihipuodista ja puhdistamaton merisuola luontaistuotekaupasta. Teollisen hiivan korvaa hapanjuuri.
”Ruisleivän juuren olen saanut vanhalta rouvalta Teijon ruukkikylältä, mutta vehnä- ja spelttijuuret olen tehnyt itse.”
Juuri toimii siemenenä uudelle taikinalle eli periaatteessa hyvin hoidettuna juuri voi olla ikuinen. Ikä tuo juureen myös syviä, persoonallisia lisäaromeja. Jos juuri kuolee, leipomon toimintakyky lamautuu.
”Vuosien saatossa olen oppinut lukemaan juurta. Iloisesti kupliva, vellimäinen juuri on voimissaan ja käyttövalmista. Se on kuin lemmikki, jota pitää ruokkia säännöllisesti.”
Elina Rantamäki tekee yhdestä taikinapohjasta erilaisia makuvariaatioita. Kyläleipomon kestosuosikki on maalaisleipä, mutta samasta taikinasta syntyy myös voissa paahdetuilla maa-artisokkapaloilla tai karpaloilla ja pähkinöillä höystettyjä vuokaleipiä. Kuva: Sanne KatainenHapanjuurileivonnan harrastajille Kyläleipurin puodista on tullut lähes pyhiinvaelluskohde. Moni ihmettelee, miksi oma leipä ei maistu samalta kuin Rantamäen tekemät.
”Onnistuminen edellyttää jatkuvaa harjoittelua, loputtomia toistoja ja epäonnistumisten sietämistä. En suosittele hommaa perfektionistille, paitsi jos haluaa harjoitella noita asioita.”
Rantamäelle oman ammatillisen haasteensa tuovat isot taikinakoot, kappalemäärät ja menekin arviointi.
”Yhdestä taikinasta tulee noin 60 leipää, ja taikinoita mahtuu kylmiöön rajallinen määrä. Heinäkuun kiireisimpinä päivinä paiskimme töitä maksimikapasiteetilla, ja silti hyllyt tyhjenevät ennen kuin päivä on pulkassa. On ikävä tuottaa pettymys iltapäivän viimeisille asiakkaille tarjoamalla eioota, mutta näitä leipiä ei noin vain pyöräytetä lisää”, Rantamäki muistuttaa.
”Vuosien saatossa olen oppinut lukemaan juurta. Se on kuin lemmikki, jota pitää ruokkia säännöllisesti.”
Elina Rantamäki toivoo, että artesaanileivän ostajat ymmärtävät käsityön arvon ja osuuden hinnassa. Kuva: Sanne KatainenKun harrastuksesta tuli elinkeino, tuli tutuksi myös maaseutuyrittäjän arki. Viimeiset vuodet ovat olleet monin tavoin haastavia. Onnistuminen on myös onnenkauppaa, sillä esimerkiksi kurja kesäsää saattaa pilata paljon.
”Menestystä voi mitata monin mittarein. Meille se tarkoittaa asiakkaita, jotka tulevat yhä uudestaan ja houkuttelevat kaveritkin paikan päälle.”
Heinäkuussa 130 asukkaan kylä paisuu moninkertaiseksi mökkiläisten, kesäasukkaiden ja päivämatkailijoiden tultua. Kuukausi on kaikille kylän yrittäjille elintärkeä, sillä sen aikana pitää ansaita vuosipalkka.
Elina Rantamäen leipomossa ja kahvilan puolella työskentelee kesäsesongin aikaan jopa 14 henkilöä.
”Näin lyhyt sesonki tekee bisneksestä haavoittuvan. Sanotaan, että Suomi on matkailumaana nousussa, mutta on vaikea tarjota palveluja vaikkapa keskieurooppalaisille, joiden lomat ovat elokuussa. Meillä kun sesonkityöntekijät ovat silloin jo palanneet koulun penkille.”
Kyläleipomon leivät ja pullat eivät sisällä lainkaan hiivaa, vaan ne leivotaan perinteisin menetelmin hapanjuurella suomalaisista luomujauhoista.Leipomossaan Elina Rantamäki pyöräyttää yhdestä taikinaerästä noin 60 leipää. Kuva: Sanne KatainenRantamäki kehuu lähitienoon nuorista pestattavaa apujoukkoa erinomaiseksi, mutta ammattilaisia on vaikea saada leipomoon näin lyhyeksi kaudeksi.
”Joka vuosi on taisteltava, että saamme kasaan sellaisen henkilökunnan, jolla saamme tehtyä näitä tuotteitamme. Hapanjuurileipureita ei juurikaan ole, joten koulutamme heidät itse. Pelastuksemme ovat myös ukrainalaiset, jotka ovat seudulle tultuaan kouluttautuneet kokeiksi.”
Rantamäki kokee, että maaseutu kiinnostaa muuttajia ja kausityöntekijöitä, jotka arvostavat materian sijaan toisenlaista elämäntapaa. Luontoa, rauhaa, esteettisiä arvoja ja vireää kyläyhteisöä, jolla on tarjota peruspalvelut.
”Tarvitaan kauppoja ja kouluja, toimiva joukkoliikenne, terveydenhuolto ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Muun muassa näissä toivoisin kunnan tulevan vielä enemmän yrittäjien avuksi. Sillä tuetaan myös yrittäjien omaa jaksamista.”
Leipomon kiviarinauunit lämpenevät lähes 300 asteeseen. ”Voin hipsiä vaikka yöpaidassa aamuviideltä alakertaan kääntämään uunit päälle.” Kuva: Sanne KatainenElina Rantamäki
59-vuotias filosofian maisteri ja leipuriyrittäjä.
Asuu Salossa Mathildedalin kylässä ja pyörittää Matildankartanon kahvilaa ja kyläleipomoa miehensä kanssa.
Perheeseen kuuluu puoliso Tuomo Holm, muualla asuvat 22-vuotiaat kaksospojat Kalle ja Markus, labradorinnoutaja Milla sekä kissat Frida ja Vincent.
Harrastaa samoilua metsässä ja luonnossa, sienestystä, ruoanlaittoa ja leipomista.
Yllättävä tieto: Matildankartano on myynnissä. Rantamäki toivoo jatkajia työlle, sillä yrittäjäpari ennakoi ikääntymistään.
- Osaston luetuimmat
