Hector-koira oli Hanna Himangan kanssa nauttimassa metsälenkistä. Kuva: Kari Salonen
Ruuanlaitto oli Hanna Himangan mummun tapa näyttää kiintymystä – ”Toivon, että lapseni osaisivat myös puhua, jottei rakastamista tarvitsisi leipoa pullaan”
Hanna Himanka nauttii nelilapsisen perheen arjesta ja nostaa hattua perheensä tukiverkoille. Omassa lapsuudessa mummu oli tuki ja turva.Tilaajalle
Hanna Himanka uskoo kohtaloon sen verran, että hän ajattelee löytävänsä oikeat ihmiset, jos hän haluaa toteuttaa jonkin uuden ajatuksen. Tällä menetelmällä hän on löytänyt muun muassa kirjalleen kustantajan ja yhteistyökumppanit kampanjalle, jossa kannustetaan naisia grillaamaan. Kuva: Kari SalonenViime viikkoina Hanna Himanka on huomannut, että kierrokset alkavat laskea. Ennen haastattelua hän ehti käydä salilla, ja se tuntui mahtavalta.
”Sanoin aina, että hyvinvointi pitäisi laittaa etusijalle, mutta joskus se jää korulauseeksi.”
Syy ruokavaikuttajana ja kokkina tunnetun Himangan kiireiseen syksyyn on ollut uutuuskirjan viimeistely.
Neljän lapsen äidin piti välillä nipistää aikaa kirjaprojektiin omaan hyvinvointiin budjetoidusta ajasta, mutta nyt Kauhan tasapaino – Ruokamuistelmani on saatu kirjakauppojen hyllyihin ja kuuntelijoiden korviin, ja kirjailija itse voi hengähtää.
Kirjaprojektin idea syntyi jo 2010-luvun alkupuolella. Tuolloin Hanna Himanka oli vielä sukunimeltään Gullichsen ja hänet yhdistettiin valtavaksi hitiksi nousseeseen avokadopastareseptiin. Himangan päässä kehkeytyi ajatus, että hän voisi kirjoittaa jotain laajempaa kuin reseptejä tai blogitekstejä.
Vuonna 2022 toive toteutui, sillä WSOY otti häneen yhteyttä. Kustantaja kaipasi Suomeen tarinallista ruokakirjallisuutta, jossa keskiössä olisivat ruokaan kytkeytyvät muistot ja tarinat, ei niinkään reseptiikka.
Himangan kuopus oli kuitenkin tuolloin alle vuoden ikäinen, joten Himanka pyysi puoli vuotta miettimisaikaa.
Tuona aikana vastaus muotoutui myöntäväksi, ja kirja lähti muotoutumaan niin, ettei Himangalla itselläänkään ollut tiedossa, millaiseen muotoon muistot pukeutuisivat.
Lopputulos kattaa Himangan elämän ruokaan liittyvien muistojen avulla siivilöitynä.
Hanna Himangan ensimmäiset ruokamuistot syntyivät Kainuussa, Puolangalla. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin hän on ymmärtänyt, että ruualla rakastaminen oli hänen kasvuympäristössään tapa rakastaa ja osoittaa rakkautta.
”Toivon, että omat lapseni osaisivat myös puhua, jottei kaikkea rakastamista tarvitsisi leipoa pullaan”, Himanka muotoilee.
Hänen lapsuutensa tuki ja turva oli mummu, jonka hoivissa pikku-Hanna asui silloin, kun äiti opiskeli Oulussa.
Kauhan tasapaino -teosta kirjoittaessaan Himanka huomasi, että lapsuusvuosien ruokatarinoista kirjoittaminen oli helpointa. Tämän oivaltaminen sai hänet pohtimaan omaa vanhemmuuttaan ja omille lapsilleen tarjoamiaan ruokamuistoja.
”Emme me voi päättää, että juuri tästä tulee lapselleni tärkeä hetki ja muisto, vaan se on sattumankauppaa.”
Tuskin Himangan mummukaan ajatteli 1980-luvulla, että lapsenlapsi muistaa 40 vuotta myöhemmin hillasuot, letunpaistot ja riistaruuat edelleen kristallinkirkkaasti. Niin kuitenkin kävi.
”Toivon, että omat lapseni osaisivat myös puhua, jottei kaikkea rakastamista tarvitsisi leipoa pullaan”, Himanka sanoo. Kuva: Kari SalonenMummu oli Hanna Himangan lapsuudessa maailmaa pystyssä pitävä mahdollistaja, jonka sukunimi päätyi lopulta myös Hannalle.
Vuonna 2022 Hannan äiti nimittäin soitti tyttärelleen ja kertoi vaihtaneensa sukunimekseen äitinsä, eli Hannan mummun, tyttönimen. Hanna päätti ottaa saman sukunimen, ja niin entisestä Gullichsenista, omaa sukua Heikkisestä, tuli Himanka.
”Edelliset sukunimet olivat otettuja tai annettuja, mutta Himanka tuntui minulle sopivalta identiteetin määrittäjältä”, Hanna Himanka kertoo.
Ruuasta tuli Hanna Himangalle ammatti hieman mutkan kautta. Puolangan-vuosien jälkeen koitti muutto ensin Ouluun ja sieltä Kankaanpäähän.
Himangan teinivuodet eivät olleet helpoimmasta päästä, mutta yhdeksi henkireiäksi muodostuivat ”maitokesät”, kuten Himanka kutsuu tätinsä maitotilalla Kainuussa viettämiään kesiä.
Tilalla hän teki kaikkia mahdollisia töitä lannanluomisesta alkaen.
Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille Himanka haluaa erikseen mainita, että tädin pöydällä luettu lehti oli hänelle ikkuna omien pienten piirien ulkopuoliseen maailmaan.
Hän luki erittäin huolellisesti ilmoitukset myytävistä hevosista, sillä haaveissa siinsi oma kavioeläin.
Ajokortti antoi lopulta Himangalle mahdollisuuden lähteä pois Kankaanpäästä. Pääkaupungin ravintolamaailmassa hän tunsi olonsa tervetulleeksi, ja siitä alkoi Himangan tie kohti ruokavaikuttajan uraa.
”Luovuus on iso voimavarani, mutta minun on parempi tehdä monia erilaisia asioita, jotta en kuluta luovuuttani loppuun yhdessä asiassa.”
Hanna Himanka nauttii tavallisesta arjesta, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla otsa rypyssä suorittamista. Koska hän tekee töitä kotona, hän on huomannut, että kotoa kannattaa välillä käydä muualla ihan vain siksi, että saa tunteen paluusta omaan, mukavaan kotiin. Kuva: Kari SalonenTällä hetkellä Hanna Himangan työpaletti koostuu muun muassa vaikuttajamarkkinoinnista ja projekteista, joita hän kuvailee arjen ongelmien ratkaisemiseksi.
Hänellä on työn alla esimerkiksi ruokakaupan uudelleenmuotoiluun liittyvä hanke, joka sai alkunsa Himangan omasta, arkisesta havainnosta.
Eräällä kauppareissullaan hän nimittäin turhautui siihen, että hän oli ruoka-alan ammattilaisena ruuan ympäröimässä tilassa, eikä silti keksinyt, mitä laittaisi perheelleen ruuaksi. Uuden hankkeen tavoitteena on tehdä ruokakaupoista paikkoja, jotka houkuttelevat ruuanlaittoon.
Himangan on välillä hankala vastata kysymykseen tulevaisuudensuunnitelmistaan, mutta luovuuteen ja ruokaan ne liittyvät.
”Luovuus on iso voimavarani, mutta minun on parempi tehdä monia erilaisia asioita, jotta en kuluta luovuuttani loppuun yhdessä asiassa”, Himanka kuvailee.
Yksi Hanna Himangan arjen henkirei’istä on juoksu, jonka hänen elämäänsä toi puoliso Joonas Laurila. Puoliso oli nuorena vähällä menettää toisen jalkansa, ja hän juoksee siitä ilosta, että juokseminen on mahdollista. ”Ammennan hänen asenteestaan voimaa”, Hanna Himanka kertoo. Kuva: Kari SalonenTänä vuonna Hanna Himanka on ottanut päävastuun nelilapsisen perheen arjen pyörittämisestä, sillä Himangan puoliso Joonas Laurila aloitti alkuvuonna kokkiopinnot. Työnjako on perheessä uusi.
Himanka kannustaa siihen muitakin pariskuntia. Hänen mielestään on vähintäänkin terveellistä oppia asettumaan toisen rooliin, ja kokeilusta saa ehkä omaan elämäänkin jotain uutta.
Hän haluaa nostaa hattuaan omalle äidilleen ja puolisonsa vanhemmille, joista on valtavasti apua arjen pyörityksessä.
”En ota annettuna sitä, että saamme apua. Monessa perheessä on aivan erilainen tilanne, ja olen todella tietoinen tästä”, Himanka kuvailee.
Hän puhuu kauniisti lapsistaan, eli 17-vuotiaasta esikoisesta, 8-vuotiaista kaksosista ja pian 3 vuotta täyttävästä kuopuksesta.
”Minusta on ihanaa, että elämässäni on lapsia ja heidän tuomaansa valoa.”
Lapsiperheen vilinässä Himanka on huomannut tarvitsevansa pikkuruisia hiljaisia hetkiä jokaiseen päivään. Niiden ei edes tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä tai kalenteriin merkittyjä.
”Saatan esimerkiksi postinhaun jälkeen jäädä pariksi minuutiksi hengittelemään ulos. Siinä samalla lataudun ja jaksan taas.”
Lapset tuovat elämääni valoa, sanoo neljän lapsen äiti. Kuva: Kari SalonenHanna Himanka
Syntynyt 1979 Puolangalla Kainuussa.
Asuu Espoossa puolisonsa Joonas Laurilan ja neljän lapsensa kanssa.
Tunnetaan muun muassa ruokavaikuttajana ja -kirjailijana.
Valmistui kokiksi Perhon liiketalousopistosta vuonna 2017.
Uusin teos, Kauhan tasapaino – Ruokamuistelmani (WSOY), julkaistiin lokakuun lopulla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
