Perinnetalojen asiantuntija kertoo, mitä kannattaa ehdottomasti tarkistaa ennen rintamamiestalon ostoa

Perinnerakentamisen asiantuntija, tietokirjailija Hannu Rinne ei epäröi, kun häneltä kysyy, onko ”rintsikoiden” maine viimeisenä terveenä talona liioittelua.

”On. Tämän voi todeta, kun olen kiertänyt tutkimassa suuren määrän rintamamiestaloja.”

Termi rintamamiestalo itsessään on jälkipolvien keksintöä. Mieluummin pitäisi puhua jälleenrakentamisajan pien- tai tyyppitaloista, joilla valtiovalta yhteiskuntarauhaa edistävästi sitoi sotien rintamamiehet ja kotinsa menettäneet fiksusti maahan.

Piirustuksia näille funktionalismia edustaville taloille oli tarjolla kymmeniä, joista saattoi valita itselleen sopivan. Toisinaan rakennuspaikan saaneelle myös lyötiin piirustus käteen ja sanottiin, että ”lainan saat, kun tuollaisen teet”.

Vaurastuminen näkyi myös talomalleissa. 1950-luvun puoliväliä lähestyttäessä taloihin tuli lisää kokoa ja piirustuksiin enemmän yksityiskohtia.

Maatalousministeriön asutusasiainosaston lanseeraama malli vuodelta 1951 oli yksi monista vaihtoehdoista. Kuva: Kansallisarkisto

Heti sotien jälkeen kaikesta oli pulaa, ja moni haali rakennusmateriaalia sieltä täältä. Puuta sentään oli tarjolla, ja tyyppitalot tehtiin lähes aina pääosin puumateriaalista aina eristeitä myöten.

Rakentamisen byrokratia sääntöineen oli vasta kaukainen kangastus, vaikka rakennusvalvontaa oli jo tuolloin. Timpureiden ammattikunnan lisäksi rakennuksia nikkaroi sekalainen joukko amatöörirakentajia, joiden kädentaito oli toki keskimäärin parempaa kuin nykyään.

Kaikista näistä syistä rintamamiestalot eivät olleet yksinomaa priimaa edes uutena. Sittemmin vaihteleva talonpito ja myöhemmät remontit ovat tuoneet uusia kysymysmerkkejä.

Hannu Rinne listaa viisi asiaa, jotka ainakin olisi selvitettävä ennen ostopäätöstä. Monet näistä pätevät mihin taloon tahansa.

Tärkein asia on äärimmäisen perusteellinen tutkimus ennen talokauppaa. Tästä ostaja ja myyjä harvoin ovat innoissaan. Usein tarkastukset ovat pintapuolisia eivätkä kerro luotettavasti vikoja. Erityisesti alapohjaan on kiinnitettävä huomio.

”Lattiaan olisi oikeastaan pakko tehdä reikä ja tutkia eristeiden kunto. Jos kosteus on päässyt rakenteisiin, edessä on kallis ja hankala remontti.”

Vain rossipohjan kunnon tuuletus on pitänyt kosteuden poissa. Nykyvaatimusten mukaiset kosteudenkatkot laatan alla puuttuvat aina, joten myös rakennuspaikan maapohjalla on suuri merkitys rakennusten kuntoon. Kuva: Jaana Kankaanpää

Toinen on tontin lukeminen. Soraharjun päällä sijaitsevassa talossa voi olla kaikki rakennusvirheet, mutta silti se yllättävän hyvässä kunnossa. Savisessa notkelmassa edes taitava rakentaminen ei ehkä ole tie onneen.

Kolmas on realismin hahmottaminen kunnostuksessa. Liikaa ei pidä korjata, eikä liian vähän. Täytyy pohtia, kuinka saa muokattua talosta riittävän hyvän ajan tarpeisiin, joihin kuuluvat energiatehokkuus ja mukavuudet vedenpitävine pesutiloineen.

Viimeiseksi hän nostaa estetiikan. Talo on voitu ulkonäöllisesti pilata monilla remonteilla niin, että jäljellä on vain tolpparunko. Hän ei itsessään kavahda kerroksellisuutta, mutta tyylittömyys koristeellisine ikkunoineen ja taloon sopimattomine ovineen voi ajan mittaan alkaa ottaa silmään.