Suvivirren vastustajien kannattaisi ottaa oppia jääkiekkokaukalosta

Suvivirsisaaga jatkuu Espoossa. Kaupunki kieltäytyi maksamasta yhdenvertaisuuslautakunnan määräämää korvausta, ja valituksen tehnyt vanhempi vei asian käräjille.

Perustuslakivaliokunnan mukaan yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoitusta, mutta lautakunnan mukaan virren sisällyttämisestä ohjelmaan pitäisi ilmoittaa etukäteen ja sen ajaksi järjestää mahdollisuus poistua.

Lautakunnan mukaan yksittäinen virsi lienee aina uskonnonharjoittamista riippumatta siitä, mihin kokonaisuuteen se liittyy ja missä tarkoituksessa se lauletaan.

Tiukasti ottaen se merkinnee, että uskonnolliset elementit on aina mahdollista tulkita uskonnonharjoitukseksi. Ehkä jonkun kohdalla näin voi ollakin. Kirkonkellon ääni kutsuu yhtä jumalanpalvelukseen, toista taas ei. Mutta tällöin kriteeriksi tulee yksilöllinen kokemus. Koulun kevätjuhla on yhteisöllinen tilaisuus, jossa kokonaisuus määrittää osia.

Uskonnon vaikutuspiirissä olemista ei tule tulkita uskonnon harjoittamiseksi. Muuten ajaudutaan tulkintakiistoihin aina pienemmistä yksityiskohdista. Uskontoihin liittyviä aineksia on kaikkialla kulttuurissa, eikä niiden läsnäolon tunnistaminen merkitse, että joutuu huomaamattaan harjoittamaan uskontoa.

Sen sijaan ihminen voi vapaasti omalla läsnäolollaan kunnioittaa sitä, mikä toiselle on luonteva tai pyhä elämänalue tulematta itse osaksi siitä.

Päivää sen jälkeen, kun Suomen kouluissa oli laulettu suvivirsi, soitettiin Zürichin areenalla Suomen kansallislaulu. Koko punaisiin pukeutunut katsomo oli odottanut aivan toista hymniä. Kaikki nousivat seisomaan, kun Suomen, Sveitsin ja Norjan liput nostettiin kattoon.

Loukkasiko sveitsiläisten identiteettiä, kun Suomen joukkue ja paikalle matkustaneet kannattajat lauloivat antaumuksella Maamme-laulua? Pettymyksestään huolimatta katsomon enemmistö kunnioitti sellaista, mikä on muille merkittävää, vaikkei voinut sitä itse omakseen kokea.

Kansallislauluun yhtyminen on symbolinen ele, jolla vahvistetaan yhteenkuuluvuutta uskosta riippumatta. Mitenhän selvitään niissä maissa, joiden laulussa rukoillaan Jumalalta suojelusta valtiaalle?

Nuoruuteni kotipitäjän kaikki kouluvuodet päättyivät lauluun Kesäpäivä Kangasalla. Siinä laulaja kuvittelee itsensä linnuksi, joka kohoaa taivaaseen kiittämään Jumalaa kauniista luonnosta ja rukoilemaan rakkautta kotiseutuun. Mutta kumpi siinä harjoittaa uskontoa, laulaja vai laulun lintu? Runosta nauttiminen vaatii enemmän yhteisöllistä tilannetajua kuin tosikkomaista analyysiä.

Olen vieraillut moskeijoissa, synagogissa, hindutemppeleissä ja buddhalaisissa temppeleissä. Olen kunnioittanut pyhiä paikkoja ja niissä käyviä ihmisiä. Ei se ole minua käännyttänyt näihin uskontoihin vaan auttanut ymmärtämään maailmaa omaa vakaumusta laajemmalta.