Donald Trump arvosteli paavia, mutta niin ovat tehneet myös aiemmat johtajat

Paavi Leo XIV arvosteli Iranin sotaretkeä ja varsinkin siinä käytettyä uskonnollista retoriikkaa. Hän tähdensi, että maailman johtajien tulee tavoitella rauhaa ja pidättäytyä väkivallasta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump moitti paavia. Leon rukoukset rauhan puolesta saivat kylmän vastaanoton Washingtonin kabinetissa, missä häntä ryhdyttiin neuvomaan paitsi diplomatiassa ja oikeudessa, myös teologiassa ja oikeassa uskossa.

Nokittelu paaville tuskin koituu presidentin suosioksi vaan vieraannuttaa tämän uskonnollisia kannattajia. Se ärsyttää sellaisiakin, joiden mielestä politiikkaan ei pidä sekoittaa uskontoa. Käyttämällä ristiretkiretoriikkaa USA:n johto syyllistyy samaan, mistä se syyttää Irania: tuhansien tappamista pidetään jumalallisesti oikeutettuna.

Uskonnolla on luontaisesti poliittinen ulottuvuutensa, mutta politiikkaa ei pidä perustella uskonnolla. Tätä paradoksia eivät kaikki ymmärrä.

Maailmaa ei pyöritä vain talous tai sotilasvoima, vaan ihmiset ja heidän syvät arvonsa ja totuuskäsityksensä. Ihmistä liikuttaa pohjimmiltaan henki eikä materia. Tämän ovat suurina ja vahvoina esiintyneet johtajat saaneet kautta historian huomata.

Keisari Henrik IV joutui vuonna 1077 tekemään Canossan-matkan paavi Gregorius VII luo ja katumaan tämän edessä sitä, että oli poliittisia päämääriä varten ominut itselleen kirkolle kuuluvan vallan nimittää piispoja.

Generalissimus Josif Stalin joutui esiintymään Venäjän ortodoksiselle kirkolle myönteisempänä saadakseen uskovaisen kansan sitoutumaan uhrimieleen taistelussa Saksaa vastaan. Hän salli yllättäen täyttää bolshevikkien lakkauttaman Moskovan patriarkan viran vuonna 1943. Ei siitä silti mitään kesää kirkolle seurannut; uskonnot oli tarkoitus saada häviämään edistyksen tieltä, mutta ei ennen kuin valtakoneisto ottaa niistä hyödyn.

Presidentti Vladimir Putin on myös saanut oppia tämän. Kun sukelluslaiva Kursk upposi ja valtio huolehti huonosti sotilaiden pelastamisesta, omaiset suuttuivat ja presidentin oli lepytettävä heitä rakennuttamalla muistokirkko. Silloinen Moskovan patriarkka Aleksius II näki mahdollisuuden neuvotella samalla rahoitus useaan kirkkoon, ja presidentin ja patriarkan liitto on pitänyt. Kumpikin hyötyy toisesta.

Nykyinen patriarkka Kirill on molempien valtaa varmistaakseen sitoutunut nationalismiin ja maalaa nyt hyökkäyksen Ukrainaan pyhäksi sodaksi jumalatonta länttä vastaan. Kremlissä on tultu kauas letkautuksesta, jolla Stalin vuonna 1935 vähätteli uskon voimaa: ”Montako divisioonaa paavilla on?”

Saa nähdä, tuleeko Trump ymmärtämään, että Leon hengellinen rauhan sanoma vaikuttaa ihmisiin ja heidän yhteisöihinsä syvemmin kuin rahan tai aseiden valta. Mitään hyveitä ei voi edistää ostamalla tai pommeilla pakottamalla. Aito usko toimii rehellisyydessä ja totuudessa eikä sen kanssa tehdä diilejä.