

”Onko tämä merkki lainvoimainen? Tietä pitkin pääsee hyville apajille. Nyt tuli joku urpo kieltämään.” Näin kysellään Facebookin julkisessa marjastusryhmässä.
Marjastus- ja sienestyskausi jatkuu parhaimmillaan eri puolella Suomea. Marjastajien nettikeskusteluissa on kummasteltu ja toisinaan kiivailtukin, voiko yksityistien käyttöä rajoittaa muilta kuin tienomistajilta.
Vastaus nettikeskustelijan alussa esitettyyn kysymykseen on selkeä: voi ja kyseinen liikennemerkki on pätevä.
”Tiekunnat voivat asettaa yksityistielle ajokieltomerkin ja siihen lisäkilven, ettei ajokielto koske tienomistajia ja luvan saaneita”, asiantuntija Teuvo Taura kertoo.
Suomen Tieyhdistyksen palveluksessa työskentelevä Taura kuitenkin muistuttaa, ettei ajokieltomerkkiä saa asettaa yksityistiellekään muutoin kuin varoajan umpeuduttua, mikäli kyseinen tie on saanut avustuksia kunnalta tai valtiolta.
”Jos avustus on tullut kunnalta esimerkiksi tien kunnossapitotöihin, ajokieltomerkkiä ei kyseisenä vuonna voi asentaa.”
”Mikäli kyse on puolestaan tien suuremmasta perusparannuksesta, ja avustus tulee valtiolta, ajokieltoa ei voi kuin poikkeustapauksissa laittaa kymmeneen vuoteen”, Taura huomauttaa.
”Jos kieltomerkkiä ei ole, yksityistiellä saa ajaa satunnaisesti kuka tahansa.”
Poikkeustapauksista puhutaan suoraan Yksityistielaissakin:
”Jos muusta kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvasta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai rekisteriyksikön omistajalle tai liikenneturvallisuudelle, voidaan avustettavan tien käyttö kunnan suostumuksella muiden kuin tieosakkaiden hyväksi kieltää tai sitä rajoittaa taikka avustettava tie sulkea.”
Kunnan on pyydettävä ennen tällaisen suostumuksen antamista toimivaltaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta lausunto.

Marja- ja sieniralli yksityistiellä voi kismittää laskut kuittaavia tienomistajia etenkin, jos liikenne jatkuvaa ja häiritsevää – ja rikkoo pahimmillaan tietä. Jokaisenoikeudella sieniä ja marjoja voi tietenkin kerätä, mutta muutaman kilometrin kävely täysien sankojen kanssa ei välttämättä kaikkia marjastajia ja sienestäjiä houkuta.
”Pohjoisessa meillä on isoja tiekuntia, joiden alueilla on lääniä satoja neliökilometrejä. Lähinnä heidän kanssaan olen joskus keskustellut ajokielloista marjastajien runsaan liikenteen vuoksi, Taura miettii.
”Jos kieltomerkkiä ei ole, yksityistiellä saa ajaa satunnaisesti kuka tahansa. Eli hyvällä omallatunnolla voi mennä nauttimaan metsän antimista, kunhan ei aivan kenenkään pihapiiriin aja tai kävele.”
Tiekunta tai, jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaat voivat kieltää kaikilla tai joillakin moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön muilta kuin tieosakkailta tai rajoittaa tien käyttöä.
Tällainen kielto tai rajoitus ei ole esteenä tieosakkaan kiinteistölle kulkemiseen luvallisissa asioissa eikä estä tieosakasta taikka, jos osakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamiestä tai hoitokuntaa antamasta lupaa tien tilapäiseen käyttämiseen, jos siihen on painavia syitä.
Edellä tarkoitettu kielto tai rajoitus on annettava tiedoksi asettamalla tien varteen asianmukainen liikennemerkki tai muu liikenteen ohjauslaite.
Yksityiset metsätiet ovat kalliita ylläpidettäviä tien omistajille. Tien kulumisen ja maaston roskaamisen estämiseksi monet tiekunnat rajoittavat liikennöintiä myös puomeilla.
Osa puomeista on täysin luvallisia, mutta turhan suuri osa on jonkinlaisia halpoja kyhäelmiä, jotka on liian usein jätetty luvittamatta ja merkitsemättä. Pahimmillaan teiden yli on viritelty vaijereita ja ketjuja, joita on vaikea vauhdissa havaita.
”Puomi kannattaa merkitä hyvin molemmilta puolilta ja niin, että siinä on heijastavaa materiaalia, yksityistieasiantuntija Taura alleviivaa.
”Siitä voi tulla kallis lasku, jos joku törmää merkitsemättömään puomiin ja loukkaa itseään vaikkapa polkupyörällä. Puhumattakaan inhimillisistä vahingoista.”
”Siitä voi tulla kallis lasku, jos joku törmää merkitsemättömään puomiin ja loukkaa itseään vaikkapa polkupyörällä. Puhumattakaan inhimillisistä vahingoista.”

Maaseudun Tulevaisuus haastatteli juttuunsa (MT 4.8) Metsäkeskuksen ja Otso-metsäpalvelujen tienrakennuksen esimiehenä Länsi-Lapissa pitkään toiminutta evp. Risto Juopperia.
“Kahden puun väliin viritetty kettinki ilman minkäänlaista merkintää on vaarallisin puominkorvike, mitä itse olen nähnyt”, Juopperi kertoi tuolloin.
Juopperi sanoo kohdanneensa luvattomia, ilman merkintöjä olevia puomivirityksiä etenkin Tornionjokivarren yksityisteillä, kun tien omistajat olivat estäneet lohituristien pääsyn rantaan ja omille tiluksilleen.
Esimerkiksi hevosen tai pyörän kanssa metsäteillä liikkuessa on siis joka tapauksessa parempi olla varovainen.