

Hauholainen Olli Cavén huomasi, että motoristien suosiman Trans Euro Trail -reitin (TET) kartta oli piirretty hänen yksityistielleen. Cavénin yksityinen metsäautotie kulkee kauempana, mutta naapurin isännät ovat tienneet kertoa, että kevään aikana moottoripyöräliikenne on lisääntynyt alueen yksityisteillä.
”Harva on tyytyväinen tähän yllätykseen taas”, Cavén sanoo. ”Taas” viittaa siihen, että alueen läpi on kaavailtu maastopyöräreittiä, joka olisi kulkenut Cavénin metsäautotien läpi.
”Maastopyöräreittiä piirtää kaupunkien perustama virkistysyhdistys. Siihen liittyy pelko, että tieosuus voisi myöhemmin mennä kaavoitukseen ja pahimmillaan siihen piirrettäisiin suojakaistat. Se tarkoittaisi tien vieressä kulkevien metsien käyttörajoituksia”, Cavén taustoittaa.
Käsittää yli 100 000 kilometriä syrjäisempiä, päällystämättömiä teitä Euroopassa 30 maassa.
Reitistöä ylläpitää joukko vapaaehtoisia.
Perustettu Suomeen vuonna 2017.
TET on saanut inspiraationsa TAT:sta eli Trans America Trailista.
Cavénilla tuli mitta täyteen heti, kun hän havaitsi TET-reitin piirretyn samalle metsäautotielle. Hän ilmoitti TET-organisaatiolle, että kohta on reititettävä uudestaan.
”Osittain tämä on periaatteellinen asia. Ilman lupaa ei tarvitse kulkea. En usko, että tielle on vielä tullut vahinkoa, mutta kyllä ylimääräinen kulku lisää aina tienhoitokuluja.”
TET-organisaatio kertoo nettisivuillaan pyrkivänsä välttämään yksityisteitä kartoissaan. Cavén ihmettelee, miksi reitti on silti piirretty yksityistielle.
”Esimerkiksi Väyläviraston nettisivuilta löytyvät tiedot yksityisteistä.”

Suomen TET-reittejä ylläpitää Mika Kostamo. Hän vastaa MT:n puheluun kypäräpuhelimen välityksellä Ruotsista Nynäshamnin sataman liepeiltä.
”Suomessa on teitä kaiken kaikkiaan noin 450 000 kilometriä. Siitä yksityistietä on noin 350 000 kilometriä”, Kostamo kertoo.
Yhtenäisen reitin tekeminen esimerkiksi Helsingistä Nordkappiin Pohjois-Norjaan on haastavaa.
Yksityistielain mukaan tien omistaja saa kieltää tien käytön moottoriajoneuvoilta niin halutessaan. Kostamo muistuttaa, että jos tiehen saa avustuksia kunnalta tai valtiolta, silloin sitä kohdellaan kuin muitakin yleisiä teitä.
Kostamo ei halua laittaa kapuloita maanomistajien rattaisiin, vaan toivoo, että reittejä voitaisiin tehdä ja käyttää yhteistyössä, positiivisin mielin.
Hän tekee kyllä reittiin muutoksia yksityisteiden osalta, jos tien omistaja niin haluaa.
Hän suunnittelee Suomen reitit ja koeajaa osan itse, osassa auttavat paikalliset motoristit. Kieltokyltein varustetulle yksityistielle karttaa ei luonnollisestikaan piirretä, mutta Kostamolla ei ole resursseja tarkistaa jokaisen tiepätkän omistuspohjaa ja kysyä lupaa tienomistajalta.
”Teen tätä hommaa vapaaehtoispohjalta eikä tästä makseta palkkaa. Teen korjauksia sitä mukaa, kun ehdin.”
Kostamo lupaa korjaukset kahden viikon sisään pyynnöstä, mutta toivoo kärsivällisyyttä maaomistajilta.
Suomessa on teitä kaiken kaikkiaan noin 450 000 kilometriä. Siitä yksityistietä on noin 350 000 kilometriä.
TET-reittejä käyttävien motoristien määrää on vaikea arvioida.
”Jos menet jollekin tietylle pätkälle päiväksi seisomaan sesonkiaikaan niin motoristien määrä voi olla jotain nollan ja 20:n välillä”, Kostamo sanoo.
Hän myös toivoo maanomistajien miettivän, onko muutaman motoristin läpiajosta todella haittaa.
”En ole koskaan kuullut, että motoristi olisi aiheuttanut tielle vahinkoa. En toki väitä etteikö niin olisi tapahtunut, mutta minun tietooni ei ole sellaista tullut.”
Kostamo arvioi olevansa tyypillinen TET-reittien käyttäjä. Keski-ikäinen mies, joka ajaa adventure-tyyppistä moottoripyörää.
”Adventure-pyörät ovat raskaampia kuin endurot. Niillä ajetaan hitaammin ja renkaat ovat yleensä sileämmät.”

Kostamo muistuttaa, että TET-reitityksellä on positiivisiakin puolia muun muassa pienten kylien kannalta
”Eräs pop-up -kahvilayrittäjä pieneltä paikkakunnalta on kiitellyt reitiltä tulevia satunnaisia asiakkaita.”
Yksi uusimmista reiteistä kulkee mahdollisimman lähellä itärajaa. Siihen Kostamo kysyi luvan rajavartiolaitokselta, jossa oltiin hänen mukaansa tyytyväisiä.
”Saavat ylimääräisiä silmäpareja ilmaiseksi katsomaan, jos rajalla on jotain epäilyttävää.”

Yksityistielain mukaan tiekunta voi kieltää tai rajoittaa tien käyttöä muilta kuin tieosakkailta. Rajoitus voi koskea moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvaa tienkäyttöä.
Jos valtio tai kunta avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti tien kunnossapidossa, tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää tai tietä sulkea sinä ajanjaksona, jota avustus koskee.
Käytön rajoittamisesta tai kiellosta on ilmoitettava selkeästi maastossa. Tien alkuun on sijoitettava liikennemerkkimääräysten mukainen kielto- tai rajoitusmerkki. Pelkkä suullinen kielto tai epävirallinen itse tehty kyltti ei ole riittävä.
Yksityistielain mukaan muiden kuin tieosakkaiden tekemä tien käyttö säännölliseen kulkemiseen tai toimintaan, joka selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia, on luvanvaraista. Sen sijaan täysin satunnaista ja vähäistä kulkemista ei yleensä katsota luvanvaraiseksi, mutta toisaalta myös kertaluontoinen raskas liikenne voi tapauskohtaisesti rasittaa tien pintaa siinä määrin, että tienkäyttäminen voitaisiin katsoa luvanvaraiseksi.
”Jos motoristin yksittäinen kulku on kertaluonteista tai poikkeuksellista, se tuskin täyttää säännöllisyyden tai merkittävän kustannuslisäyksen tunnusmerkistöä”, kertoo asianajotoimisto Annian asianajaja Maria Puputti MT:lle sähköpostitse.
”Säännöllisenä kulkemisena ei lähtökohtaisesti pidetä kertaluonteista tai esimerkiksi rajatun ajanjakson kestävää muutamia kertoja toistuvaa tienkäyttöä.”
Lakia säädettäessä on huomioitu, että yksityistien vaikutusalueella voi sijaita esimerkiksi jokin virkistyskäytön kannalta kiinnostava kohde kuten kiipeilykallio, kalapaikka, sukelluskohde tai jokin kulttuuriperintökohde kuten kiinteä muinaisjäännös, johon satunnaisesti tehdään retkiä.
”Tällainen kulkeminen ei olisi luvanvaraista, ellei kyse olisi tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävästä toiminnasta.”
Jos taas reitti on pysyvä osa julkisesti jaettua karttamateriaalia, ja sen käyttöä voidaan tosiasiallisesti arvioida (esimerkiksi 0–20 moottoripyörää päivässä sesonkiaikana), voitaneen käytön tulkita tapauskohtaisesti olevan säännöllistä, Puputti sanoo.
”Tällöin lupa olisi periaatteessa tarpeen, ellei tiekunta tai osakkaat erikseen salli kyseistä käyttöä.”
Tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävä toiminta on yksityistielain mukaan luvanvaraista.
Vaikka ulkopuolisen tienkäyttö ei aiheuttaisi yksittäisiä vaurioita tiehen, voi se olla merkittävä lisä tien liikennemäärään ja esimerkiksi nopeuttaa soratien kulutuskerroksen kulumista.
Jos kyse on valtion tai kunnan avustamasta yksityistiestä, tiekunta ei voi oma-aloitteisesti kieltää sen käyttöä muilta kuin osakkailta. Lain mukaan käytön rajoittaminen on sallittua vain, jos muusta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön omistajalle tai liikenneturvallisuudelle.
”Tällaiseksi haitaksi voitaisiin katsoa esimerkiksi huomattava meluhaitta tai jatkuva häiriö asutuksen läheisyydessä (erityisesti ilta- ja yöaikaan); tien eroosio, pölyongelmat tai muunlainen maaston kuluminen; vaara liikenneturvallisuudelle (esimerkiksi kapea tie, huono näkyvyys, risteävä raskas liikenne, alueen lapsimäärä ja mahdollisesti koulun, päiväkodin tai leikkipuiston läheisyys)”, Puputti sanoo.
”Jos TET-reitillä ajo on harvaa ja yksittäistä, ei huomattavan haitan kynnys todennäköisesti täyty. Jos taas liikenne on jatkuvaa, lisää kunnossapitotarvetta tai aiheuttaa häiriötä tienvarren asukkaille, tiekunnalla voi olla perusteita rajoituksille. Viime kädessä tämä edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa.”