Kirsi Kaartinen ja Paavo Hautalahti suunnittelevat reitin seuraavalle rastille. Kuva: Johannes Tervo
Iltarasteilla nuorimmat ovat kaksivuotiaita – suunnistus kehittää monipuolisesti motoriikkaa, keskittymistä ja kestävyyttä
Suunnistus tarjoaa hienoja luontokokemuksia kaiken kuntoisille ja ikäisille. Ylistaron Kilpa-Veljien matkassa mennään metsään jo kantorepussa.TilaajalleYlistaro
Metsässä juoksu on huomattavasti raskaampaa kuin tiellä juokseminen. Elsa Hautalahden askel kulkee kevyesti. Kuva: Johannes TervoIlmassa on etsimisen ja löytämisen riemua. Meneillään on Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä lasten suunnistuskerho, jossa lajiin tutustutaan leikkimielisin ja monipuolisin harjoittein.
”Ohjaajana on ihanaa nähdä, miten nopeasti lapset kehittyvät kerhossa. Vanhemmat yllättyvät usein huomatessaan, miten paljon lapset ovat oppineet talven aikana sisäsaleissa” kerhovetäjä Maarit Hovila iloitsee.
Hovila itse aloitti suunnistamisen parikymppisenä. Sittemmin laji on vienyt täysin mennessään. Nyt hänen omat lapsensa suunnistavat aktiivisesti, ja hän itse osallistuu harrastekilpailuihin.
”Aiemmin mietin, että miten joku malttaa kuluttaa kesälomastansa kokonaisen viikon Rastiviikoilla. Tänä kesänä omasta lomastani kuluu kolme viikkoa suunnistusleireillä”, Hovila myhäilee.
Suunnistaminen vaatii vanhemmilta moneen muuhun lajiin verrattuna suurempaa panostusta. Pienempien harrastajien kohdalla vanhempien mukanaolo metsäreiteillä on tärkeä asia.
Moni vanhempi innostuu suunnistamisesta lastensa kautta ja huomaa tulleensa ikään kuin kaapatuksi toimintaan mukaan.
”Kun lapset innostuvat lajista, niin moni vanhempikin kiinnostuu lähtemään rasteille ja huomaa, ettei tämä ei olekaan mitään tähtitiedettä. Ratoja on hyvin eritasoisia ja kaikki oppivat suunnistamaan”, Kilpa-Veljien suunnistusjaoston puheenjohtaja Hanna Helander sanoo.
Hanna Helander kiinnittää rastia. Suunnistusreitti ei saa olla liian helppo, muttei liian vaikeakaan. Kuva: Johannes TervoSuunnistus ei katso ikää, vaan se on todellinen vauvasta vaarin -laji. Kilpasarjoja on 8-vuotiaasta aina yli 95-vuotiaisiin asti.
Helanderin ja Hovilan lapset olivat jo yksivuotiaina suunnistamassa kantorepussa.
”Meidän seurassamme lapsia kannustetaan siten, että kun käy viisi kertaa iltarasteilla, saa kauden päätteeksi pokaalin. Nuorimmat iltarastien suunnistajat ovat olleet kaksivuotiaita”, Helander naurahtaa.
Jani Hovila jakaa karttoja nuorille. Kuva: Johannes TervoSuunnistus on monipuolinen liikuntalaji ja oiva tapa tutustua monipuoliseen luontoon.
”En tykkää juosta pelkästään maanteitä pitkin. Metsässä juokseminen on kivempaa ja suunnistaessa siihen tulee bonuksena etsimisen ja löytämisen riemu, Hovila sanoo.
Suunnistuksen ideana on kiertää karttaan merkityt rastit maastossa oikeassa järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Suunnistaminen vaatii kartan ja maaston jatkuvaa tulkkausta. Se on myös tärkeä kansalaistaito, jota GPS ei korvaa.
”Juoksulenkillä mielessä saattaa pyöriä helposti kaikenlaisia muita ajatuksia, mutta suunnistaessa ajatuksen pitää pysyä koko ajan suunnistamisessa. Jos ajatus karkailee, huomaa pian eksyneensä”, Helander toteaa.
Suunnistuskerho on alkamassa. Lapset harjoittelevat suunnistuksen alkeita erilaisten leikkien ja kartanhahmottamisharjoitusten avulla. Kuva: Johannes TervoLaji kysyy oikeanlaista luonnetta ja asennetta, sillä metsässä liikkuessa joutuu väistämättä epämukavuusalueelle. Pieniä haavoja ja naarmuja on vaikea välttää ja sääolosuhteetkin koettelevat. Vanha klisee on, että suunnistaessa kastuu aina kengät.
”Tästä pitää tykätä aidosti, kun lähtee metsään. Aika harvoin keli tai mikään mukaan asia harmittaa. Olo on aina mukava ja palkitseva maaliin tullessa”, Helander sanoo.
Suunnistuksessa kiehtoo myös se, että reitti ja olosuhteet vaihtelevat. Monessa lajissa voi mitata ennätyksiään tai harjoitella toistojen kautta. Suunnistuksessa se ei ole mahdollista.
”Kun kartan saa käteensä ja menee metsään, silloin askel pitenee ja keskittyminen on jossain muussa kuin omassa kunnossa.”
Yhdellä reitillä voi tulla useita onnistumisia ja epäonnistumisia.
Jälkipelit ovat suunnistuksenkin suola. Yhdessä rastitapahtumassa riittää puitavaa muiden harrastajien kanssa. Väliaikoja verrataan ja pohditaan, missä kohtaa reittiä suunnistaminen meni pieleen.
”Jokainen voi katsoa tuloksista, kuinka kauan rastien välillä on mennyt aikaa. Usein voi todeta, että muillakin kului aikaa tietyllä rastilla, joten rasti on ollut vaikea”, Hanna Helander sanoo.
Suunnistus on kestävyyslaji, jossa keho liikkuu monipuolisesti. Se kehittää lihaksia ja hapenottokykyä.
”Kun kartan saa käteensä ja menee metsään, silloin askel pitenee ja keskittyminen on jossain muussa kuin omassa kunnossa. Aivot tekevät työtään. Suunnistaessa saa välittömän palauteen. Rasti löytyy juuri sieltä, mistä tiesi sen löytyvän tai sitten ei”, seuran aktiiveihin kuuluva Kirsi Kaartinen kuvailee.
Kompassi ja kartta kuuluvat vakiovarusteisiin. Jotkut suunnistavat ilman kompassia. Kuva: Johannes TervoSuunnistaminen on yhteisöllinen laji. Uudet harrastajat otetaan suunnistuspiireissä avosylein vastaan. Seura-aktiiveihin lukeutuva Jani Hovila huomasi sen muutettuaan Ylistaroon.
”Melkeinpä ensimmäisillä iltarasteilla sanottiin, että ei muuta kuin toimintaan mukaan. Olen saanutkin suunnistuksen parista vastuullisia tehtäviä aina kummipojasta lähtien”, Jani Hovila sanoo myhäillen.
Ylistaron Kilpa-Veljet on yleisseura. Suunnistusjaoston toimintaan osallistuu kauden aikana noin sata jäsentä. Jaosto kerää varoja talkootyöllä järjestämällä suunnistus- ja juoksutapahtumia.
Mielikuvitus kukkii. Elsa Hautalahti, Armi Helander ja Vilja Kaartinen tekivät kannolle suunnistusteoksen. Kuva: Johannes TervoAlkuillasta Kilpa-Veljien nuoret tytöt ja pojat lähtevät metsään. Kivillä hyppely ja liukkaiden puunrunkojen ylittäminen sujuu kuin leikiten pienestä pitäen suunnistaneilla junioreilla. Suunnistaessa oppii luonnollisesti käyttämään kehoa monipuolisesti.
Harrastus on hyvä tapa rakentaa lapsen luontosuhdetta, sillä metsäleikkejä ei enää harrasteta entiseen tapaan.
Myös monet aikuiset ovat vieraantuneet metsäluonnosta niin, että näkevät sen epämiellyttävänä ja jopa uhkaavana.
”Monet ihmiset, jotka eivät käy paljoa metsässä, kyselevät huolissaan, että onko siellä käärmeitä ja punkkeja. Itse en ole huolestunut ja myöskään lapset eivät jännitä metsään menoa. Suunnistaessa metsässä olemisesta tulee luonteva osa elämää”, Maarit Hovila sanoo.
Suomen Suunnistusliitto täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Juhlavuoden tärkein tapahtuma on suunnistuksen MM-kilpailut Kuopiossa 7.–12.7.2025.
Edullinen ja helppo laji aloittaa
Aloittelijalle paras tapa tutustua lajiin on mennä suunnistusseuran järjestämille alkeiskursseille tai kuntorasteille, joissa aloittelijoita neuvovat kokeneemmat harrastajat.
Tavallinen ulkoiluasu ja lenkkarit kelpaavat aluksi mainiosti suunnistusasuksi. Suunnistuskengät ja muut varusteet ehtii hankkia myöhemmin.
Kuntorasteilla lapsia ja aloittelijoita varten tehdään usein rastireitti, jossa reitti on merkitty karttaan ja viitoitettu maastoon.
Kukin saa suunnistaa oman fiiliksensä ja kuntotasonsa mukaan. Maastoon voi lähteä myös kävellen.
Omista suunnistustaidoista ei tarvitse olla huolissaan. Maastossa pärjää pitkälti kartan avulla ja yleisimmät karttamerkit on hyvä osata.
Kompassin hallinta helpottaa reitillä pysymistä, mutta se ei ole välttämätön – kaikki suunnistajat eivät edes käytä kompassia.
Useat seurat järjestävät myös perhesuunnistuksia. Niissä on helppokulkuinen reitti, joka sopii hyvinkin pienille metsässä liikkujille yhdessä vanhempien tai isovanhempien kanssa.
Suunnistustapahtumissa käytetään elektronista leimausjärjestelmää. Suunnistajilla on kädessään pieni Emit-muovikortti, johon leimausaika tallentuu. Tulokset löytyvät tapahtumien jälkeen lähes aina reaaliaikaisesti netistä.
Kuntorastijärjestäjät lainaavat tai vuokraavat Emit-kilpailukortteja aloittelijoille. Myös kompasseja saa lainattua seuroilta.
Seurat perivät kuntorasteilla aikuisilta muutaman euron karttamaksun. Etelä-Pohjanmaalla on käytössä 80 euroa maksava EPSU-kortti, joka oikeuttaa osallistumaan kaikkiin alueen kuntosuunnistustapahtumiin koko kesän ajan.
Suunnistaessakin sattuu toisinaan havereita. Kuntosuunnistajan kannattaa hankkia 15 euroa maksava Kuntosuunnistajan vakuutus tapaturmien varalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
