Suomessa on 263 000 miestä, jolla on tämä etunimi
Etunimillä haetaan nyt yksilöllisyyttä ja seurataan kansainvälisiä trendejä. Uusien trendien ennustaminen on vaikeaa.Tilaajalle
Suomessa muodissa ovat nyt samanlaiset etunimet kuin muuallakin Euroopassa. Kuva: Sanne KatainenSuomalaiset haluavat tällä hetkellä antaa lapsilleen yksilöllisiä nimiä, kertoo Helsingin yliopiston nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala.
1960-luvun lopulla vuoden suosituimman nimen saajia saattoi olla sekä tytöissä että pojissa noin seitsemän prosenttia kaikista vuoden aikana syntyneistä. Silloin Sari- ja Mika-nimisiä oli samalla koululuokalla useita.
”Samat muotinimet ovat pinnalla monissa muissakin Euroopan maissa.”
Viime vuoden yleisimmän nimen, Olivian, sai vain 1,5 prosenttia ikäluokasta. Nimessä näkyy myös toinen tämän hetken trendi.
”Samat muotinimet ovat pinnalla monissa muissakin Euroopan maissa”, Saarelma-Paukkala kertoo.
”Vaikkapa juuri Olivia ja Sofia ovat monissa muissakin maissa ihan suosituimpia. Poikien nimistä taas esimerkiksi Noel, Hugo ja Emil.”
Euroopan maiden nimenanto on yhdenmukaistunut. Samalla näkyy kuitenkin myös tuttu trendi noin sata vuotta vanhojen nimien kierrättämisestä.
”Esimerkiksi Eino ja Aino ovat semmoisia nimiä, joita ei juuri annettu 1960-luvulla mutta jotka ovat taas suosittuja.”
Etunimi ja kutsumanimi
Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tilastoi suomalaisten ensimmäisiä nimiä, mutta ei kutsumanimiä.
Suomessa kutsumanimeksi voi ilmoittaa jonkin niistä etunimistä, joka henkilölle on merkitty väestötietojärjestelmään. Etunimeä ei tarvitse erikseen ilmoittaa kutsumanimeksi.
Helsingin yliopiston almanakkatoimiston nimipäiväkyselyn mukaan jopa joka kymmenes viettää nimipäivää toisen tai kolmannen nimensä mukaisena päivänä, koska se on heidän kutsumanimensä.
Kaikilla suomalaisilla on vähintään yksi etunimi ja sukunimi. Digi- ja väestötietoviraston aineistoista etunimiä elossa olevilta Suomen kansalaisilta löytyy runsaat 25 000 erilaista.
Ensimmäisenä nimenä niistä on käytössä noin 17 000. Sukunimiä on listattu reilut 23 000.
Tilastosta löytyvät sellaiset etunimet, joiden kantajia on vähintään viisi ja sellaiset sukunimet, jonka haltijoita on vähintään 20. Todellisuudessa nimiä on siis enemmänkin.
Erilaisia kokonimivaihtoehtoja pelkästään listatuista ensimmäisistä nimistä ja sukunimistä saisi yhteensä lähes 400 miljoonaa.
Jos kaikki yhdistelmät olisivat yhtä todennäköisiä, suomalaisilta riittäisi nimiä noin seitsemänkymmenen Suomen väestön kokoiselle joukolle. Kokonimikaiman todennäköisyys olisi häviävän pieni.
Kaikki nimet eivät kuitenkaan ole yhtä yleisiä.
Sukunimistä yleisin on Korhonen. Se on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla.
Kaikista Suomen nimistä yleisin on Juhani. Juhani on Suomessa yli 263 000 miehen nimi. Se on kuitenkin suosittu ennen kaikkea toisena tai kolmantena nimenä.
Ensinimenä Juhani on ”vain” noin 7 000 suomalaisella.
Suosituin ensimmäisistä nimistä on Anne täpärästi ennen Päiviä ja Tuulaa. Heitä kaikkia on lähes 30 000. Miesten ensinimistä suosituin on Juha. Heitä on noin 26 000.
Laskennallisesti suomalainen nainen on siis noin prosentin todennäköisyydellä Anne ja mies hieman alle prosentin todennäköisyydellä Juha.
Yhdistelmänimistä yleisin on Marja-Liisa (noin 7 300 suomalaisen ensinimi), miehillä Veli-Matti (3 240). Viime vuosina yhdistelmänimet eivät ole olleet erityisen suosittuja.
”Jos on hyvin yleinen sukunimi, voi olla, että halutaan erottua harvinaisemmalla etunimellä.”
Sukunimistä yleisin on Korhonen runsaalla 21 000 edustajallaan. Se on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla.
Silkalla tilastolaskennalla todennäköisyys sille, että Anne Korhosella on täyskaima, on noin neljä sadastuhannesosaa.
Laskennallisesti Anne Korhosia olisi Suomessa siis 112. Juha Korhosia noin sata. Kumpikaan ei kuitenkaan ilmeisesti ole Suomen yleisin nimi.
Muutama vuosi sitten Suomen yleisin nimi oli Ilta-Sanomien mukaan Timo Virtanen, joita tuolloin oli Suomessa reilut 240.
Viskurisääntö
Kaksitavuiset nimet ovat yleisimpiä ensimmäisenä nimenä, kun taas kolmitavuisia suositaan toisena nimenä.
Niin kutsutun viskurisäännön mukaan nimen raskaimmat osat painottuvat nimen loppuun.
Aiemmin harvinaisemman kolminimisyyden yleistyminen on muuttanut sääntöä.
Vuonna 2025 jo yli 40 prosentille syntyneistä lapsista annettiin kolme nimeä.
Saarelma-Paukkala kertoo, että nimiyhdistelmien yleisyyteen voi vaikuttaa esimerkiksi se, että naisten etunimiperinne on moninaisempaa kuin miesten.
”Sukunimi voi vaikuttaa etunimen valintaan. Jos on hyvin yleinen sukunimi, voi olla, että halutaan erottua harvinaisemmalla etunimellä.”
Monesti etunimi valitaan kuitenkin niin, että nimet ovat ”samaa paria”.
”Suomessa siitä, että nimet alkavat samalla alkukirjaimella. Esimerkiksi angloamerikkalaisessa maailmassa niitä ei arvosteta.”
Suomessa on Saarelma-Paukkalan mukaan laaja ja moninainen nimiperinne.
”Hyvä esimerkki on tytönnimi Lumi. Viime vuosina se on ollut ihan suosituimpien nimien joukossa”, Saarelma-Paukkala sanoo.
Myös perinteisistä nimistä johdetaan uusia, aikaan sopivia variantteja. Tästä on esimerkkinä vaikkapa kristillisperäinen Anna.
”Suurilla ikäluokilla suosiossa oli Anja, 60-luvulla Anne, sen jälkeen jossain vaiheessa Anni.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
