Maaseudun Tulevaisuuden valkopaitainen toimittaja ja oululainen, huppariin pukeutunut digimarkkinoija ovat täyskaimoja. Kuva: Teija Soini, animaatio: Elias PiilolaOuluMaailmassa on virallisesti ehkä vain yksi Hermanni Härkönen – tässä jutussa heitä on kaksi
Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja tapasi Oulussa asuvan täyskaimansa.TilaajalleHermanni Härkönen on haastattelupaikaksi sovitun Ainolanpuiston parkkipaikalla muutaman minuutin etuajassa.
Se on hyvä. Parkkipaikka on täynnä, ja paikallinen apu seuraavan löytämisessä on tarpeen.
Hermanni osaa myös reitin puiston kahvilalle, jossa odottaa meille molemmille entuudestaan tuntematon kuvaaja.
Tilanteessa on vitsin paikka.
Etsitkö mahdollisesti Hermanni Härköstä, kysyn.
”Tässä olisi kaksi”, Hermanni lisää.
Hermanni tulee Kustaa Vilkunan mukaan germaanisesta Hariman-nimestä, joka tarkoittaa sotajoukkomiestä. Kuva: Teija SoiniOululainen Hermanni Härkönen, 34, työskentelee asiakkuuspäällikkönä ja digimarkkinoinnin asiantuntijana Kuulu-nimisessä yrityksessä.
Kiuruvedellä syntynyt, mutta nykyisin Helsingissä asuva Hermanni Härkönen, 29, taas on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.
Kummankaan meistä tiedossa ei ole muita täyskaimoja. Sellaisista eivät kerro hakukoneet tai sosiaalisen median palvelut, eikä sellaista löydy numeropalvelun kauttakaan.
Toisiimme sen sijaan törmäämme verkossa tämän tästä.
”Minä teen työssäni hakukoneoptimointia. On välillä hauska tarkistaa, kumpi meistä tulee ensin Googlessa vastaan”, Hermanni selittää.
Kumpiko tulee?
”Se vähän vaihtelee, siihenhän vaikuttaa oma aiempi hakuhistoriakin”, Hermanni sanoo.
”Yksityisellä selaimellahan sen näkisi.”
Suomalaisia miehiä, joilla yksi etunimistä on Hermanni, on elossa yhteensä 8 274.
Hermannin (vas.) nimi tulee papalta. Minulla on etäinen sukulainen nimeltään Herman, mutta nimeämiseeni se ei vaikuttanut. Kuva: Teija SoiniTäyskaimoille sattuu toisinaan kaikennäköisiä sattumuksia.
Radiotoimittaja Jake Nyman kertoo elämäkerrassaan tilanteessa, jossa kotiin tulleessa kirjeessä penättiin elatusmaksuja aviottomalle lapselle.
Soitto poliisiin paljasti, että kirjeen todellisella kohteella oli paitsi sama ensimmäinen ja toinen nimi, myös sama syntymäpäivä. Ero löytyi vasta henkilötunnuksen loppuosasta.
Me olemme selvinneet verrattain vähällä.
Kerran Hermannille soitettiin ja tarjottiin uutisvinkkiä, hän kertoo.
Kerran taas haastateltava alkoi kysellä minulta Oulusta, vaikka olen käynyt kaupungissa vain muutaman kerran.
Juuri haastatteluviikolla sain sähköpostia koskien puhelua, jota en ollut soittanut.
Syyksi paljastui numeropalvelusta saadun nimen googlaus.
Tiesitkö, että sinulla on Oulussa kaima? lähettäjä kysyi huvittuneena.
Suomalaisia miehiä, joilla yksi etunimistä on Hermanni on elossa yhteensä 8 274.
Ensimmäisenä nimenä se on vain 586 miehellä. Hermanneja on muutama vähemmän kuin esimerkiksi Petjoja, Rekoja, tai Jalmareita.
Suomessa asuu noin 2 800 000 miestä. Se tarkoittaa kuta kuinkin yhtä Hermannia jokaista viittätuhatta suomalaismiestä kohti.
Härkönen taas on noin 2 500 miehen sukunimi, eli hieman alle yksi tuhannesta suomalaismiehestä on Härkönen.
Kylmällä matematiikalla Hermanni Härkösiä pitäisi olla 0,6 kappaletta miljoonaa kohden.
2,8 miljoonalla se tekee 1,7 kappaletta. Tässä, kuten todettua, meitä on kaksi.
Yhteistä lempinimeä Hermanneille ei ole keksitty. Herkoksi molempia on kutsuttu harvoin, ja muut lempinimet ovat vaihdelleet muun muassa Hepan, Hepen ja Herkun välillä. Kuva: Teija SoiniAsiassa on yksi mutta.
Minulla Hermanni on kutsumanimi. Se on sellaiseksi ilmoitettu virallisestikin, mutta järjestyksessä se on vasta toinen nimeni.
Äitini mukaan ratkaisun syynä oli se, että nimeä ei saanut millään sointumaan muiden nimien kanssa. Eräällä tuttava-Hermannillani on samanlainen nimikeikaus.
Täyskaimani vanhemmat ovat selvästi nokkelampia. Hänellä on kolme etunimeä, joista Hermanni on ensimmäinen.
”Mieleen jäävä nimi on ehkä sellainen, josta on hyötyä.”
Kutsumanimeksi voi DVV:n mukaan ilmoittaa jonkin niistä etunimistä, joka henkilölle on merkitty väestötietojärjestelmään. Kutsumanimiä ei kuitenkaan ole tilastoitu tai listattu.
Siksi on mahdollista, että Hermanni Härkösiä on enemmänkin. Tai DVV:n näkökulmasta ehkä vain yksi.
Jos olet tai tunnet jonkun muun kuin jutussa esiintyvän Hermanni Härkösen, ota ihmeessä yhteyttä!
Hermannien kulta-aikaa olivat tilastollisesti 1990- ja 2000-luvut. Nyttemmin nimen suosio on taas hiipunut. Kuva: Teija SoiniNimi on enne, uskoivat jo antiikin roomalaiset. Meissä onkin Hermannin kanssa paljon samaa.
Hermanni on hurjan sosiaalinen ja puhelias. Välillä yritän sanoa jotain, mutta jään puhetulvan alle.
Tilanne meinaa naurattaa. Minua on usein kuvattu hyvinkin samanlaisin sanankääntein.
Onkohan nimellä vaikutusta asiaan?
”En minä usko, että se nimi siihen vaikuttaa. Enemmän se on ehkä vaikuttanut alanvalintaan. Mieleen jäävä nimi on ehkä sellainen, josta on hyötyä”, Hermanni arvioi.
Sopivasti sointuvan ja harvinaisen nimen kanssa tarvitsee harvoin esittäytyä toista kertaa. Myyntityössä siitä on etua, miksei toimittajanakin.
”Minäkin helposti unohdan ihmisten nimet heti kätellessä, mutta jos on joku erikoisempi nimi, niin se jää mieleen”, Hermanni sanoo.
2020-luvulla on tähän mennessä syntynyt hieman yli 400 Hermannia.
Nimi nousee esiin myös arvoista puhuttaessa. Aiemmin autokauppiaanakin työskennellyt Hermanni kertoo, ettei voisi tehdä sellaista työtä, jossa joutuisi tinkimään omista arvoistaan, tai rikkomaan sitä vastaan minkä kokee oikeaksi.
”Minulla on tapana tehdä asiat ehkä vähän liiankin hyvin. Jotenkin olisi vaikea ajatus, että tekisi jotain sellaista, missä menisi sitten oma nimi”, Hermanni sanoo.
Ja minun.
”Niin, sittenhän siinä menisi molempien maine.”
Oulun Hermanni Härkönen lorautti kahviinsa kauramaitoa. Minä juon omani mustana. Maitotilan poika kun olen, vitsailin Hermannin kysyessä. Kuva: Teija SoiniHermannin syntyessä vanhemmilla oli nimi valmiina sekä tyttöä että poikaa varten. Lapsen synnyttyä he kertoivat sukulaisille ilmoittamalla Hermannin syntyneen.
Nimi tulee papalta. Suvusta tuttu on myös kolmas nimi. Tyttöä varten nimi olisi ollut Sanni.
Minun äitinikin kertoo, että nimen valinta oli ilmiselvä, vaikka se ei keltään esikuvalta tulekaan. Hätäkasteen varalta etukäteen oli kuitenkin mietitty eri nimi, Samu.
Me olemme molemmat saaneet nimemme Hermannien kulta-aikana. 1900-luvun alussa nimen sai muutama sata poikaa vuosittain. Nousu alkoi 1980-luvulla, jolloin Hermanneja nimettiin vajaat 1400.
1990-luvun aikana nimen sai 1 849 poikaa, 2000-luvulla 2 037. Sen jälkeen nimen suosio on hieman laskenut. 2020-luvulla on tähän mennessä syntynyt hieman yli 400 Hermannia.
”Lapsena oli kaikkea pelle-Hermannia ja semmoista. Se on varmaan tuttua sinullekin.”
Nimitilastoihin on tutustunut myös Hermanni. Hänellä on puolisonsa kanssa nyt puolen vuoden ikäinen vauva.
Tilastoista selvisi yllätykseksi sekin, että puolison yhdistelmänimi Jenni-Sofia on paljon Hermanniakin harvinaisempi.
”Halusimme antaa lapsellekin harvinaisen, mutta perinteisen nimen”, Hermanni sanoo.
”Itsellä on kuitenkin ollut positiivinen kokemus siitä, että on erikoisempi nimi.”
Joskus ajatus oli toisenkinlainen. Hermanni kertoo äitinsä muistelleen pojan tulleen joskus koulusta toivoen, että nimi olisi tavallisempi.
”Lapsena oli kaikkea pelle-Hermannia ja semmoista. Se on varmaan tuttua sinullekin.”
Varmasti kaikki kunakin aikana populaarikulttuurissa esillä olevat nimet saavat lapsilta erityishuomiota.
Minun nuoruudessani vastaan tulivat myös Youtubessa leviämään lähtenyt Hieno koru Hermanni -hokema ja Studio Julmahuvista tutuksi tullut Hermanni-hiiri.
Vanhemmat kansalaiset taas tuntuvat muistavan Hermannin etenkin Kalle Päätalon isänä, tai Tuntemattomasta sotilaastakin tutun Hermannin nuorisoseura -lausahduksen.
Vastikään nuorempi työkaverini valisti minua, että hermannilla tarkoitetaan heidän sukupolvessaan toheloa tai hitaalla käyvää henkilöä.
Härkönen on vanha suomalainen sukunimi, jonka uskotaan johtuvan joko kantajiensa ammatista härkien parissa, tai henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten vahvuudesta tai härkäpäisyydestä.
Itä-Suomessa Härkö-muoto on talonnimistön perusteella syrjäyttänyt Härkäsen vasta melko myöhään.
Idästä meidänkin sukunimemme tulevat, Hermannin Kainuusta ja minun menetetystä Karjalasta. Samaa perua nimi ei siis tiettävästi ole.
”Meidän lapsestammekin tuli Härkönen, vaikka minun mielestä puolison sukunimi kuulostaa hienommalta”, Hermanni sanoo.
Oman sukunimenkin vaihtaminenkin kävi mielessä, mutta Hermanni Härkönen sointui kaikkien osallisten mielestä niin hyvin, että sen muuttaminen olisi ollut sääli.
Kustaa Vilkunan nimikirjan mukaan Hermanni pohjautuu germaanisesta Hariman-nimestä. Etymologisesti nimen kerrotaan tarkoittavan sotajoukkomiestä.
Kenties sattumalta mekin ajaudumme jakamaan muun juttelun ohessa myös tärkeimmät inttimuistot.
Hermanni haki Sodankylään päästäkseen kunnon rääkkiin ja pakkaseen. Talvesta tuli kuitenkin leuto, ja hiihtämisen sijaan edessä oli pyöräilyä vesisateessa.
Minäkin pyrin aluksi erikoisjoukkoihin ja myöhemmin muihinkin tehtäviin seikkailu mielessä. Lopulta leijonanosa palveluksesta meni koulutustehtävissä.
Juttu venyy. Hermannia alettaisiin kaivata jo kotona lapsenhoitoon.
Kävelemme takaisin puistonlaidalle. Hermanni esittelee vastikään perhekäyttöä varten uusittua autoa.
Jäämme puhumaan autoista. Minä selitän harrasteautoni ilmajousituksen kummaa pulmaa. Hermanni kuvailee naapurin kiesiä, jollainen olisi itsellekin hieno.
”Aika hauska, että meitä yhdistää tällainenkin kiinnostuksenkohde”, Hermanni sanoo.
Hermanni Härkönen sointuu hyvin ja jää mieleen. Siitä on hyötyä ammatillisestikin. Kuva: Teija SoiniArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
