Venäjän Karjala on vajonnut syvään kurjuuteen eikä se ole sattumaa – kirja kertoo, miksi

”Musertavinta on ollut tajuta, ettei yhden, tuhannen tai edes satojen tuhansien ihmisten hengellä ole Venäjän johdolle mitään väliä”, tiivistää Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paananen 30 vuoden kokemuksensa Venäjältä ja Neuvostoliitosta.

Siinä missä länsimaiden johtajat varovat yli kaiken omien kansalaistensa lähettämistä sotaan, Venäjän presidentti Vladimir Putinia Ukrainassa kaatuneiden venäläissotilaiden määrä ei hetkauta.

Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin -kirja julkaistiin viime vuonna. Perusteellinen kirja näyttää, että naapurimaan kehitys kasvavaksi uhkaksi on ollut nähtävissä jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, mutta totuutta ei haluttu myöntää.

Kirja on yhdistelmä Paanasen omaa tarinaa ja analyysia sekä arjen havaintoja naapurivaltion vaiheista.

Paananen on kotoisin pienviljelystilalta Viitasaaren Valkeisjärveltä ja kertoo kirjassa tehneensä maatalon töitä yhdeksänvuotiaasta lähtien. Hän kävi iltaisin lypsämässä perheen lehmät käsin.

Lukion jälkeen hän mietti, mitä lähtisi opiskelemaan. Suunta löytyi matkalta Neuvostoliittoon kuuluvaan Riikaan vuonna 1986. Vasta kotiin palatessa Paananen sai tiedon Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksestä. Neuvostoliitto oli yrittänyt pimittää tietoa onnettomuudesta. Säteilypilvi oli kulkenut Riian yli kohti Ruotsia Paanasen nauttiessa Jurmalan hiekkarannoista.

Paananen päätti lähteä opiskelemaan venäjää turman takia, jotta voisi ottaa itse selvää asioista.

Vuonna 1990 hän uutisoikin jo Neuvostoliiton viimeisestä hetkistä, joita leimasivat Moskovan tyhjät kaupat sekä asunnon hiiret ja torakat.

Sujuvasti kirjoitetun kirjan kiinnostavinta antia on laita-alueiden kurjuudesta kertova luku.

Vaikka Venäjä puhkui uudistusintoa Neuvostoliiton hajottua, suuri osa maasta jäi rempalleen. Venäjä ei välitä reuna-alueistaan eikä edes sydän-Venäjän kylistä. Muutamaan suurkaupunkiin panostetaan, muut alueet jätetään rapistumaan.

Alueilta on myös viety oma päätösvalta, jotta ne eivät vahvistu eikä alueellinen identiteetti kasva. Suomelta anastettu Karjala on osin tästä syystä vajonnut syvään kurjuuteen.

Infra on alueilla niin huonossa kunnossa, että talvet voivat olla vaarallisia. Viime vuonna Podolskin alueella katkesi lämmitys 150 000 ihmiseltä kesken paukkupakkasten. Ammustehtaan lämmitysputki oli hajonnut, eikä lämpökeskuksen pannuhuonetta ollut huollettu.

Esimerkiksi Voronež on pyytänyt vitsillä Putinia pommittamaan aluettaan. Venäjällä on huomattu, että rahaa käy virtaamaan pommien jälkeen: Tšetšenian Groznyi on nykyään mahtipontinen kaupunki.