Tuan Tran myy mustikoita muun muassa Hämeenlinnan kauppatorilla. ”Täällä on kiva tunnelma, ihanat asiakkaat ja myyjien välillä hyvä yhteishenki.” Kuva: Kimmo HaimiVietnamilaisten venepakolaisten poika Tuan Tran ostaa metsämarjat kerääjiltä – ”Ajattelin, että pakko pistää bisnekset boomaamaan”
Marjayrittäjä maksaa poimijoille reilusti, koska tietää, että he tekevät suurimman työn.TilaajalleRiihimäkeläinen marjayrittäjä Tuan Tran, 33, on koulutukseltaan ICT-asentaja, mutta hän päätti ryhtyä marja-alalle jo varusmiespalveluksen jälkeen.
Hän omaksui alan vanhemmiltaan, jotka saapuivat aikanaan venepakolaisina Vietnamista Suomeen. ”Äitini ja edesmennyt isäni olivat pitkään poimineet metsämarjoja ja myyneet niitä.”
”Kun pääsin intistä, katselin sitä hommaa ja ajattelin, että pakko pistää bisnekset boomaamaan”, Tran naurahtaa.
Reilun kymmenen vuoden yrittäjätaipaleen jälkeen Tuan Tranilla on kukoistava toiminimiyritys ja myyntipisteet Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Hyvinkäällä.
Hän ja hänen neljä kesätyöntekijäänsä kauppaavat myyntikojuissa myös kausivihanneksia ja metsäsieniä, mutta pääpaino on 5 kilon laatikoissa myytävissä marjoissa.
Tran kehuu vuolaasti työntekijöitään ja harmittelee, että monena vuonna apuna olleet hyvät kesätyöntekijät ovat nyt siirtyneet muihin hommiin.
”Toisaalta olen myös iloinen siitä, että he ovat päässeet jatkamaan uriaan muualla.”
Tran maksaa poimijoille puhdistetusta mustikasta 6–8 euroa kilolta. Kuva: Kimmo HaimiKunhan puolukat kypsyvät, mustikkalaatikot vaihtuvat niihin. Tutut kanta-asiakkaat hakevat laatikollisen tai pari ja pakastavat marjat kotona.
Metsämustikoiden osuuden vuotuisesta liikevaihdostaan Tran arvioi olevan noin 25 000–35 000 euroa.
”Kate jää niissä pieneksi. Haluan maksaa poimijoille kunnolla, laadusta riippuen 6–8 euroa kilolta puhdistetusta mustikasta, sillä he tekevät suurimman työn.”
Osa poimijoista on Suomessa asuvia aasialaisia, osa kantasuomalaisia.
”Poimijoille tulo on verovapaata. Minä myyn viiden kilon mustikkalaatikon kuluttajille noin 45 eurolla ja maksan alvit ja verot.”
Metsämarjojen kerääjät eivät ole Tranin palveluksessa, vaan he poimivat marjoja jokaisenoikeuksien turvin lähinnä Lohjalta sekä Kanta-Hämeestä.
Osa Tranille marjoja myyvistä poimijoista on pitkään Suomessa asuneita vietnamilaisia ja thaimaalaisia, osa päälle nelikymppisiä suomalaisia.
”Suomalaiset nuoret eivät ole tulleet minulle marjoja tarjoamaan. Ilmeisesti he myyvät marjat esimerkiksi FB-ryhmien kautta.”
Tran ostaa myös pieniä eriä, vaikkapa muutaman litran laadukkaita kantarelleja. Tänä kesänä hän osti jopa metsämansikoita, joita yksi suomalainen tuli tarjoamaan.
Marjatta Sandström on asioinut Tuan Tranin kanssa jo monta vuotta ja tuli taas marjaostoksille. Kuva: Kimmo HaimiTuan Tranin 60-vuotias äiti poimii hänelle edelleen kiireapuna metsämarjoja kuukauden verran joka vuosi. ”Hän tietää hyviä spotteja kavereidensa kanssa.”
Perheyrityksen täydentää Tuanin veli Kiet Tran, joka hoitaa kuljetuksia ja ostaa marjoja omilta tutuiltaan.
”En pysty olemaan hirvikärpästen ja punkkien seurassa.”
”Itse en ole yhtään metsäihminen. En pysty olemaan paarmojen, hirvikärpästen ja punkkien seurassa”, Tuan Tran tunnustaa.
Hänen suosikkimarjaherkkunsa on Valion vaniljarahka, jonka päälle hän laittaa paljon metsämustikoita. ”Talvella syön pakastemustikoita puuron päällä.”
Tran on seurannut Suomen luonnonmarja-alaan liittyneitä paljastuksia sekä tämänvuotista keskustelua poimijapulasta.
Hän pitää suurten marjayritysten puhdistamattomasta mustikasta maksamaa parin euron kilotaksaa ”surullisena”, eikä ole ”kauheasti tykännyt” kaukomailta saapuneiden poimijoiden saamasta kohtelusta.
Tran ei ole ajatellut laajentaa yritystään vähittäismyynnistä marjanjalostukseen.
”Jos jotain jää kesällä myymättä, annan ne äidille ja veljelle, jotka pakastavat ja syövät marjat itse.”
Toisen polven marjayrittäjä Tuan Tran pitää mustikoista mutta ei niiden poimimisesta. Kuva: Kimmo HaimiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
