Samuli Laurikaisesta tuli luomuviljelijä ilman peltoa

Samuli Laurikainen vannoi jo lapsena, että hänestä tulee maanviljelijä. Tuli luomuviljelijä, mutta ilman peltoja – tai edes kasvihuonetta.

Hän nimittäin viljelee uutuuttaan kiiltävässä tehtaassa Keravalla. Tuotteet ovat idätettyjä versoja. Ne ovat täyttä luomua, eikä viljelyssä käytetä muuta kuin siemeniä, vettä ja valoa.

Laurikainen on kotoisin Savonlinnan Säämingistä. Alkuun kotitilalla oli karjaa, sitten siirryttiin pelkkään viljaan. ”Nyt pellot on vuokrattu, mutta isä jatkaa yhä koneurakointia ja metsäkoneiden korjausta”, hän kertoo.

”Siellä minut rokotettiin yrittäjyyteen, vaikka äiti oli sitä mieltä, että pitäisi mennä kunnon töihin.”

Tästä se lähtee. Luomusiemenet hernettä lukuun ottamatta tulevat Italiasta, sillä Suomen syksy on laadukkaiden idätyssiementen tuotantoon liian kostea ja kesä lyhyt. Kuva: Stiina Hovi

Konetekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden ylioppilas ehti työskennellä useammassa teknologia-alan yrityksessä, olla hiihtopummina Alpeilla ja reppureissata Aasiassa. ”Silti tiesin koko ajan, että minusta tulee yrittäjä.”

Hän etsi vuosia ostettavaa yritystä tai liikeideaa ja jätti ostotarjouksen yli kymmenestä yrityksestä. ”Niitä oli laidasta laitaan ruumiskylmiöiden valmistajasta tulipesien muurauksiin.”

Sitten Laurikainen sai idean versottamosta. Ensimmäisen laitteen hän rakensi yksiönsä kylpyhuoneeseen. ”Biltemasta hain vesipumpun.” Tulos oli puoli rasiaa ituja.

Hän lähti kuitenkin innolla kehittämään ideaa eteenpäin, koska laskelmat näyttivät lupaavilta. ”Mutta vähänpä tiesin”, hän nauraa.

Yritys aloitti Vantaalla sadan neliön autotallissa. Kolme ensimmäistä vuotta Laurikainen painoi yksin, ilman palkkaa. Iturasioita valmistui 250 viikossa. Nyt pakataan viisinkertainen määrä tunnissa.

Idätysrummussa siemenet ovat kolme vuorokautta jatkuvassa tarkkailussa. Rummun koko on monta kuutiota. Kuva: Stiina Hovi

Alku oli vaikea. ”Välillä konkurssia siirrettiin eteenpäin viikko kerrallaan. Tuotteiden menekki ei lähtenyt nousuun kuten olin laskenut.”

Vuosiin mahtuu unettomia öitä ja vuorokaudet läpeensä paiskottuja töitä. ”Silloin todellakin väsytti”, hän myöntää. ”Mutta kun sain hyvää palautetta tuotteista, tiesin, että suunta oli oikea.”

Sitkeys kannatti. Laajennus naapuriautotalliin tuplasi tuotannon. Seuraava askel oli muuttaa 500 neliön halliin ja palkata työntekijöitä.

Nyt neliöitä on yli tuhat ja tuotantotilat on rakennettu täysin Silmusalaatin tarpeita vastaaviksi. Yritys muutti niihin viime kesänä.

Kasvuhypyt ovat olleet jännittäviä. Lainaa on pitänyt ottaa reilusti ja laskea kaikki pilkuntarkkaan. ”Mutta ilman hyppyjä ei voi saavuttaa mitään isompaa”, Laurikainen pohtii.

Silmusalaatin tuotteissa on idätettyinä sekoituksina 7 eri siementä: sinimailasta, puna-apilaa, parsakaalia, retikkaa, hernettä ja kahta eri linssiä. Kuva: Stiina Hovi

Tuotantolaitteet ovat osin itse kehitettyjä ja osin valmiita komponentteja. Ne ovat liikesalaisuuksia, joita ei saa edes valokuvata.

Uuteen kiinteistöön tehtiin maalämpöjärjestelmä, joka osoittautui hyväksi. Eniten energiaa vie veden lämmitys. Vettä kuluu paljon, mutta tuotannon tehostuminen on laskenut rasiakohtaista litramäärää.

Vaikka tuotanto on hiottu huippuunsa, ratkaisevaa on kuitenkin markkinointi. ”Ilman sitä eivät ihmiset löydä tuotteita.”

Idut siirretään vuorokaudeksi valoon, jotta ne alkavat yhteyttää ja vihertää. Kuva: Stiina Hovi

Jalkatyön määrä on suuri. Silmulaiset käyvät maistattamassa tuotteita kaupoissa eri puolilla Suomea.

”Iso ja välttämätön panostus. Kauppa ei kauaa katsele tuotetta, joka ei liiku”, Samuli Laurikainen kertoo. ”Se, että saa tuotteen kaupan valikoimiin, on vasta alku. Ihmiset on opetettava uuteen, ja se kestää.”

Keskusliikkeiden valtaa kritisoidaan usein, mutta Laurikainen näkee asian toisin: ”Kahdella asiakkaalla tavoittaa 90 prosenttia markkinasta.”

”On myös iso ero, tuottaako massaa vai erikoistuotetta. Pelkän hinnan avulla kilpailu ei vie pitkälle”, hän pohtii. ”Meillä on alusta asti ollut ollut selvää, että rakennetaan brändi ja tuotetaan sen alla.”

Kotimaisen tuotannon ohella Silmusalaatti kehittää kansainvälistä skaalattavaa konseptia. Tavoite on suunnata Keski-Euroopan markkinoille.

Versojen kasvusykli on nopea: satoa korjataan kolmesti viikossa. Luomusiemenet tulevat Suomesta ja Italiasta. Niitä kuluu vuositasolla kymmeniä tonneja.

Siementen mikrobiologinen laatu testataan ensin. ”Jos siemen on huono, on kaikki muu vaivannäkö turhaa.”

Idätysvaiheen jälkeen itumassa pestään ja homogenoidaan. Fedaa siirtää itumassaa pesulinjalta eteenpäin. Kuva: Stiina Hovi

Siemenet punnitaan, esipestään, pastöroidaan ja laitetaan tietokoneohjattuun idätysrumpuun kolmeksi vuorokaudeksi. Niitä huuhdellaan ja liikutellaan. Koko ajan seurataan veden ja ilman lämpötilaa sekä virtausnopeutta.

Sitten itämättömät siemenet ja kuoret pestään pois ja itumassa laitetaan vuorokaudeksi valoon. Idut alkavat yhteyttää ja vihertää.

Seuraavana päivänä sato pakataan rasioihin, jäähdytetään ja rekka hakee ne kauppoihin. ”Sato on kaupassa samana päivänä, kun se on korjattu. Emme tee mitään varastoon eikä hävikkiä meidän päässä tule.”

Versoseoksia on neljä erilaista ja niihin idätetään seitsemää siementä: sinimailasta, puna-apilaa, parsakaalia, retikkaa, hernettä ja kahta eri linssiä.

”Seoksilla saadaan hyvin säilyvä, ilmava rakenne”, Samuli Laurikainen kertoo.

”Neljätoista vuotta ollaan menty samoilla neljällä tuotteella. Nyt kehitetään viidettä.”

Silmusalaatilla on neljä erilaista salaattisekoitusta. Vasemmalla ylhäällä mieto Alfalfa, kirpakka Tulinen, alhaalla superterveellinen Parsakaali ja proteiinirikas Rouskuva. Kuva: Stiina Hovi

Työ on Samuli Laurikaiselle pitkälti elämäntapa. Päätään hän nollaa pitkillä juoksulenkeillä. ”Kropan on kestettävä henkinen kuorma.”

Korona-aika oli yllättäen helpotus. ”Loppui kiertäminen. Sain silloin elämäni takaisin – ja vapaat viikonloput”, hän sanoo. ”Toisaalta piti ottaa nopeasti some ihan eri lailla haltuun.”

Yrityksen kypsyminen on vaatinut aikaa. ”Olin alkuun huono esimies ja kroonisessa stressissä. Pikkuhiljaa opin luottamaan ja delegoimaan. Nyt tiimi toimii erinomaisesti.”

”Ymmärsin myös, että muilla voi olla parempia ideoita kuin itselläni”, hän hymyilee.

Silmusalaatilla kaikki ovat titteliltään luomuviljelijöitä. ”Olemme tasa-arvoisia ja pystymme tekemään toistemme hommia”, Samuli Laurikainen sanoo. ”Yhdessä tehdään asiakkaiden eteen töitä.”

Silmusalaatti löysi jokunen vuosi sitten useamman rahoittajaosakkaan ja yritykselle perustettiin viime syksynä hallitus. Mukana on pitkän linjan talous- ja elintarvikealan osaajia.

Yrittäjäksi Laurikaista veti halu omien ideoiden testaamiseen. ”Onnistuminen vaatii työn lisäksi tuuria, pitkäjänteisyyttä ja muita ihmisiä, jotka myös uskovat asiaan.”

”Päämäärän on oltava kirkas. Aina tulee yllätyksiä, mutta suunnan on säilyttävä. Itseään on myös kehitettävä jatkuvasti ja uskallettava tehdä virheitä.”

Samuli Laurikainen näkee, että ruokatrendit ovat Silmusalaatin puolella. ”On taas kasvipainotteisen ruoan aika.” Liha- ja kasvisruokakeskustelua on käyty vuosikymmenien ajan, hiukan eri perspektiiveistä tosin. ”Aikoinaan esimerkiksi vastustettiin koulujen liharuokapäivää, koska liha oli kallista.” Kuva: Stiina Hovi

Laurikaista kiinnostavat monet asiat. ”Tieto ei mene ikinä hukkaan, olen voinut hyödyntää kaikkea oppimaani nuoruuden harrastuksista lähtien.”

Ihmisten kanssa toimiminen on Laurikaisesta kuitenkin parasta. Hän kiertää itse paljon messuilla tuotteita esittelemässä.

”Etenkin lapsilta tulee suoraa ja rehellistä palautetta. Kun sama lapsi tulee viidettä kertaa maistamaan Silmusalaattia, on se parasta palautetta mitä olla voi!”