Kommunistisen puolueen agentit saapuivat torpedoimaan matkaani

Nuoruus on jotain, jonne muistoissa palaillaan.

Koska olen murroskauden vanhus (keski-ikäinen), olen saanut matkustaa sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.

Passista löytyvät myös Valko-Venäjän ja Vietnamin leimat.

Mitä arvoa lienee sillä, että on nähnyt autoritäärisiä valtioita?

Vieraillessaan kommunistisessa maassa tärkeintä on nähdä, kuinka kiristynyt, ahdistunut, vainoharhainen ja iloton tunnelma vallitsee diktatuurisessa yhteiskunnassa.

Julkisissa tiloissa kaikki ovat tarkkailun alaisia. Ulkopuolisiin läntisiin toimijoihin kohdistuu selkeästi aistittavia valvontaa. Katseissa ja äänensävyissä tuntuu varautuneisuutta.

En ole koskaan nauttinut amerikkalaisen palvelukulttuurin muovisesta muka-ystävällisyydestä, mutta täydellinen kylmyys kavahduttaa.

Valkovenäjällä ja Neuvostoliitossa matkustaessani kokemukset olivat silmiä avaavia. Paikallisista löytyy inhimillisyyttä, vieraanvaraisuutta, lämpöä ja huumoria.

Virallinen puoli on toista. Satavuotinen järjestelmä on kyynistänyt ihmiset. Kehenkään ei luoteta.

Itseään, perhettään ja asemaansa suojeleva henkilö on ilmeetön, väistelevä ja valehtelee välttyäkseen ongelmilta. Tähän ohjaa totalitarismi.

Kansalaisvaikuttaminen ja vapaa lehdistö on vaiennettu. Viranomainen ei ole luotettava. Uhka on todellinen. Poikkiteloin asettuva joutuu ongelmiin. Mukana seuraa perheen maine ja asema.

Entisissä itäblokin maissa eläneet ymmärtävät ikiaikaista venäläistä johtamiskulttuuria.

Pohjois-Koreasta loikanneiden kertomukset maan tilasta ovat kylmääviä.

Palaan vielä Vietnamiin. Kyseessä on rankan historian kokenut, aikanaan kahtia jakautunut maa, jota riepoivat eri suuntiin imperialistiset Ranska, USA ja Neuvostoliitto. Kiinakin osallistui hämmentämiseen.

Lensimme kuvaamaan pariksi päiväksi. Olin tuotannon ohjaaja.

Nyt elettiin modernia aikaa, ja uskoin edustavani poliittisesti vapaata toimijaa YK:ta.

Vaikka matkani tarkoitus oli tuottaa hyvää lasten UNICEF-kampanjan kautta, tuotantoa varjostivat Hanoista lähetetyt hallinnon, eli kommunistisen puolueen agentit, jotka torpedoivat kuvauspäiviä mielivaltaisin säännöin ja rajoituksin. Länteen ei haluttu materiaalia, joka paljastaisi maaseudun infrastruktuurin järkyttävän tilan.

YK toimii siellä korjaten valtion tuottamaa inhimillistä kärsimystä. Systeemi toimii kuten muissakin kommunistimaissa kleptokratian ja oligarkian pohjalta. Eliitti nauttii miljardeista ja kansaa orjuutetaan säälimättä.

Suistoalueiden köyhien perheistä erotetaan ensin vanhemmat – yksi kerrallaan – suurkaupunkien rakennustyömaille orjatyöhön ja velkavankeuteen. Sitten isketään lapsiin, joiden vaihtoehdot ovat vähissä.

Demokratia ja yksilönvapaus ovat puolustamisen arvoisia kaikkialla maailmassa. Kommunistijohtaja tai hyperkapitalisti eivät ihmisoikeuksista piittaa.