Maailmalla suosiota kasvattaa nyt harrastus, jolle on oivat puitteet Suomen syrjäseuduilla

Metsätalouden toimijat, pölliautokuskit, motokuskit ja maanomistajat ovat viime aikoina törmänneet yhä useammin Suomen sorateillä polkupyöräileviin ihmisiin, kun pyöräilyn uusin villitys gravel eli soratiepyöräily on lyönyt itsensä läpi myös täällä härmässä. Näillä teillä lajin voisi kuvitella syntyneenkin, mutta kotoisin se on maailmalta.

Soratiepyöräilyä ajetaan maantiepyörän kaltaisilla ajokeilla. Niissä on leveämmät vanteet ja tukevammat renkaat, jotka kestävät karkeilla pinnoilla ajamista.

Moni lajiin ihastunut pyrkii tutkimaan lähimaastojensa reittejä läpikotaisin. Välillä innokkuus päästä maastoon ajaa harkinnan ohi leiripaikan valinnassa. Aamu saattaa alkaa yllättävästi, kun metsäautotien kääntöpaikalle aamuvarhaisella ilmaantunut työmies herättää retkeilijät.

Miksi ihmeessä pyörällä pitää päästellä metsäteillä? Siksi, että tuhansien järvien maassa on satojatuhansia soratiekilometrejä. Ne ovat poikkeuksetta mielenkiintoisempaa, vaihtelevampaa ja haastavampaa ajettavaa kuin paikoin huonokuntoiset asfalttitiet.

Monesti hyväkuntoisilla sivuteillä on liikennettä vähemmän ja siellä saa nauttia rauhassa luonnosta, maisemista ja raikkaasta ilmasta. Haastava hiekkatie luo oman säväyksensä kunnon kohottajalle tai itsensä haastajalle.

Nykypäivän karttasovellukset, navigaattorit ja tapa jakaa ajettuja reittejä mahdollistavat soratienautinnot yhä useammalle, joten ne eivät jää vain harvojen ja valittujen etuoikeudeksi.