Ennen joulua Sauli palaa taas Espanjan lämmöstä Suomeen – koiran lentolippu on reippaasti kalliimpi kuin ihmisen

Bostoninterrieri Sauli on nuoren elämänsä aikana matkustanut enemmän kuin moni kaksijalkainen. Hän on lentänyt Espanjaan ja takaisin pian 18 kertaa. Rahaa pelkkiin lentolippuihin on huvennut yli 6000 euroa.

Omistaja Minna Känkänen kertoo, että koiran edestakainen lento Espanjaan maksaa noin 360 euroa eli reippaasti enemmän kuin ihmisten lentoliput, jotka saa usein alle 200 eurolla.

Matkaan Sauli näyttäisi lähtevän aina innoissaan. Kun kuljetuskoppa kaivetaan esille vuorokausi ennen matkaa, Sauli menee sinne oitis odottamaan ja nukkumaan.

Perheessä on aiemmin ollut muun muassa boksereita. Päätös ottaa bostoninterrieri syntyi Espanjan Torreviejassa terassilla istuessa ja ohikulkevia koirarotuja pohdiskellessa.

”Katsoin, että onpa kiva koira. Lyhytkarvainen ja kompaktin kokoinen, eikä hauku”, Känkänen muistelee.

Aprillipäivänä syntynyt Sauli haettiin Ilomantsista 3,5 vuotta sitten.

Koiran oletettiin kasvavan alle 8-kiloiseksi, jolloin se olisi saanut reissata koneen matkustamossa.

Sen sijaan Saulista kasvoi potra poika, yli 10-kiloinen, joten sen oli totuttava matkustamaan ruumassa.

”Jälkeenpäin olen ajatellut, että ruumahan on paljon mukavampi ja rauhallisempi paikka matkustaa. Koiralla on tarpeeksi tilaa nukkua kopassaan, jossa se myöskin tuntee olonsa turvalliseksi”, Känkänen pohtii.

Pissallekaan sillä ei tunnu olevan tuhoton kiire 4,5 tunnin lennon jälkeen.

Sauli on alusta asti mennyt mielellään kuljetuskoppaansa eikä vaikuta siellä ahdistuneelta. Kuva: Katja Lamminen

Koiran kanssa reissaaminen sisältää byrokratiaa. Lyhytkuonoisten koirien omistajien on allekirjoitettava vastuuvapautuslomake, jos koira jostain syystä tukehtuisi ruumaan.

Saulilla Känkänen ei ole havainnut hengenahdistuskohtauksia.

Eläimellä on oma passi, josta on löydyttävä leimat rokotuksista. Lisäksi koiran on käytävä ennen paluuta Espanjassa eläinlääkärissä, joka antaa matokuurin ja leiman passiin. Se lisää reissaamisen kustannuksia.

Tullissa koira kuvataan ja punnitaan häkkeineen, jonka on oltava tarpeeksi tilava, jotta koira voi seistä ja kääntyä siellä vaivattomasti.

Lemmikkipassista on löydyttävä leimat rokotuksista ja matokuureista. Kuva: Katja Lamminen

Lämpöä rakastava Sauli kerää Torreviejassa katseita ja rapsutuksia.

Kerran joku iäkäs mies jopa kaappasi sen suojatiellä syliinsä ja mojautti mehevän pusun ruttukuonolle.

Rakennusmiehetkin viheltelevät sille, eivätkä suinkaan omistajalle.

Känkänen on mielissään, että koiran kanssa tutustuu helposti eri maalaisiin ihmisiin.

Sauli haluaisi usein kiskoa omistajansa sisään ravintoloihin, koska terasseilta voi saada herkkupaloja.

Lämpiminä päivinä rantabulevardilla tassutellessa Sauli kokeilee onneaan heittäytymällä terassin eteen selälleen. Sitten henkilökunta syöksyy tuomaan vettä ”äkkikuoleman kohdanneelle rassukalle”… ja ehkä jotain herkkupaloja.

Kesällä on syytä kävellä varjoisilla kaduilla, koska paisteessa ne kuumenevat polttaviksi. Monilla koirilla näkee kenkiä.

Kuumassa asfalttiviidakossa pissakin alkaa haista pistävältä, joten koiranulkoiluttajat kantavat usein mukanaan vesipulloa, jossa on tilkka etikkaa. Sillä kun ruiskii pissattuihin pylväisiin ja seiniin, pysyvät paikat siistimpinä.

”Olisiko mitenkään mahdollista saada jotain pientä purtavaa?” Kuva: Katja Lamminen

Reissatessa Sauli on oppinut kieliä, koska terassilla moni lepertelee sille espanjaksi.

Testi paljastaa, että Sauli tottelee herkemmin espanjalaista käskyä ”pata” kuin suomalaista vastinetta ”tassu.”

”Eli Sauli osaa varmaan enemmän espanjaa kuin minä”, Känkänen naurahtaa.

Vaikka kotimaassa tuiskuaa ja tuivertaa, paluu on aina iloinen, koska kotona odottaa bordercollie-kaveri ja vihannestilan omia porkkanoita rouskuteltavaksi.

Erityisen pahalla säällä Saulin kuono saattaa nyrpistyä: ”Yök, en lähde.”