

Sukka-koira tapittaa yhdellä silmällä omistajaansa Jenna Lehtosta. Katse on lempeä ja luottavainen. Sukka on kuin kuka tahansa koira, mutta se on sairas.
Heinäkuussa Lehtonen vei cavalier kingcharlesinspanielinsa hammaskivenpoistoon. Muutamaa päivää myöhemmin operaation jälkeen Sukan silmä tulehtui.
”Yleiseläinlääkäri arveli, että silmässä on vain haava, jota voi hoitaa tipoilla. Meitä kehotettiin menemään viiden päivän päästä silmäspesialistille, jos tilanne ei mene ohi.”
Seuraavana aamuna Sukan silmä oli painunut kiinni, silmää varjosti vaalea kalvo ja se kärsi selvästi kovista kivuista. Lehtonen varasi ensimmäisen vapaan ajan silmiin erikoistuneelle eläinlääkärille.
”Siinä vaiheessa tilanne oli jo niin paha, että ainoa vaihtoehto oli silmänpoisto.”

Äärimmäisen dramaattinen ja huono tuuri. Niin eläinlääkäri sanoi Lehtoselle leikkauksen jälkeen. Syytä koiran henkeä uhkaavalle silmätulehdukselle ei voinut osoittaa.
Silmän poistanut eläinlääkäri mainitsi Lehtoselle, että silmänpoistoleikkaukseen päätyvät usein Sukan kaltaiset brakykefaaliset, eli lyhytkalloiset koirarodut.
”Perimmäinen syy Sukan silmän poistamiseen löytyy ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta. Kun koiralla on ylisuuret ja tarpeettoman ulkonevat silmät ahdettuna pieneen päähän, ne ovat tavallista alttiimmat erilaisille tulehduksille ja haavoille”, Lehtonen sanoo.

Sukalla on todettu myös lievä syringomyelia ja sydämen läppävika. Ne ovat perinnöllisiä, jalostuksesta ja kapeasta geenipoolista johtuvia sairauksia, joita cavalier-rodulla on lukuisia. Tutkimuksen mukaan lähes jokaisella cavalierilla on kallossa chiarimainen epämuodostuma, josta voi seurata syringomyelia. Tavallisin oire on jatkuva hermokipu.
Sukka on Lehtosen toinen cavalier-rotuinen koira. 9 vuotta sitten kuollut Dolly kärsi myös perinnöllisistä sairauksista viimeisimpinä elinvuosinaan.
Lehtonen sanoo olleensa tietoinen cavalierien terveystilanteesta hankkiessaan toisen koiran ylijalostetusta rodusta.
Taustalla oli hänen mukaansa roturakkaus ja luotto tuttuun kasvattajaan. Hän koki cavalierin itselleen tuttuna, turvallisena rotuna. Rodun vaihtaminen olisi vaatinut huolellista perehtymistä uuden rodun sairauksiin.
”Päätin jo pentua hankkiessani, että jos Sukalla todetaan syringomyelia, teen kaikkeni, jotta mahdollisimman moni saa kuulla tästä parantumattomasta sairaudesta. Koen, että olen onnistunut tehtävässäni.”
”Se että pystyy luopumaan rakkaasta rodustaan, vaatii aivan järkyttävästi peiliin katsomista ja itsetutkiskelua.”

Sama roturakkaus on hänen mukaansa taustalla siinä, miksi yhä ostetaan esimerkiksi ranskanbulldoggeja, mopseja ja englanninbulldoggeja. Ne ovat lyhytkalloisiksi jalostettuja rotuja, joilla on runsaasti perinnöllisiä sairauksia.
”Se että pystyy luopumaan rakkaasta rodustaan, vaatii aivan järkyttävästi peiliin katsomista ja itsetutkiskelua. Pitää myöntää, että on ollut väärässä ja muuttaa suuntaa. Monelle tuo muutos on liian vaikeaa.”
Lehtonen sanoo, että koiranomistajan vastuulla olla ottamatta koiraa sairaasta rodusta.
”Mutta on se myös kasvattajien tehtävä kertoa kokemattomalle ostajalle kaikki mahdolliset kauhuskenaariot heti kättelyssä”, hän korostaa.
”Hän sanoi, että minun pitäisi mennä Seiska-lehteen töihin.”

Jenna Lehtonen on nostanut koiramaailman epäkohtia esille Koira haudattuna -podcastissaan. Hän on muun muassa perannut koirien ulkonäkökeskeistä jalostusta ja koiranäyttelyiden suosion syitä.
Lehtonen saa paljon vihapostia. Myös sellaista, jossa on naisvihan sävyjä. Kiintoisaa on, että noin 99 prosenttia palautteesta tulee hänen mukaansa naisilta.
”Olen tuonut esille, että mopsit saavat paremmin happea hengitysletkuissa kuin ilman niitä. Keväällä sain Instagram-viestin eräältä mopsinomistajalta, joka kehui koiraansa aivan terveeksi. Koira kuulemma jaksoi kävellä kaksi kilometriä. Viestinlähettäjä luuli, että saan rahaa koirarotujen haukkumisesta. Hän sanoi, että minun pitäisi mennä Seiska-lehteen töihin.”
Suurin kohu leimahti joulukuussa, kun Lehtonen julkaisi Helsingin Koiramessuilla ottamiaan koiranäyttelykuvia somekanavillaan. Hän oli akkreditoitunut koiramessuille valokuvaajana projektiaan varten. Ei ole kulunut päivääkään ilman yhteydenottoja sen jälkeen. Niitä tulee puheluista somekanavia pitkin.
Sosiaalisessa mediassa vallitsee Lehtosen mukaan hiljentämisen kulttuuri. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että hän vastustaa avoimesti ulkonäkökeskeistä jalostusta.
Hänet ja myös hänen aviomiehensä on heitetty cavalier kingcharlesinspanieleiden alkuperäisestä Facebookin roturyhmästä ulos.
Omaan verkostoon on tullut myös vertaistuen aarteita. Lehtosen mukaan he ovat sellaisia, jotka jaksavat aina vain kiittää häntä koirien terveysasioiden esillä pitämisestä.

Hengähdystauko. Sitä Lehtonen kaipaa vajaa vuoden someryöpytyksen jälkeen. Hän harkitsee vakavasti, jatkaako Koira haudattuna -podcastin kolmannen tuotantokauden tekemistä.
Nyt on aikaa ottaa muille asioille. Perheen uusin tulokas, Romaniasta Rescueyhdistys Kulkureiden kautta hankittu Taala tarvitsee aikaa. Harrastustavoitteita koiran kanssa ei ole – ainoastaan se, että koira saa elää hyvää elämää turvattoman pentuaikansa jälkeen.
Sukka ei pysty yksisilmäisenä jatkamaan agility-harrastusta.
”Näkökyky syvyyden osalta on hieman huonontunut, mutta pääsääntöisesti hän elää normaalia koiran elämää.”
Uutta cavalieria hän ei enää hanki. Kun Sukasta joskus aika jättää, Lehtosen koirarakkaus jatkaa eloaan. Mutta vain kodittomien koirien omistajana.
36-vuotias toimittaja, valokuvaaja ja yrittäjä.
Pitää suosittua Koira haudattuna- podcastia. Podcast kuuluu Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön tukemaan Koira haudattuna-projektiin, jossa hän valokuvasi myös koiranäyttelyitä.
Harrastanut Sukka-koiran kanssa agilityä, noseworkia ja tottelevaisuuskoulutusta.
Asuu aviomiehensä kanssa Vartiokylässä Itä-Helsingissä. Perheeseen kuuluu cavalier kingscharlesinspanieli ja rescue-koira.
Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston tiedotusopin kuvajournalismin linjalta.
Vapaa-ajallaan puuhastelee koiriensa kanssa ja tekee löytöjä kirpputoreilta.
Yllättävä tieto: Teki gradunsa manserockista.