Poptähdet eivät enää saa ihailijakirjeitä vaan some-seuraajia
Teknologinen murros on siirtänyt idolit seinille ripustetuista jättijulisteista suoraan fanien taskuihin.
Eppu Normaalin alkuaikoina bändit päätyivät vielä Suosikin kanteen ja julisteisiin. Kuva: Rami MarjamäkiMoni meistä 1970- ja 80-luvulla syntyneistä – ja myös vanhemmista sukupolvista – muistaa ajan, jolloin oman huoneen seinä oli kuin kollaasi. Julisteista ja lehtikuvista tuijottivat pop- ja rocktähdet, jotka tuntuivat olevan läsnä vaikka olivatkin vain paperisia.
Fanitus tarkoitti, kuten nykyisinkin, kiinnostusta ja ihailua jotain tiettyä artistia, yhtyettä tai musiikkityyliä kohtaan. Samalla se oli yhteisöllistä toimintaa, kun fanikerhot kokosivat saman tähden ihailijat yhteen.
Moni suomalaisnuori lähetti myös ihailijakirjeitä suosikeilleen. Esimerkiksi 1980-luvulla villinnyt Dingo sai ihailijoiltaan valtavia määriä postia.
Fyysisten fanituotteiden rooli ehti hiipua muutamassa vuosikymmenessä. Julisteita toki edelleen on, mutta kun kuvia artisteista on loputtomasti saatavilla puhelimen näytölle, ei seinäpinta-alaa enää tarvitse peittää niillä kuten ennen.
”Digitaalisuus tulee läpäisemään ihan kaiken. Ja juliste jää siinä pelissä kyllä pois, koska sen perimmäinen tarkoitus on kommunikoida ja nykyään on paljon tehokkaampia kommunikaatiotapoja”, julistesuunnittelija Leo Karhunen arvioi Elina Niemistön Metropolia-ammattikorkeakoulun viestinnän opinnäytetyössä jo vuonna 2014.
Verkkoalustat ovat tehostaneet fanien verkostoitumista keskenään.
Digitalisaatio on vähentänyt painettujen musiikkilehtien lukijamääriä. Osa julkaisuista on lakannut ilmestymästä tai siirtynyt kokonaan verkkoon.
Legendaarinen Suosikki-lehti lopetettiin kannattamattomana vuonna 2012. Lakkautettujen lehtien listalta löytyvät myös indierock-julkaisu Sue, metallimusiikkiin keskittynyt Inferno sekä Iskelmä-lehti.
Rock-lehti Rumba on nykyisin vain verkossa. Vuodesta 1975 vaikuttanut Soundi on musiikkimedian harvinainen selviytyjä: se ilmestyy yhä aitona printtinä.
Suurin muutos näkyy fanien roolissa. Kun aikaisemmin fanit olivat pääasiassa median tuottaman sisällön vastaanottajia, he ovat nyt itse tekijöitä.
Vuonna 2024 julkaistussa Musiikkiteollisuus-tiedekirjassa tutkijat Janne Mäkelä, Riikka Hiltunen ja Janne Poikolainen avaavat fanikulttuuria näin:
”Verkkoalustat ovat tehostaneet fanien verkostoitumista keskenään ja mahdollistaneet suoremman suhteen faniuden kohteena oleviin artisteihin. Siinä perinteinen musiikkiteollisuus saattaa jäädä välistä jopa kokonaan pois.”
Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa nuorten musiikinkulutus painottuu samastuttavien idolien sijasta vahvemmin yksittäisiin kappaleisiin ja soittolistoihin.
Spotifyn kaltaiset suoratoistopalvelut mahdollistavat uuden musiikin kuuntelun ilman fyysisen levyn ostoa. Tosin osa faneista kerää edelleen vinyylilevyjä ja jopa C-kasetteja. Television merkitys on pienentynyt, kun musiikkivideoita katsotaan suoraan netistä.
Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
