

Juha Torvinen lampsii kuvattavaksi ylöjärveläisen pellon laidalle, onhan hän maalaispoika Rovaniemeltä. Eppu Normaalin kitaristille tulee mieleen muisto, kun bändiä pyydettiin vuonna 1985 Suosikki-lehden kansikuvajulisteen kuvauksiin.
Eppuja ei kiinnostanut kuvauskeikka, mutta yhtye suostui siihen Poko Rekordsin nokkamiehen Kari ”Epe” Heleniuksen mieliksi.
Suosikki-lehden hovikuvaaja Fred Ohert järjesti miehet poseeraamaan amerikkalaisen kuorma-auton eteen Ylöjärvellä.
”Silloinkin on karu talvikeli, ja seisomme vastentahtoisina ja kädet taskuissa kuormurin edessä. Olemme tykänneet käyttää suomen kieltä kaikessa, ja sitten isossa Suosikin julisteessa lukee: Eppu Normaali back on the road again. Voi jumankauta”, Torvinen muistelee.
Pianisti Iiro Rantala on kulkenut erikoisvieraana Eppu Normaalin keikoilla pitkään. Suomen kielen puolustaminen on mennyt niin pitkälle, että bändille ei käynyt muotoilu ”Eppu Normaali feat. Iiro Rantala”.
”Featuring ei ole suomea. Keksin, että sisältäen on parempi. Eli Eppu Normaali sis. Iiro Rantala.”
”Olemme tykänneet käyttää suomen kieltä kaikessa, ja Suosikin julisteessa lukee: Eppu Normaali back on the road again. Voi jumankauta.”
Eppu Normaali lopettaa keikkailemisen ensi kesänä, jolloin yhtye täyttää 50 vuotta.
”En voinut ikinä kuvitella lukioaikana, että touhu kestää 50 vuotta. 1970-luvulla vanhimpien rokkibändien The Whon ja The Rolling Stonesin jäsenet olivat vähän yli kolmekymppisiä.”
Eppujen valtavasta suosiosta kertoo se, että kaikki jäähyväiskonsertit sekä lisäkeikat varattiin hetkessä loppuun.
”Katsotaan nyt, tuleeko levyjä vielä, mutta esiintymiset loppuvat. Se on aika iso juttu. 50 vuotta on ollut jotakin, ja sitten sitä ei olekaan.”
Torvisen mukaan keikkailu päätettiin lopettaa nyt, kun yhtye pystyy tekemään ratkaisun vielä itse.
”Me ollaan sen ikäisiä äijiä, että vuosi vuodelta kasvaa riski, että joku esimerkiksi sairastuu vakavasti.”
66-vuotias Juha Torvinen ei aio jäädä eläkkeelle. Hän käy yhä ”päivähoidossa” Akun Tehtaalla. Tapahtumatekniikkayhtiö työllistää noin 50 työntekijää, ja se säilyy jatkossakin kotimaisessa omistuksessa.

Torvisen kitarointi jatkuu Screaming Thunders -coverbändissä. Yhtye tekee nykyään vuosittain muutaman keikan ja soittaa pelkästään Creedence Clearwater Revivalin eli CCR:n kappaleita.
Screaming Thundersin keikalla Torvinen tapasi 1990-luvulla vaimonsa Katjan. Suhde kehittyi pikkuhiljaa. Torvinen oli ajatellut, että naimisiinmeno ja lasten hankkiminen eivät ole häntä varten.
”Vihkivalassa luvataan rakastaa elämänsä loppuun asti, enkä minä voi sellaista luvata. Tuleva vaimoni muistutti, että lause tarkoittaa sitä, miltä tuntuu tällä hetkellä.”
Parivaljakko meni naimisiin maistraatissa. Vasta, kun avioliittoa oli takana kymmenen vuotta, he kävivät häämatkalla Pariisissa.
Torvinen tuli isäksi 42-vuotiaana. Tyttären syntyminen oli elämän suurin käännekohta.
”Alkuhämmennys kesti pari vuotta, kunnes tajusin, että elämä on lopullisesti muuttunut. Se on hassua, lapsellista ja kornia, mutta vanhemmuus on tärkein asia maailmassa.”
”En suosittele kenellekään vanhan maalaistalon ostamista, koska työmäärä on valtava.”
Aviopari on asunut jo neljännesvuosisadan vuonna 1901 rakennetussa maalaistalossa Ylöjärvellä.
Torvinen hakkaa halkoja, nikkaroi tarvittaessa ja tyhjentää viinimarjapensaat, mutta kitaristissa ei ole kauheasti remonttimiehen vikaa.
”En suosittele kenellekään vanhan maalaistalon ostamista, koska työn ja rahanmenon määrä on valtava. Kun taloa oli kunnostettu kaksi vuotta, minulla tippuivat hanskat. Välillä täytyy elääkin. Tämän vuoksi sisällä on pari kohtaa, missä listat ovat vielä laittamatta paikalleen.”
Tilakauppa ei syntynyt heti, koska talo oli turhan iso kahdelle ihmiselle. Silloin Torvinen muisti arkkitehdiksi opiskelleen lukiotuttavansa.
Tuttava totesi talon terveeksi ja ehdotti, että kohteesta tehdään yhdessä paritalo. Lukiokaveri perheineen on asunut talon toisessa päädyssä kaikki nämä vuodet.

Elämänsä ensimmäiset kaksitoista vuotta Torvinen asui Rovaniemellä ja vietti paljon aikaa äidin puolen mummolassa Patokoskella Ounasjokivarressa.
”Mummola oli pientila. Muistan, että lapsuudessani siellä oli kanoja pihassa ja muutama lehmä navetassa. En palaa Rovaniemelle enää koskaan pysyvästi asumaan, mutta lapsuusaika jättää jäljet. Kun vierailen siellä, se on vähän kuin kotiin palaisi.”
Yksinhuoltajaäidin kanssa kasvaneen Torvisen kiinnostus rockmusiikkiin heräsi jo pohjoisessa Suomessa. Paras kaveri voitti bingossa Led Zeppelinin ja CCR:n levyt, ja niitä kuunneltiin ahkerasti.
”Vinyylien kansikuvia katsoessa ja musiikkia kuunnellessa tuli hassu ajatus, että nämä bändit ovat hyvän puolella.”
Eppujen historia alkoi Juha Torvisen ensimmäisestä koulupäivästä Ylöjärven lukiossa, kun juttusille käveli ensimmäisenä muuan Martti Syrjä.
”Minulla oli vasen käsi kantositeessä, koska olin loukannut sen hypätessäni seivästä serkkujeni kanssa. Martti sanoi empaattisesti, että onneksi loukkasit vasemman kätesi. Olen umpivasuri”, Torvinen muistelee.
Kaksikon ystävyys sinetöityi Ylöjärven lukion tupakkipaikalla ja Teboilin kahvilassa. Torvinen ei itse polttanut, mutta tupakkaruudussa jauhettiin uutuuslevyistä ja luetuista kirjoista.
Martin kautta tutuiksi tulivat myös hänen isoveljensä Mikko ”Pantse” Syrjä ja Mikko Saarela, ja pian alkoivat bänditouhut.
Yhdysvaltalainen Ramones vieraili Tampereella toukokuussa 1977, ja punkin tee se itse -meininki antoi lopullisen sysäyksen Epuille.
”Jos jokin yksittäinen hetki pitää kaivaa Eppu Normaalin pitkästä historiasta, kyllä se on Ramonesin keikka. Mietimme, että ei jumalauta näin voi oikeasti tehdä. Ennen punkin nousua täytyi olla tosi taitava soittaja, että kehtasi mennä lavalle.”
Koulutukseltaan Torvinen on mielisairaanhoitaja, mutta niitä töitä hän on tehnyt vain siviilipalveluksessa silloisessa Mustasaaren sairaalassa.
”Hankin 1980-luvun oikean ammatin, etten jäisi tyhjän päälle, jos musatouhut loppuisivat. Mielenterveydestä puhutaan nykyään paljon, mikä on hyvä asia. Kunhan se ei mene sillä tavalla liiallisuuksin, että jos vähän ahdistaa, kyseessä on mielenterveysongelma.”

Eppu Normaalin keikkaura päättyy jäähyväiskonserttiin Tampereen Ratinan stadionilla 8. elokuuta 2026. Sitä ennen bändi esiintyy kymmenillä keikoilla ja myös kesäfestareilla.
Jos Torvinen saa päättää, biisilistassa on hänen suosikkikappaleensa Linnunradan laidalla. Hän kutsuu Martti Syrjän tekstiä rakkaustarinaksi Albert Einsteinin ja Kurt Vonnegutin hengessä.
Torvisen oma Eppu-suosikkialbumi on 1984 ilmestynyt Rupisia riimejä, karmeita tarinoita.
”Rupisten riimien tekeminen oli aika vaivatonta. Yksinkertaiset kitarajutut, jotka ovat leimallista Eppu Normaalia, pääsivät ensimmäistä kertaa kukkaansa tällä levyllä.”
Kukaan Eppujen muusikoista ei ole oman soittimensa taitoniekka, mikä on välillä harmittanut Torvista.
”Lohdutan itseäni sillä, että kun me ruvetaan soittamaan keskenämme, se kuulostaa aina Eppu Normaalilta. Vaikka lahjat ja sinnikkyys eivät riittäneet virtuooseiksi, on me saatu jotain aikaiseksi.”
Rovaniemellä vuonna 1959 syntynyt muusikko ja yksi Eppu Normaalin perustajajäsenistä. Asunut myös Kauhavalla ja Tampereella.
Koulutukseltaan ylioppilas ja mielisairaanhoitaja. Muusikon työn ohella toiminut tamperelaisen Poko Rekords -levy-yhtiön tuotantopäällikkönä ja Akun Tehtaalla sekalaisissa tehtävissä.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja aikuinen tytär. Asuu Ylöjärvellä.
Eppu Normaalin nykyinen kokoonpano: Martti Syrjä (laulu), Mikko ”Pantse” Syrjä (kitara, laulu), Juha Torvinen (kitara), Sami Ruusukallio (basso, laulu) ja Aku Syrjä (rummut).