Nykäsen ja Lindholmin kuolemat saivat rocktähden huolestumaan terveydestään – "Lääkäri kysyi kumman valitset: urheilun vai lääkkeet?"

Popedan kitaristi Costello Hautamäen olemus on kiireetön ja rento.

Omakotitalo ja rokkitähden ura on jo tullut rakennettua.

”Ruvetaan ottamaan iisimmin. Soittaminen on aina hienoa, mutta elämässä on muutakin. Yli 40 vuotta on menty. Ei tässä tarvitse enää kaikkia latoja kiertää.”

Ajan kulumisen näkee myös ympärillään. Omasta kuolevaisuudesta muistuttivat mäkikotka Matti Nykäsen ja Yö-yhtyeen keulakuva Olli Lindholmin äkilliset poismenot.

Muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa Lindholm kertoi uniapneaan viittaavista terveysongelmistaan.

Hautamäellä ja Lindholmilla oli vain vuosi ikäeroa. ”Hakeuduin lääkärin tarkastukseen saman tien.”

Hän ei ollut ainut: Pirkanmaalla sairaanhoitopiirissä hakeutui hoitoon tai tutkimuksiin satoja ihmisiä kahdessa kuukaudessa Lindholmin kuoleman jälkeen, kertoo Ilta-Sanomat (6.4.). Eri puolilla Suomea lähete- ja tutkimusmäärät kasvoivat jopa 50 prosentilla.

Verikokeista ilmeni, että rokkitähden kolesteroli oli koholla. ”Lääkäri kysyi, kumman valitset: urheilun vai lääkkeet?”

Nyt kotoa löytyy juoksumatto ja soutulaite.

”Lenkille mua ei saa, mutta polkupyöräily ja purjelautailu on hienoa.”

Vuosikymmenten varrella ihmisiä on syntynyt ja kuollut, parisuhteita alkanut ja päättynyt.

Popeda on pitänyt pintansa. ”Viimeiset 20 vuotta olen kysynyt Mustajärveltä, koska lopetetaan. Hän vastaa aina, että vuosi kerrallaan. Kertaakaan en ole kuullut urani aikana, että pitäisikö pistää pillit pussiin.”

Monet Popedan isoista hiteistä ovat ehtineet kypsään ikään. Leipäännyttääkö niiden soittaminen?

”40 vuodessa luulisi kyllästyvän, mutta tykkään edelleen soittaa esimerkiksi Matkalla Alabamaan”, Hautamäki vastaa.

Tutuilla kappaleilla on yleisölle myös iso merkitys. ”Tajusin sen hyvin kun menin jonkin aikaa sitten katsomaan Deep Purplea. Ajattelin, että kyllähän niiden täytyy soittaa Smoke on the Water (vuodelta 1972). Ja kyllä ne sen soittivat.”

Talvella kiireisenä pitää sooloura. Hautamäen oma soolomusiikki on pehmeämpää kuin Popeda.

”Popeda on niin totaalista. Popeda on kuin iso betonimylly, josta sitä betonia aletaan suihkuttaa yleisöön. Popedan musiikki tulee lujaa ja se kaadetaan PA-torneista yleisön päälle. Enhän mä yksin edes saa aikaan sellaista äänimaailmaa.”

Pitkä kokemus on myös vahvuus. ”Popeda on kuin mikä tahansa pitkä avioliitto: siinä on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä, loistavia hetkiä ja hetkiä, jolloin kaikki on ihan perseestä.”

Synkempään osastoon kuuluvat Pate Mustajärven mustat vuodet 2000-luvun alun jälkeen. ”Se ei aina ulospäin näkynyt, mutta tuli tehtyä huonoja keikkoja.”

Mustajärvi tykkää käyttää vertausta ”maton alla on paljon tilaa”. Eihän me miehet mitään puhuta, Hautamäki tokaisee vinosti hymyillen.

Sooloura on jatkunut 15 vuotta. ”Yksin lavalla on oma tunnelmansa ja jännityksensä. Jos lyöt kitarasta ohi, ei tule ääntä. Diggaan siitä, yleisö maistelee olutta tai siideriä ja laulaa välillä mukana. Siinä on iso ero Popeda-sirkukseen.”

Kesäisin sooloilut pienillä klubeilla ja ravintoloissa jäävät jäähylle ja Popedan betonimylly kaivetaan esiin.

Kilometrejä ei ole kertynyt ainoastaan soittajille ja bändille. Tuhkaa ripotellaan jopa rockin ylle. ”Jos haluat kuulla radiosta kitarasoolon, aika kauan saa kuunnella. Tosin vanhaa musiikkia soi kyllä radiossa edelleen”, Hautamäki pohtii.

”Sellaista jään kaipaamaan, että saa kuunnella ihmistä, joka on harjoitellut jotakin instrumenttia koko elämänsä”, Hautamäki sanoo.

”Ihan oikea bändi kitaristeineen ja rumpaleineen. Siinä on erilaisia tyyppejä, jotka jokainen omalla persoonallaan vaikuttavat musiikkiin. Silloin syntyy Miljoonasade, Eppu Normaali tai Popeda.”