Joka viidennellä pohjoiskarjalaisella koulupojalla on diagnosoitu ADHD – asiantuntija kertoo, mistä se johtuu

Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat yllättävän yleisiä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa jopa joka viidennellä alakouluikäisellä pojalla on tuoreimpien vuoden 2023 tietojen mukaan diagnosoitu ADHD.

Arvioiden mukaan noin 5–8 prosentilla lapsista ja nuorista on ADHD. Suomessa tilastoidut osuudet ovat monin paikoin tätä korkeammat.

Alueelliset erot ADHD:n yleisyydessä ovat suuria. Siinä missä alakouluikäisistä pojista reilulla 11 prosentilla on koko maassa ADHD-diagnoosi, Pohjois-Karjalassa tuo osuus kohoaa yli 21 prosenttiin. Harvinaisinta alakouluikäisten poikien ADHD on tilastojen valossa Pohjanmaalla.

Myös tytöillä eniten diagnooseja on annettu Pohjois-Karjalassa, jossa osuus on 9,2 prosenttia. Tytöilläkin ADHD on harvinaisinta Pohjanmaalla, jossa osuus on 2,3 prosenttia. Koko maassa ADHD-diagnooseja on alakouluikäisistä tytöistä 3,9 prosentilla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä huomauttaa, että etenkin tyttöjen tapauksessa osa ADHD-tapauksista jää diagnosoimatta. Tyypillisesti tyttöjen diagnoosihuippu osuu myöhäisempiin ikävuosiin kuin pojilla.

Alueelliset erot saattavat kertoa Aalto-Setälän mukaan siitä, että diagnoosi- ja hoitokäytännöissä on eroja. Toisaalta monesti Pohjois-Karjala ja ylipäätään Itä-Suomi erottuu silloin, kun tarkastellaan koko väestön sairastavuutta. Nämä terveyserot eivät kuitenkaan ainakaan yksinään selitä Pohjois-Karjalan suurta ADHD-osuutta. Syitä näin suurille alue-eroille on Aalto-Setälän mielestä tärkeää selvittää tarkemmin.

Arvioiden mukaan ADHD:ta sairastaa noin 5-8 prosenttia lapsista ja nuorista. Suomessa tilastoidut osuudet ovat monin paikoin tätä korkeammat. Kuva: Pekka Fali

Osan tilanteesta selittää ylilääkärin mukaan se, millaisia palveluita eri alueilla ylipäätään on tarjolla. Hän muistuttaa, että kyse ei ole pelkästä lääketieteellisestä ongelmasta, vaan koko palveluketjusta. Käytännössä kyse on vaikkapa siitä, millaisia perhepalveluita, millaista varhaiskasvatusta, millaista opetusta ja oppimisen tukitoimia on saatavilla.

Aalto-Setälä huomauttaa, että Suomessa, toisin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, ADHD-diagnostiikka ja hoidon aloitus painottuvat perusterveydenhuollon palveluihin.

”Siellä on niin paljon kaikkia muitakin tehtäviä ja resurssit ovat niukkoja. Ei ehkä ole resurssia, eikä aina osaamistakaan tehdä riittävän laaja-alaista ja huolellista diagnostiikkaa. Ei ole aikaa, riittävään paneutumiseen, eikä välttämättä tekijöitäkään”, Aalto-Setälä arvioi.

Sitä, miksi ADHD on Suomessa pohjoismaisittainkin tarkasteltuna yleistä, ei tarkkaan tiedetä.

”ADHD:n piikkiin menee nyt semmoistakin, mikä ei ole ADHD:ta.”

Korkeiden lukujen taustalla on Aalto-Setälän arvion mukaan ainakin se, että diagnoosi on joissain tapauksissa annettu myös silloin, kun sen kriteerit eivät täyty, mutta arjessa on ADHD-tyyppistä oireilua. Tällöin lapsen kasvuympäristöjen olosuhteilla on suuri merkitys.

Jos siis vaikkapa koulussa on levotonta, eikä keskittymistä tueta, voi ADHD-piirteisyyskin voimistua.

Enemmistö ADHD-diagnooseista tehdään pojille. Pojilla oireilu ilmenee usein ulospäin, ja siksi se tulee todennäköisemmin esiin esimerkiksi koululuokassa, ja tiettyjen taitojen kypsyminen voi pojilla olla hitaampaa kuin tytöillä.

Aalto-Setälä painottaa, että osa alakouluikäisten poikien ehkä häiritseväksikin koetusta käytöksestä voi olla täysin normaalia. Näin ollen olisi hyvä, ettei diagnoosiin kiirehditä, vaan seurataan lapsen kypsymistä ja kehityksen etenemistä.