Valmista ravintolatasoista pizzaa kotikeittiössä – testissä sähköllä toimiva pizzauuni, jota voi käyttää myös sisällä

Pizzauunit tulivat jo hyvän aikaa sitten markkinoille, jonka jälkeen ne ovat yleistyneet vauhdilla. Aluksi pizzauunien käyttöön vaadittiin ulkotila, koska uunit lämpenivät joko pelleteillä tai kaasulla.

Nyt markkinoille on alkanut ilmestyä sähkökäyttöisiä pizzauuneja, jotka eivät kalpene ulkona käytettäville uuneille. Ooni toi noin kaksi vuotta sitten markkinoille Volt-uunin, joka soveltuu käytettäväksi sisätiloissa. Pääsimme tuolloin testaamaan uunia, joka osoittautui oikein toimivaksi: pizzan reunat saivat hyvin väriä ja pizzasta sai tehtyä ravintolatasoista.

Viime vuonna markkinoille saapui toinen sähkökäyttöinen pizzauuni, Panetti Pizzetta Primo. Tässä pizzauunissa huomionarvoista on, että pizzakivi pyörii paiston aikana, jolloin pizza paistuu tasaisesti.

Testasimme, miten pizzauuni toimii sisätiloissa: savuttaako se keittiön harmaaksi, onko puhdistaminen helppoa ja kuinka helppoa pizzauunia on käyttää pienemmässäkin keittiössä.

Pizzauunissa erityisen tärkeää on korkea lämpötila. Perinteisellä leivinuunilla lämpötilaa ei saa lähellekään 400–500 astetta, joka vaaditaan hyvin kohonneiden, rapeakuoristen reunojen aikaansaamiseksi. Pizzakivi auttaa, mutta silläkään ei pääse samaan lopputulokseen.

Oonin Volt -uuni lämpenee 450 asteeseen ja Panettin Pizzetta Primo 500 asteeseen. Kun uunin antaa lämmetä 20 minuutin ajan, on kivinen pohja todella kuuma ja valmis paistamiseen.

Pizzojen reunat saavat väriä ja kohoavat meheviksi pizzauunissa. Kuva: Janiko Kemppi

Pizetta Primon koko yllätti positiivisesti. Se mahtui keittiötasolle, eikä sen erityisempää järjestelyä vaadittu. Asetin uunin liesituulettimen läheisyyteen, sillä odotin, että palavista jauhoista syntyisi jonkin verran savua.

Aluksi uuni piti polttaa ”puhtaaksi”, jonka jälkeen paistamisen voi aloittaa. Uunia suositellaan pidettävän päällä 20 minuuttia ennen paistamista, jotta se lämpenisi. Lämpötilan voi asettaa aina 500 asteeseen asti. Itse suosin 450 asteen lämpötilaa.

Sillä välin, kun pizzauuni kuumenee, on hyvä valmistella pohjat ja täytteet. Olen käyttänyt jo pitkään italialaisen pizzaleipurin, Luca Platanian pizzapohjaohjetta Pizze-kirjasta. Pohjan onnistuminen perustuu pitkään kylmäkohotukseen. Taikinasta tulee erittäin pehmeä, mutta samalla siinä on paljon sitkoa.

Levitän pohjan käyttämällä durumjauhoja ja muotoilen sen käsissä rystysiä ja sormia käyttäen. Jätän reunoille enemmän taikinaa, jolloin keskusta on ohuempi.

Pizzataikinana voi käyttää valmistaikinaa tai valmistaa sitä itse. Yön yli kohottaminen tuo taikinaan rutkasti lisämakua. Kuva: Janiko Kemppi

Kun pizzaa täyttää, ei kannata käyttää liikaa aineksia. Tomaattikastiketta ei vaadita paljon, kuten ei juustoakaan. Täytteet, kuten sienet, salami tai raakamakkaratäyte kannattaa laittaa juuston päälle. Näin ne kypsyvät hyvin.

Ihastuin aikoinaan pizza biancoon eli valkoiseen pizzaan. Tähän pizzaan ei laiteta lainkaan tomaattikastiketta, vaan kastike muodostuu juustosta, johon voi lisätä myös mascarponea tai ranskankermaa.

Pizzetta Primossa on pyörivä pizzakivi, jonka saa pysäytettyä. Tämä auttaa silloin, kun pizza siirretään uuniin pizzalastan avulla. Jauhoja ei kannata käyttää liikaa, koska muuten ne palavat. Jos taas jauhoja on liian vähän, nappaa taikina kiinni lastaan. Tässä vaaditaankin kokeilua.

Pizza valmistuu uunissa noin puolessatoista minuutissa. Pizzaa kannattaa seurata. Kun reunat saavat päälleen mustia täpliä, alkaa pizza olla kypsä.

Höyryävän pizzan kannattaa antaa hieman jäähtyä, jonka jälkeen päälle voi laittaa tuoretäytteitä, kuten basilikaa, rucolaa, parmesaania, ilmakuivattua kinkkua, pikkutomaatteja, oliiviöljyä tai vaikka balsamicoa.

Pizzetta Primon ylä- ja alaosassa olevat lämpövastukset tarjosivat todella paljon lämpöä, ja pyörivä kivi auttoi pizzaa paistumaan tasaisesti.

Liesituuletin oli hyvä pitää päällä, sillä palaneesta jauhosta tuli jonkin verran käryä. Savua ei syntynyt kuitenkaan niin, että koko asunto olisi ollut savun vallassa.

Uuni tuotti myös paljon lämpöä ympärilleen. Uunissa on irrotettava luukku, mikä auttoi pitämään lämpöä uunin sisällä.

Kun uuni oli jäähtynyt, oli se melko helppo puhdistaa. Uuni pysyy puhtaana, kun pizzan saa osumaan hyvin kohdilleen pizzakivelle. Palaneet jauhojäämät sai pyyhkäistyä sisältä pois ja irrotettava pizzakivi auttaa puhdistamisessa. Rasvaa ei kivelle päätynyt, koska reunat olivat tarpeeksi korkeat.

Lopputulemana voi todeta, että sähköinen pizzauuni toimii erittäin hyvin myös sisätiloissa. Kun on tarkkana, voi siis myös esimerkiksi kerrostaloasunnossa kokata ravintolatasoista, napolilaistyylistä pizzaa.

Myös Oonin Volt -pizzauunin kokeilujaksolta jäi aiemmin hyviä kokemuksia sillä erotuksella, että pizzaa piti paiston aikana hieman pyöritellä, kun siinä ei ole pyörivää alustaa.

Aina pizzasta ei tule täydellistä, mutta se kuuluu asiaan. Kuva: Janiko Kemppi

Monella keittiö voi tuntua täyttyvän erilaisilla aparaateilla. Pizzauuni vie melkoisesti tilaa, mutta mikäli perheessä on pizzan ystäviä, saa sillä valmistettua erinomaista pizzaa, joka peittoaa helposti leivinuunissa valmistetun pizzan.

Panettin Pizze Primo -uunilla on hintaa 499 euroa ja Oonin Volt-uunilla 899 euroa. Tämä on suuri määrä rahaa sijoitettavaksi pizzan valmistamiseen. Toki pizzauunia voi käyttää muuhunkin, mutta lopulta monelle se on juuri pizzan valmistamiseen.

Ravintolatasoisen pizzan valmistaminen on kuitenkin verrattain edullista kotioloissa. Itse pohjaan tarvitaan vain hyviä jauhoja ja kuivahiivaa. Täytteitä voi valita taas mielensä mukaan. Yhdelle pizzalle ei lopulta jääkään kovinkaan paljon hintaa verrattuna siihen, että ravintolassa pizza voi helposti maksaa 20 euroa. Panettin uuni maksaisi tähän verrattuna 25 ravintolapizzan verran.