

Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan väitöskirjatutkija Pasi Schultz tekee parhaillaan väitöstutkimusta siitä, miten Raamatun kirjoittajat ovat hyödyntäneet antiikissa tunnettuja tähtikarttoja ja tähdistöihin liitettyjä myyttejä.
Eksegetiikassa tutkitaan tieteellisin keinoin Raamatun tekstejä ja kulttuureja.
Yksi tunnetuimmista kuvauksista Betlehemin tähdestä löytyy Matteuksen evankeliumista, joka kirjoitettiin todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan lopulla.
Matteuksen evankeliumin mukaan Jerusalemista saapui idästä tulleita tietäjiä, jotka halusivat kunnioittaa juutalaisten kuninkaan syntymää ja tuoda tälle lahjoja.
Tietäjät näkivät taivaalle nousevan tähden, joka kulki heidän edellään matkalla Betlehemiin. Lopulta tähti ”pysähtyi” paikkaan, josta miehet löysivät Jeesus-lapsen ja Marian.
Pasi Schultzin mukaan sana ”tietäjät” vastaa kreikan kielessä sanaa µάγοι eli suomeksi ”maagit”.
”Harva suomalainen osaa käännöksen perusteella päätellä, että kyseessä on Mesopotamiasta lähtöisin oleva ammattiryhmä, jonka erikoisalaa oli enteiden selittäminen, erityisesti astrologia.”

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja Anne Liljeström toteaa, että tähtitieteen näkökulmasta ei ole mahdollista, että jokin taivaankappale kulkisi ihmisen edellä taivaalla Jerusalemista Betlehemiin.
”Itämaan tietäjät kulkivat noin yhdeksän kilometrin matkan Betlehemiin. Siinä on mennyt mahdollisesti 1–2 tuntia. Tässä ajassa taivas ehtii kiertyä, minkä seurauksena tähdet liikkuvat kohti länttä.”
Pasi Schultzin mukaan tähtitaivaan tapahtumista Jeesuksen syntymähetkellä kertoo myös Luukkaan evankeliumin kuvaus Betlehemin yötaivaalla havaitusta enkelijoukosta (Luuk. 2:9–12).
”Enkelit ja tähdet samastettiin monissa antiikin lähteissä, myös Raamatussa (Job. 38:7, Ilm. 1:20). Luukkaan tarina rinnastuu siis ainakin osittain Matteuksen evankeliumin kertomukseen tähdestä.”
Johanneksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen syntymästä suoraan, mutta se viittaa tapahtumaan hetkenä, jona ”todellinen valo” saapui maailmaan.
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan” (Joh. 1:9).
Samoissa piireissä syntynyt Johanneksen ilmestys kertoo Jeesuksen syntyneen, kun sekä aurinko että kuu olivat Neitsyen tähdistössä (Ilm. 12:1–5).
”Tällainen uusikuu ei toki ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö vaan jokavuotinen tapahtuma, joka ajanlaskun alun tietämillä ajoittui syyskuulle.”
Markuksen evankeliumi on evankeliumeista ainoa, joka ei kerro minkäänlaisista tähtitaivaan tapahtumista Jeesuksen syntymähetkellä. Evankelista Markus aloittaa Johanneksen tavoin kertomuksensa siitä, kun Jeesus on jo aikuinen.
Schultz huomauttaa, että Markuksen evankeliumissa on kuitenkin kuvaus toisesta Jeesuksen elämän käännekohdasta, kuolemasta, jonka yhteyteen evankelista ajoittaa auringonpimennyksen (Mark.15:33).
”Auringon sammuminen kuoleman hetkellä voidaan nähdä käänteisenä tapahtumana tähden syttymiselle syntymän hetkellä.”
Uuden testamentin evankeliumin kirjoittajista ei voida sanoa nykytutkimuksen pohjalta mitään varmaa.
”Jeesuksen syntymä- ja lapsuuskertomuksia ei pidetä historiallisina kuvauksina, vaikka niissä saattaa olla mukana myös varhaista perimätietoa.”
”Betlehemin tähden tärkein esikuva on luultavasti Juliuksen tähti eli Caesarin komeetta.”
Vanha testamentti suhtautuu Schultzin mukaan pääosin kielteisesti astrologiaan, mutta joitakin poikkeuksia on.
”Yksi tällainen on profeetta Bileamin ennustus tähdestä, joka kertoo uuden hallitsijan saapumisesta (4. Moos. 24:17). Varhaiskirkossa tämän profetian tulkittiin toteutuneen Betlehemin tähdessä.”
Käytännössä kaikkiin muinaisiin kulttuureihin kuului ajatus siitä, että tähtitaivaan ilmiöt heijastelivat maanpäällisiä tapahtumia. Tähden syttymisen uskottiin ennakoivan kuninkaan tai muun tärkeän merkkihenkilön syntymää.
”Betlehemin tähden tärkein esikuva on luultavasti Juliuksen tähti eli Caesarin komeetta, joka havaittiin Julius Caesarin muistojuhlan aikana ja jonka uskottiin olevan merkki tämän taivaaseenastumisesta”, Schultz sanoo.
”Matteuksen evankeliumin ensimmäisille lukijoille Betlehemin tähti kertoi siitä, että Rooman keisarin valta oli siirtynyt juutalaisten kuninkaalle, Jeesukselle.”