Täydellisen tähtikirkas yötaivas on entistä harvinaisempaa herkkua

Loppusyksy on parasta aikaa tähtitaivaan tarkkailuun, kun maa on vielä lumeton eikä heijasta hajavaloa.

Tai olisi, jos joka paikka ei olisi nykyään niin täynnä lamppujen aiheuttamaa hajavaloa.

Uusimpien satelliittikuvien perusteella koko Suomesta ei tahdo enää löytyä täysin pimeitä kolkkia. Maamme koko lounainen kulma sekä rannikko Meri-Lappia myöten hohkaavat valosaastekartoilla lähes yhtä keltaisena kuin tiheästi asuttu Keski-Eurooppa.

Vain Käsivarren Lapista sekä Suomi-neidon päälaelta ja Koilliskairasta löytyy enää laajoja keinovalottomia alueita. Meitä lähimmät aidosti pimeät alueet ovat Venäjän puolella Karjalassa ja Kuolan niemimaalla sekä Itämeren keskiosissa.

Ei ihme, että monet tähtitieteen löydökset on tehty jo satoja vuosia sitten. Vaikka silloiset teleskoopit ja muut havaintolaitteet olivat alkeellisia, etuna oli nykyistä pimeämpi taivas.

Tähtitaivas pyörii pitkällä valotusajalla Pohjantähden ympäri. Kuva: Juho Rahkonen

Valosaaste on keinovaloa, jota kulkeutuu sellaisiin paikkoihin, joita ei ole tarkoitus valaista. Yli puolet suomalaisista asuu alueella, jossa Linnunrataa ei voi nähdä paljain silmin.

Valosaaste aiheuttaa ihmisille unettomuutta ja sekoittaa hormonitasapainoa. Lisäksi valosaaste sotkee eläinten ja kasvien luontaista rytmiä.

Energiatehokkaiden led-valojen yleistyminen on viime vuosina räjäyttänyt valosaasteongelman.

Linnunrata on tähtitaivaan valokeskittymä. Kuva: Juho Rahkonen

Vaikka ihanteellisia olosuhteita voi olla vaikea löytää, tähtitaivaan tarkkailu on silti mahdollista, kun hakeutuu hieman kauemmaksi isoista asutuskeskuksista.

Kirkkaana yönä taivaalla voi erottaa monia tunnistettavia kohteita: punertavana välkehtivä Mars, täysikuun suunnalta löytyvä Jupiter neljän suurimman kuunsa kera sekä kuun jälkeen taivaan kirkkain kappale, naapuriplaneettamme Venus.

Ison Koiran tähdistössä 8,7 valovuoden päässä sijaitseva Sirius on Maasta katsottuna taivaan kirkkain tähti.

Yli kahden miljoonan valovuoden päässä sijaitsevan Andromedan galaksin kierteinen hahmo erottuu jopa paljaalla silmällä, kiikarilla ja kaukoputkella hyvinkin selvästi.

Pientä Otavaa muistuttava Seulasten tähtikuvio, josta japanilainen automerkki Subaru on ottanut nimensä ja logonsa, erottuu paremmin, kun katsoo kohteesta hieman sivuun.

Oma suosikkini on Ison karhun tähtikuvio, joka täyttää Otavan jatkeena suuren osan pohjoisesta taivaasta. Arktisen alueen nimi tulee tuosta kuviosta: kreikan sana Arktikos tarkoittaa ”ison karhun maata”.

Kirkkaana yönä tähyilen pohjoiseen esi-isieni tavoin, käyttäen suuntamerkkinäni Ison Karhun tähtikuviota. Kyllä se sieltä taivaalta yhä löytyy, kun vähän silmiä siristää.