Palokankailla on tallella helmikuulta 2002 Maaseudun Tulevaisuus, jossa oli Katjan seuranhakuilmoitus. Kuva: Petteri Kivimäki
Katja löysi Petrin MT:n senssipalstan avulla, mutta vanhemmat eivät hyväksyneet maajussia – salailu johti kipeään ratkaisuun
Palokankaan perheellä on ollut suuria vastoinkäymisiä, mutta elämä kantaa.TilaajalleHankasalmi
Petri ja Katja Palokangas asuvat kahdeksatta vuotta Hankasalmella. Entiset maatalousyrittäjät ovat löytäneet uudet työurat. Kuva: Petteri KivimäkiMaaseudun Tulevaisuus sinkosi Katja ja Petri Palokankaan elämät uusille raiteille. Vuonna 2002 karstulalainen Katja Girsén, tuolloin 19, rustasi lehteen seuranhakuilmoituksen.
”N. 20-v. nainen keskisestä Suomesta etsii vakavissaan sitä oikeaa. Nuori mies vastaathan tlk. Nimimerkki: ”Kesä 02”, ilmoitus kuului.
Ajatus seuranhakuun Maaseudun Tulevaisuuden välityksellä oli tullut Katjan vanhemmilta.
”Ajatuksena oli, että sitä kautta minulle voisi löytyä sopiva, luonnossa viihtyvä maaseutumies”, Katja muistelee.
Vastauksia sateli kymmenittäin.
”Kirjeitä tuli kahdessa erässä. Muutamaa ehdokasta päädyin tapaamaan. He saapuivat meille Karstulaan, ja vanhemmat olivat kotona.”
Kortesjärveläinen maanviljelijä Petri Palokangas, tuolloin 25, osui haaviin vastauskirjeiden toisessa ryöpyssä.
”Ilmoitus oli ollut lehdessä 15. helmikuuta. Petrin kanssa kirjoiteltiin ensi kerran maaliskuussa. Kun tapasimme huhtikuussa, heti ensimmäisen kerran jälkeen oli selvää, ettei tarvitse enää muita tavata. Se oli siinä”, Katja kertoo.
”Laitettiin yhdessä ruokaa, käveltiin luonnossa ja ajeltiin autolla ympäri Karstulaa”, Petri muistelee hymyssä suin.
”Heti ensimmäisen kerran jälkeen oli selvää, ettei tarvitse enää muita tavata. Se oli siinä.”
Katja suoritti tuolloin opintoja avoimessa yliopistossa ja kansanopistolla.
”Seuraavana syksynä pääsin sisälle Jyväskylän yliopistoon. Luin pääaineena ruotsia ja sivuaineena ranskaa.”
Tapailu Petrin kanssa jatkui. Petrin isännöimä lypsykarjatila Kortesjärven Purmojärvellä tuli tutuksi.
”Siinä vaiheessa, kun minusta tuli yliopisto-opiskelija, vanhempieni asenne meidän seurusteluun muuttui hirveän negatiiviseksi. Maanviljelijä ei ollutkaan riittävän koulutettu puolisoksi”, Katja hämmästelee.
Vanhempien painostuksesta Katja kertoi lopettavansa seurustelun Petrin kanssa. Oikeasti suhde jatkui vuoden päivät salassa.
”Lopulta tuli pönttö täyteen, että nyt loppuu valehtelu ja salailu. Syksyllä 2003 ilmoitin vanhemmilleni, että olemme menneet Petrin kanssa kihloihin. Se johti välirikkoon.”
Katjan puhevälit vanhempiinsa katkesivat vuosiksi.
”Valitsin puolison, joka ei ollut heille mieluinen.”
Purmojärvellä juhlittiin kihlajaisia syksyllä 2003 ja häitä seuraavana kesänä. Katjan vanhemmat eivät saapuneet kumpaankaan tilaisuuteen, vaikka heidät oli kutsuttu.
”Oli siellä meidän muita sukulaisia kuitenkin. Isän sisaruksiakin”, Katja sanoo.
Katja ja Petri Palokangas
Pariskunta tapasi toisensa Katjan Maaseudun Tulevaisuuteen jättämän seuranhakuilmoituksen myötä.
He menivät naimisiin, ja Katja muutti Kortesjärvelle Petrin maitotilalle. Lapsia syntyi kuusi.
Katja sairasti syövän mutta parantui siitä täysin. Maatila meni konkurssiin 2018, minkä jälkeen perhe muutti Keski-Suomeen.
Katja tekee nykyään uraa tutkijana Jyväskylän yliopistolla. Petri työskentelee Valtran traktoritehtaalla Suolahdessa.
Katja ehti viimeistellä ruotsin kielen kandintyönsä, mutta sen jälkeen yliopistokaupunki Jyväskylä vaihtui Etelä-Pohjanmaan maaseutuun.
”Kun valittiin Petrin kanssa yhteinen elämä, otin sen vastaan kokonaisuudessaan. Opettelin kaikki maatilan työt lehmien lypsämistä lukuun ottamatta. Sitä jostain syystä arastelin.”
Katja Palokankaasta kehkeytyi kätevä ja työteliäs maatilan emäntä, jolta sujuvat niin peltotyöt kuin maatalouskoneiden huolto.
”Välillä oltiin kyynärpäitä myöten öljyssä, kun paalainta huollettiin”, Petri muistelee.
”Välillä oltiin kyynärpäitä myöten öljyssä, kun paalainta huollettiin.”
Pariskunnan esikoinen syntyi 2005. Ristiäiset pidettiin yksivuotishääpäivänä.
Vauvavuosi meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti. Lapsen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen Katja sairastui vakavasti.
”Minulla todettiin leukemia, ja päädyin makaamaan sairaalan osastolle 18 viikoksi. Siinä oli neljä sytostaattihoitojaksoa, ja kotona kävin vain lyhyillä lomilla.”
Hän parantui täysin. Haaveet perheenlisäyksestä menivät kuitenkin vuosiksi jäihin.
”Lääkäreiden kanta oli ehdoton. Raskautta ei saanut panna alulle, koska se olisi nostanut suuresti riskiä syövän uusiutumiselle.”
”Lapset kulkivat mukana autossa tai vaikka traktorin hytissä milloin minnekin.”
Neljä vuotta parantumisensa jälkeen Katja oli erikoissairaanhoidon tiiviissä seurannassa. Maatilan arki pyöri ja esikoislapsi kasvoi.
”Vuonna 2009 valmistui uudenaikainen parsinavetta. Saman vuoden syksyllä saatiin lääkäriltä vihreää valoa, että lapsiakin voisi taas alkaa yrittää”, Petri kertoo.
2010-luvulla katras alkoi karttua. Syntyi toinen ja kolmas lapsi, sitten neljäs ja viides. Lapsista nuorimmainen, kuudes, syntyi 2017.
”Menin vauvakuplasta vauvakuplaan. Maatila oli ihanteellinen ympäristö lapsiperhearkeen. Petrin sukulaiset asuivat lähellä, ja tilaa oli paljon.”
Suurperhe ei jämähtänyt kotiin vaan vietti liikkuvaa elämää.
”Lapset kulkivat mukana autossa tai vaikka traktorin hytissä milloin minnekin”, Petri kertoo.
Nimimerkki ”Kesä 02” haki seuraa MT:ssä perjantaina 15. helmikuuta 2002. Kuva: Petteri KivimäkiMaitotilalla meni taloudellisesti hyvin vuoteen 2014, jolloin Venäjä valtasi Ukrainalta Krimin. Siitä käynnistyi maitotuotteisiin kohdistunut pakotepolitiikka, joka mullisti tilanteen.
”Meillä oli isot velat niskassa ja tulopuoli notkahti rajusti. Pari vuotta sitkuteltiin jotenkin, mutta jo 2017 alkoi näyttää vahvasti siltä, että tila menee nurin”, Petri Palokangas kertoo.
Pankki ehdotti konkurssia 2018. Yritystoiminta päättyi saman vuoden marraskuussa.
”Se oli raju pyöritys, mutta toisaalta konkurssi oli helpotus, kun oli pari vuotta stressannut joka päivä ja nukkunut yönsä huonosti”, Katja Palokangas sanoo.
”Se oli raju pyöritys, mutta toisaalta konkurssi oli helpotus.”
Konkurssin jälkeen pariskunta luopui maataloudesta, ja perheen asuinpaikka vaihtui Keski-Suomeen.
”Palasin yliopistolle, joten asuinpaikan piti olla järkevän välimatkan päässä Jyväskylästä”, nykyisin väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Katja kertoo.
Hän on erikoistunut tutkimaan henkirikoshistoriaa sekä väkivaltaa ja mielenvikaisuutta entisaikojen Suomessa.
Lähivuosina Palokankaiden perhe muuttaa mahdollisesti Keski-Suomesta Etelä-Suomeen. Kuva: Petteri KivimäkiAsuinpaikaksi valikoitui omakotitalo Ristimäen kylältä Hankasalmelta.
”Lapset olivat tottuneet asumaan maalla, joten emme halunneet heille liian suurta elämänmuutosta.”
Petri löysi uuden työpaikan Valtran traktoritehtaalta Suolahdesta.
”Elämä on asettunut urilleen. Viihdymme hyvin.”
Lähivuosina edessä siintää kenties jälleen maisemanvaihdos, sillä yliopistomaailmaan tempautunut Katja haaveilee Turun yliopistosta.
”Etelä-Suomessa uramahdollisuudet ovat paremmat. Ja Petrin osaamisella työllistyminen Varsinais-Suomen telakoille olisi todennäköistä.”
Vuosien saatossa kovia kokenut pariskunta vetää tiukasti yhtä köyttä.
Vaikka välit vanhempiin ovat pysyneet etäisinä, Katja ei ole katunut päivääkään seuranhakuilmoituksen lähettämistä Maaseudun Tulevaisuuteen.
”Kannatti pistää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
