

Vielä vuonna 2021 Tomi Pasanen vietti kiireistä yrittäjän elämää. Hän luotsasi Sormulan tilaa Pihtiputaan Korppisilla Keski-Suomessa kuudetta vuotta.
Jos aikaa maataloustöiltä jäi, se kului tehokkaasti erilaisissa luottamustoimissa, maatalouden asiantuntijatehtävissä, metsällä ja salibandyn parissa.
Pasasen mielessä kuitenkin on aina ollut haave omasta perheestä. Aiempi pitkä parisuhde oli päättynyt vuonna 2019, ja hänellä kävi välillä mielessä, jääkö toive perheestä toteutumatta.
Teknologian mahdollistama onnekas sattuma kuitenkin puuttui peliin. Deittisovellus nimittäin yhdisti Tomi Pasasen ja Henna Hoskosen, vaikka he asuivat tuolloin 300 kilometrin päässä toisistaan ja kumpikin oli määrittänyt enimmäisetäisyyden lyhyemmäksi.

Eivät he sentään ihan ensitreffeillä lapsista puhuneet, mutta hyvin pian kuitenkin.
”Lapsihaaveemme kohtasivat ja päätimme, että lapsia saa tulla, jos on tullakseen”, Pasanen muistelee.
”Lapsihaaveemme kohtasivat ja päätimme, että lapsia saa tulla, jos on tullakseen.”
Nyt Tomi Pasanen elää unelmaansa perheenisänä, sillä jo puolitoista vuotta Hennan tapaamisen jälkeen pariskunnan elämään syntyi pikkuinen Juho Pasanen isänsä 33-vuotispäivänä vuonna 2022. Joulukuussa 2024 syntynyt Saara Pasanen kasvatti perheen nelihenkiseksi.
Isyys on päässyt yllättämään Tomi Pasasen monella tapaa ja monta kertaa. Maatilalta työt eivät tunnetusti tekemällä lopu, mutta nykyään Pasanen osaa ottaa sen suhteen hiukan rennommin.
”Lapset ovat auttaneet näkemään, että pitää muistaa elää hetkessä, vaikka arki on kiireistä. Lapset ovat pieniä vain hetken, eikä niitä hetkiä saa enää myöhemmin takaisin.”
Omaa aikaa Tomi Pasasella ei ole läheskään siinä määrin kuin poikamiesvuosina, mutta se ei häntä haittaa. Asekaappi on lukossa, sillä metsästämään ehtii joskus myöhemminkin, ja salibandymaila saa ihan rauhassa kerätä pölyä.
”Jostain oli saatava päiviin lisää tunteja, kun Juho syntyi, ja harrastuksista niitä oli helpoin ottaa.”

Ennen perhe-elämää Pasanen teki yksin käytännössä kaikki tilan työt, ja hänen isäntävuosinaan tilan viljelyala on tuplaantunut. Nykyään elämän tärkeysjärjestys on kuitenkin sellainen, että perhe menee kaiken edelle, joten hän on välillä palkannut tilan töihin ulkopuolisia tekijöitä.
Sormulan tilalla kasvaa tätä nykyä lihakarjaa, tarkemmin sanottuna maitorotuisia sonneja, ja karjan vakiopääluku on 96. Viljelypinta-alaa on noin 120 hehtaaria, ja maasta puskee evästä eläimille sekä viljaa myyntiin.
Lähin lastenhoitoapu on parinsadan metrin päässä, sillä siellä asuvat Pasasen eläköityneet vanhemmat. Lastenhoidon lisäksi isoisä on ollut mielellään poikansa renkinä.
Pihtiputaalla on alle 4 000 asukasta ja Korppinen on jopa maaseutukunnan mittapuulla varsin syrjässä. Tomi Pasaselle on tärkeää, että lapset saavat myös perheen ulkopuolista seuraa ja leikkikavereita, vaikka aivan lähistöllä ei muita lapsia asukaan eikä Juholla ja Saaralla ainakaan toistaiseksi ole serkkuja.
Tämän vuoksi Juhoa on kuskattu jo pari vuotta päiväkotiin Pihtiputaan kirkonkylälle 18 kilometrin päähän.
”Kutsumme päiväkotiajeluja Hennan kanssa leikkisästi työmatkoiksi, koska oikeasti meidän molempien työpaikka on kotona.”
Päiväkotiajelut hoituvat niin, että toinen vie ja toinen hakee. Juho viihtyy päivähoidossa niin hyvin, että ajelu tuntuu kannattavalta, ja saahan siinä samalla hoidettua kauppareissut ja muut juoksevat asiat.
Nyt syksyllä, kun peltokiireet ovat hellittäneet, isä-Tomin on tarkoitus jäädä Saaran kanssa muutamaksi kuukaudeksi kotiin pitämään omia vanhempainvapaitaan, ennen kuin kuopus lähtee ensi vuoden puolella samaan päiväkotiin kuin isoveljensä.
Henna puolestaan palailee oman Ringhill Raven Tattoo -yrityksensä pariin ja jatkaa tatuointien ja tarot-tulkintojen tekemistä.

Maatalousyrittäjän on mahdotonta täysin erottaa työtä ja vapaa-aikaa, mutta Tomi Pasanen on mielissään huomannut, että lapset sujahtavat luontevasti osaksi tilan arkea.
Kolmevuotiaalle Juholle ei koskaan ole tarvinnut keksiä erikseen tekemistä, sillä mahtava mielikuvituksen ja seikkailun maailma aukeaa heti kotiovelta. Ipana kulkee mieluusti isänsä mukana tilan töissä, ja suosikkiajanvietteitä ovat traktorissa istuminen ja navettatyöt.
Myös Saara on nukkunut traktorin kyydissä jo useamman kerran päiväunia ja viihtyy rattaissa pieniä hetkiä myös navetassa. Navetassa viihdettä tarjoavat nautaeläinten lisäksi kaksi kissaa, joiden kunnia-asiana on pitää navetan jyrsijäkanta kurissa.
Aika näyttää, siirtyykö tila Tomi Pasaselta seuraavalle sukupolvelle. Hänelle itselleen tilan jatkaminen oli aikanaan luonteva vaihtoehto, eikä isoveljellä ja pikkusiskolla ollut himoa tilanpitoon.
Noin viisivuotiaana Pasanen oli ilmoittanut ryhtyvänsä maanviljelijäksi, mutta yläkoulussa hän ei ollutkaan aivan varma, mitä lähtisi opiskelemaan. Hän lähti kuitenkin opiskelemaan maatalousalan perustutkintoa Haapajärvelle, minkä jälkeen suunnitelma kotitilan jatkamisesta vahvistui.
Sieltä Pasasen tie vei vielä Iisalmeen Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopintoihin. Iisalmessa tuli asuttua useita vuosia, sillä opintojen jälkeen hän jäi kaupunkiin vielä ProAgrialle töihin.
Kotiinpaluu koitti, kun kotitilalla sattui sopiva ajankohta sukupolvenvaihdoksen tekemiselle. Uusi isäntä muutti kotitilalleen omaan vanhaan mummolaansa, eli lapsuudenkotinsa naapuriin, ja siellä Tomi Pasanen perheineen asuu nykyäänkin.
”Olen ehkä tässä asiassa ikuinen optimisti, mutta uskon, että jokaiselle meille löytyy kyllä joku, kunhan ei vain lakkaa etsimästä.”
Toistaiseksi tila pyörii mukavasti omalla painollaan, eikä Tomi Pasasella ole lähivuosiin erityisiä investointisuunnitelmia.
”Työtä ja toimeentuloa on kohtuudella, ja ehdin olla lasten kanssa, joten yhdistelmä on tähän elämäntilanteeseen oikein hyvä. Maatalouspolitiikkaa ja maailman tilannetta seuraan ja katson, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”
Lopuksi Tomi Pasanen haluaa vielä lähettää kannustavia terveisiä maatalousyrittäjille, joista tuntuu, että kumppanin löytäminen ja mahdollinen perheen perustaminen tuntuvat hankalilta toteuttaa.
Kumppanin etsinnässä kannattaa Pasasen olla aktiivinen ja avoin sekä lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin tapahtumiin ja uusiin tilaisuuksiin.
”Olen ehkä tässä asiassa ikuinen optimisti, mutta uskon, että jokaiselle meille löytyy kyllä joku, kunhan ei vain lakkaa etsimästä.”
Syntynyt 1989 Pihtiputaan Korppisilla ja asuu siellä edelleen.
Perheeseen kuuluvat puoliso Henna, lapset Juho, 3 v, ja Saara, 11 kk, sekä kissat Lotta ja Leevi.
Luotsannut kotitilaansa vuodesta 2015.
Nauttii perhe-elämästä eikä harmittele, että omat harrastukset ovat jääneet tauolle: ”Tai no, kuntapolitiikassa mukana olo voitaneen laskea harrastukseksi. Ainakin sinne saa kulumaan kaiken sen vapaa-ajan, mitä perhearjelta sattuu jäämään.”