Kylätoimintaan tarvitaan eri alojen osaajia – sekä joku, jolla on traktori

Kylätoiminnan aloittaminen on oikeastaan yksinkertaista. Kaksi ihmistä alkaa ideoida jotain ja päättää toteuttaa sen. Yleensä siihen ei tarvita sen enempää. Pidemmän päälle mukaan kannattaa pyytää muitakin, mutta alkuun pääsee vähällä.

Tämä ja pari muuta oivallusta tarttui mukaani opintoretkeltä Pirkanmaan vuoden 2025 kyläksi valitulle Eräjärvelle. Viisaiden kylätoimijoiden keskustelua kuunnellessani ihastelin kokemuksen tuomaa analyysiä siitä, mikä on olennaista ja mihin suuntaan on lähdettävä kun kylätoimintaa kehitetään.

Kylätoimintaan ei useinkaan tarvita lupia tai isoja rahasummia tai monimutkaista organisaatiota. Tarvitaan vain ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan yhteiseksi hyväksi.

Kylätoiminta ei ole sitä, että joku järjestää meille jotain, vaan me järjestämme itse. Ja yleensä kannattaa lähteä rakentamaan siitä, mitä kylällä jo on. Olemassa olevalla laavulla voidaan järjestää makkaranpaistoa tai lauluilta, rannalla voidaan pelata lentopalloa, jouluvaloja voidaan sytytellä.

Tärkeintä on, että tapahtuma tuo ihmisiä yhteen ja luo hyvää mieltä. Jos kylällä ei tapahdu yhtään mitään, pitää aloittaa pienestä. Huhu kiirii kyllä, että oli kivaa, ja ensi kerralla ihmisiä tulee enemmän.

Toinen oivallukseni liittyy henkisiin asioihin. Kylällä pitää saada syntymään toivon ilmapiiri. Toivo siitä, että voimme tehdä jotain, mikä tuo ihmisille hyvää mieltä. Kun muutama ihminen alkaa tehdä jotain yhteiseksi hyväksi, innostus ja toivo voi tarttua muihinkin. Tosin siihen voi mennä aikaa, joten ei kannata antaa periksi yhden yrityksen jälkeen.

Toivon lähteitä voi olla monenlaisia, mutta itse koen kristittynä olevani toivon lähettiläs monissa asioissa. Loppujen lopuksi ihmiset yleensä haluavat hyvien asioiden lisääntyvän omassa elinympäristössään.

Toivo lisääntyy siellä, missä jotain hyvää yhteiseksi hyväksi tapahtuu. Eikä voida erottaa maallista ja hengellistä toivoa toisistaan. Ne kuuluvat yhteen samaan kokonaisuuteen, Jumalan hyvän tulemiseen käsinkosketeltavaksi todeksi.

Yhteishenki, yhteisen hyvän puolesta talkoileminen, pienten iloa tuottavien asioiden toteuttaminen, kaikki ne ovat osa Jumalan hyvän toteutumista. Ja suurinta, mitä me voimme tehdä tässä maailmassa, on tehdä jotain hyvää ja kaunista.

Kolmas oivallukseni liittyy ihmisten luonteenpiirteisiin. Usein jätämme tekemättä asioita sen takia, että koemme olevamme huonoja jossain asiassa. Samalla unohdamme, että jokin toinen juttu voi olla meille helppoa ja luontaista.

Kylätoimintaan tarvitaan käytännön ihmisiä, organisoijia, someosaajia, ideanikkareita, tarkkoja yksityiskohtien huomaajia, eri alojen kontakteja, perinteen kantajia, nuorten näkökulman tuojia. Ja kun maalla ollaan, usein tarvitaan joku jolla on traktori.

Mitä enemmän erilaisia ihmisiä tulee mukaan, sitä enemmän saadaan aikaiseksi. Omiin vikoihin ei kannata juuttua. Jokainen ottakoon vastuuta siitä, mikä itseltä sujuu parhaiten, ja pyytäköön apua itselle vaikeissa asioissa.

Opintoretki Eräjärvelle oli silmiä avaava. Kyläläiset ovat siellä idearikkaita ja tekevät paljon työtä yhteiseksi hyväksi. Samalla huomasin, että ihan samoihin asioihin meillä täällä Luhalahdessakin on mahdollisuus, kun vain uskallusta ja toivoa riittää. Eipä siinä sitten muuta kuin tartutaan toimeen!