Ryttylän kyläkirjaston hirret ovat peräisin puretusta oluttehtaasta, joka rakennettiin 1890-luvulla. Talossa on toiminut muun muassa koulu, toinen kirjasto ja iltapäiväkerho. Kuva: Stiina Hovi
Ryttylän kirjasto lakkautettiin, joten kyläläiset perustivat oman
Kyläkirjaston avoin ilmapiiri vetää puoleensa kaikenikäisiä. Sen monipuolinen toiminta perustuu täysin kyläläisten aktiiviseen vapaaehtoistyöhön.TilaajalleHausjärvi
Ulla Ollila-Perälä on kirjaston toiminnanjohtaja ja kantava voima. ”Siellä missä on vahvaa tahtoa, syntyy asioita. Pitää olla hyvä idea ja valmis antamaan omaa aikaansa.” Kuva: Stiina HoviRyttylän kyläkirjaston ovi käy lauantaina jo reilusti ennen kello aamukymmentä. Neulepiirin osallistujat ovat paikalla ja vilkas puheenporina täyttää yhden huoneista.
”Täällä ei ole hiljaisuus- vaan metelipakko”, nauraa Ulla Ollila-Perälä, kirjaston toiminnanjohtaja. ”Samalla tuntemattomatkin tulevat tutuiksi.”
Kirjastosta on kymmenen vuoden aikana muodostunut ryttyläläisille tärkeä paikka, jossa harrastetaan, koetaan taidetta ja ennen kaikkea tavataan tuttuja. Ja tietenkin lainataan kirjoja. Ilman omaa aktiivisuutta ei sitä kuitenkaan olisi.
Kun Hausjärven kunta ilmoitti 2013 lakkauttavansa kylän sivukirjaston, päätti Ollila-Perälä ryhtyä toimeen. Kylä ei saisi jäädä ilman kirjastoa. Hän alkoi ajaa asiaa.
Uuden koulun vieressä ollut rakennus oli juuri jäänyt tyhjilleen. Rehtorille ja koulutoimenjohtajalle sopi, että kirjasto tulisi siihen. Kunta lahjoitti sivukirjastosta jääneet kirjat ja hyllyt sekä kuorma-autokyydin kuljetusta varten.
”Meitä oli 40 kyläläistä siirtämässä niitä tänne. Miehet kärräsivät ja naiset hyllyttivät, se sujui kuin rasvattu”, Ollila-Perälä kehuu.
Toiminnan pyörittämiseen vaadittiin yhdistys, jonka jäsenillä olisi oikeus lainata aineistoa. Se perustettiin 2014. Aikuisen vuosimaksu on viisi euroa ja lapsen yksi euro.
Lainaajia on noin 270. Systeemi on simppeli. Lainaaja merkkaa tilikirjaan nimensä, lainausnumeronsa ja kirjan nimen. Palauttaessa hän vetää viivan yli. Palautusaikaa ei ole, mutta vain harva kirja on jäänyt pidempään reissuun.
”Kirja on paljon kätevämpi kuin tietokone”, Ollila-Perälä sanoo.
Ryttylän kirjasto on yksi Suomen noin kymmenestä yksityisestä kirjastosta. Mallia haettiin Hämeenkosken Putulasta, jossa vastaava kirjasto on toiminut vuosikymmeniä.
Kaikki perustuu vapaaehtoistyöhön. ”Jokaisen panoksella on merkitystä. Sen tajuaminen saa ihmiset laittamaan aikaansa yhteisen asian eteen”, Ollila-Perälä kiittää. ”Se myös luo kylähenkeä, yhteisöllisyyttä.”
Kirjasto on auki tiistaisin ja lauantaisin kello 10‒12. Vapaaehtoiset vetävät silloin harrastusryhmiä. Kirjastolla on kirjallisuuspiiri, neulepiiri, kuvataidepiiri, akvarellipiiri ja järjestelyryhmä.
Mervi Löfman (vas.) ja Raili Vesanen luotsaavat kirjallisuuspiiriä kerran kuussa. ”Täällä tulee luettua paljon enemmän kuin normaalisti”, Vesanen kertoo. Kuva: Stiina HoviKirjallisuuspiiri on kerran kuussa. Siitä vastaa Mervi Löfman taustatukenaan Raili Vesanen. Kuukausittain valitaan kirja, josta seuraavalla kerralla keskustellaan. ”Samalla juttu rönsyilee syvälle ihmisten omaan elämään. Se on rikasta ja terapeuttistakin”, Löfman sanoo.
Vesanen on kirjailija ja entinen ryttyläläinen. ”Mutta ei täältä halua pysyä poissa.”
Kirjastossa käy paljon porukkaa kylän ulkopuoleltakin, jopa kymmenien kilometrien päästä. Sana on kiirinyt paitsi puskaradion myös median kautta.
Asiakkaita on kaikista ikäluokista. Kirjallisuutta on suomen lisäksi muillakin kielillä. Kattava lastenkirjaosasto houkuttelee pikkuväkeä.
”Jokainen kantaa tästä vastuuta kuin omastaan. Mukana olijoita on paljon”, Ulla Ollila-Perälä kertoo.
Galleriassa on nyt verhoilijamestari Maija Nurmen näyttely. Vaihtuvia näyttelyitä käy vuosittain katsomassa tuhatkunta ihmistä. Kuva: Stiina HoviKirjastosta on tullut Hausjärven kunnallekin tärkeä. Kunta tukee yhdistystä ilmaisen tilan ja sen ylläpidon muodossa. Viime vuosina on saatu myös rahaa kirjahankintoihin.
Rakennus on suojeltu. Sen hirret ovat peräisin puretusta oluttehtaasta, joka rakennettiin jo 1890-luvulla. Talo on ollut koulu, kouluruokala, opettajien asuntola, kirjasto ja iltapäiväkerho. Ja nyt jälleen siis kirjasto.
Paikka on kiinni kesällä ja jouluaikaan, mutta kyläläiset kokoontuvat siitä huolimatta yhteen. ”Emme voi olla erossa toisistamme edes kesällä”, Löfman nauraa.
Ilman kirjastoa olisi moni ystävyys jäänyt syntymättä. ”Kun muutin Ryttylään, en tuntenut ketään”, Raili Vesanen kertoo. ”Täällä tutustuin ihmisiin.”
Talo on ilmaiseksi myös muiden yhdistysten käytössä. Siellä on pidetty kirjanjulkistamistilaisuuksia, kursseja, esityksiä ja luentoja.
Myyntinurkkauksessa on paikallisen käsityöläisen tuotteita. Toisessa päässä taloa on taidegalleria, jossa pidetään vaihtuvia näyttelyitä.
Neulepiiriin osallistuivat tällä kertaa myös Saila Taponen (vas.), Jaana Forssman ja Seija Kuussaari. Selin on ryhmän ohjaaja Ritva Huhtala. Kuva: Stiina HoviUlla Rantala saapuu paikalle. Hän on koko ikänsä tehnyt vapaaehtoistyötä tavalla tai toisella.
”Mieluummin teen itse jotain kuin odotan kädet suorina. Vaatii talkoohenkeä, kun asiat eivät tule ojennettuna”, Rantala sanoo. ”Maaseudulla henki on vielä vahva. Vapaaehtoistyö on myös paras keino sopeutua uuteen paikkaan.”
”Se on yksi syy miksi ihmiset viihtyvät täällä. Jos tarjotaan kaikki valmiina, jää puuttumaan paljon”, Ollila-Perälä sanoo. ”Samalla viedään tekemisen perinnettä eteenpäin. Lapset näkevät mitä yhdessä saa aikaan.”
Turkka Heisola on asunut Ryttylässä kolme vuotta. Hän käy kirjastossa parin viikon välein lainaamassa sotahistoriaan liittyvää kirjallisuutta. ”Täällä on yllättävän hyvä tarjonta. Ja tämä on lähellä, en tule muualle siksi lähteneeksikään.” Kuva: Stiina HoviRitva Huhtalan vetämä neulepiiri on lauantaisin. Puikkojen viuhuessa jutellaan asioista laidasta laitaan ja hörpätään kahvit.
Piiriläiset ovat yhtä mieltä siitä, miksi tulevat paikalle joka viikko. ”Yhdessäolo. Se on tärkeintä.”
Kuvataidepiiri kokoontuu kolmesti kuussa tiistaisin. Sitä pitää Meija Räsänen. Piireissä on paikalla yleensä 10‒14 henkeä.
”Kun ihmiset vaan ymmärtäisivät tulla tänne. Meininki on leppoisaa, kynnys matalalla ja tämä on täysin ilmaista”, Räsänen sanoo.
Hän haluaa jakaa käymänsä taidekoulun oppeja eteenpäin. ”Parasta on nähdä onnistumisen ilo.”
Ritva Huhtala (oik.) vastaa neulepiiristä, Meiju Räsänen (vas.) kuvataidepiiristä. Satu Eteläniemi ei neulo, mutta tuli mukaan tuttuja tapaamaan. ”Täällä kirjastossa tuntee kuuluvansa johonkin.” Kuva: Stiina Hovi”Kannustamme toisiamme ja opettelemme yhdessä. Vaikka olen vetäjänä, olen yhtä lailla oppimassa muilta”, Huhtala lisää.
Vapaaehtoiset ovat lähes kaikki eläkeiässä. ”Aikaa ja intoa on, joten tämä on juuri sopivaa toimintaa”, Ulla Ollila-Perälä sanoo. ”Ilman kirjastoa moni meistä jäisi yksin kotiin.”
Yhteishenki kantaa kyläläisiä ilossa ja surussa. ”Maailmamme paranee ihan silmissä. Kaikenlainen toisten tukeminen on meille itsestäänselvyys”, Ulla Ollila-Perälä kiteyttää asian ytimen.
Myynnissä on paikallisen käsityöläisen Marju Aro-Koiviston töitä. Kuva: Stiina HoviArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
