Hämmennyin tavatessani perheen, jossa lapset määrittivät miltei kaikki menot

Kouluarkeen paluu pitkän kesäloman jälkeen on usein vaikeaa.

Perheessämme haaveillaan, että tänä syksynä palaamme arkirytmiin hyvissä ajoin. Taidamme kuitenkin todeta taas viimeisenä iltana ennen koulujen alkua, että haaveiksi jäi tälläkin kertaa ja palaamme arkirytmiin kertarysäyksellä.

Lapsiperheen eri elämänvaiheissa vuorokausi- ja elämänrytmit voivat vaihdella paljon. Moni perheestä haaveileva saattaa pohtia, mitä saa ja mistä joutuu luopumaan, jos perheeseen syntyy lapsia. Voin luvata, että lasten myötä elämään tulee paljon lämpöä ja rakkautta, mutta myös yllätyksellisyyttä.

Lasten syntymä muuttaa usein elämän rytmiä. Vastasyntyneellä vauvalla ei ole säännöllistä vuorokausirytmiä, vaan hän elää hetkessä. Nukkuu kun nukuttaa, ja syö kun on nälkä.

Joidenkin kuukausien kuluessa vauvan rytmi yleensä säännöllistyy ja päivä ja yö alkavat erottua toisistaan niin vauvalla kuin vanhemmillakin. Säännöllinen rytmi helpottaa vähitellen koko perheen arkea.

Tutustuimme aikoinaan perheeseen, jossa lapset määrittivät perheen elämänrytmin. Meitä hämmensi, että koko perhe ei lähtenyt kummilapsen ristiäisiin, koska ne olivat lasten päiväuniaikaan.

Meillä lapset nukkuivat päiväunia siihen aikaan, kun se sopi muuhun elämäämme. Myöhemmin olen oppinut, että kaikkien lasten kanssa tällainen joustavuus ei välttämättä onnistu.

Välillä on tuntunut, että teini-iässä nuoret palaavat vauva-ajan vuorokausirytmittömyyteen. Kesälomalla vuorokausirytmi kääntyy päälaelleen, jos nuori ei ole saanut kesätöitä.

Ilmiö näkyy kuitenkin myös kesätyöntekijöillä vapaapäivinä ja kouluvuoden aikana viikonloppuisin. Työ- ja vapaapäivien rytmin vaihtelu sujuu teineiltä tuosta vaan. Sain tästä teiniltä oivan opetuksen.

Lähdimme muutama vuosi sitten perheemme nuorimpien lasten kanssa kesälomamatkalle Ruotsiin ja Norjaan. Vanhimmat lapsemme jäivät kesätöidensä vuoksi kotiin.

Laitoin reissussa kännykkääni joka aamulle aikaisen herätyksen huolehtiakseni etänä, että yksi hyväunisimmista teineistämme herää ajoissa ehtiäkseen aamuseitsemäksi siivoamaan toimistoja.

Huolenpitoni huvitti nuorta erityisesti sinä aamuna, kun kyselin häneltä aikaeron unohtaen tunnin myöhässä, onko hän jo hereillä. Vastaus oli lyhyt: ”Oon metrossa.” Äiti huolehti turhaan, ajoissa oli herätty.

Lapsuuteni mummolassa pitkään nukkuvia ihmeteltiin. Sanoihan vanha sanontakin, että illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää.

Parhaat tunnit erityisesti fyysisesti raskaiden töiden tekoon olivat aikaisin aamulla, kun aurinko ei vielä ollut kohonnut korkealle taivaalle ja lämmittänyt ilmaa liian kuumaksi.

Vanhat sanonnat muistuttavat ahkeruudesta ja työn arvostuksesta. Lapsiperheen arki opettaa, että illan virkunkin talo voi säästyä hävitykseltä ja säännölliseen rytmiin voidaan palata, vaikka kertarysäyksellä, kun tilanne sitä vaatii.